Kun Ruotsin akatemian hajaannusta sivuttiin tv-uutisissa talvella 2017–2018, kimitin toistuvasti sohvannurkassani: mitä ihmeen merkitystä on yhden jäsenen aviomiehen toilailuilla akatemian toimintaan tai Nobel-palkinnon jakoon? Huokailin, etten voi käsittää, mistä tässä on kyse.
Nyt käsitän, mistä siinä oli kyse, kiitos Matilda Gustavssonin kirjan Yhdeksästoista jäsen (Otava 2019). Nyt vain kimitän ja huokailen sohvannurkassani, miten se kaikki mahdollistettiin, siis yhden akatemian jäsenen miehen puuttuminen akatemia-asioihin, tietovuodot Nobel-palkituista, kulttuurieliitin manipulointi ja apurahakähminnät. Eikä kähmintä rajoittunut apurahoihin tai menestymiseen taide- tai tutkimuspiireissä vaan karkeisiin naisten kourimisiin ja raiskauksiin.
Aihe pöyristyttää ja kuohuttaa. Arvostetun runoilijan ja akatemiajäsenen Katarina Frostensenin aviomies Jean-Claude Arnauld tiedettiin tahmatassuna, joista naiset varottelivat toisiaan ja jonka kiusallisilta tyttöjen hiplailuilta miehet sulkivat silmänsä. Kaikki sallittiin, sillä pariskunta antoi Forum-tilan taiteilijoiden estradiksi lyödä itsensä läpi kulttuurieliittiin. Tietysti vähintään merkillisenä pidän runoilijavaimon ja raiskaaja-avioimiehen suhdetta, mutta se siitä. Kerrassaan merkillisenä pidän tasa-arvon ihannemaassa sitä, että vuosikymmeninä seksuaalinen ja taloudellinen hyväksikäyttö jatkui ja täyspäisinä pidetyt henkilöt suojelivat rikollista toimintaa.
”Jopa Ruotsin akatemiassa oli sellainen käsitys. Useat jäsenet ilmaisevat asian niin, että Jean-Claude Arnault saattoi edustaa naurettavaa ja vähän koomista hahmoa: ’Juuri siksi hänelle haluttiin olla erityisen reiluja.’”
Olen erittäin vaikuttunut Gustavssonin kirjasta, sillä sen journalistinen, tutkimuksellinen ja raportoiva ote lisää tapahtumien uskottavuutta ja järkyttävyyttä. Gustavsson kerii kirjassaan taustat, miten hän kokosi artikkelia Dagens Nyheteriin kulttuuripersoonasta, joka on raiskannut vähintää 18 naista. Artikkeli osuu marraskuussa 2017 #metoo-aikaan ja saa Ruotsin akatemian tolaltaan.
Kirja ei päästä otteestaan, siinä on jännärin koukuttavuutta ja kerronnallista joustavuutta. Haastateltujen henkilöiden osuuksia ahmin, en ajattele tirkisteleväni vaan todistavani rohkeaa kertojien elämää kuormittaneiden asioiden esille tuomista. Saan myös valaistusta akatemian ikiaikaisiin käytäntöihin.
Yhdeksästoista jäsen -kirjasta on moni kirjoittanut niin pätevästi ja erittäin osuvasti (esimerkiksi Helmi Kekkonen, Kirjaluotsi ja Luettua elämää), että siirryn suoraan siihen, että pidän kirjaa erittäin tärkeänä nimenomaan hyväksikäytettyjen tunteiden ja kokemusten jälkiseurauksien kuvauksena. Kirja varmasti avaa monelle lukijalle mekanismeja, joissa uhri joutuu kyseenalaistamaan tekojaan, kun kaltoinkohtelija ja hänen tukijoukkonsa porskuttavat ylimielisinä entiseen tapaan.
Kun alistavia, rikollisia rakenteita pönkittäviä ihmisiä liehuu kulttuurieliitin juhlahuoneissa, kauhistuttaa, mitä tapahtuu pimeissä kopperoissa, joissa tavallinen ja köyhä kansa taistelee leivänsyrjästä. Siis yhä on syytä olla huolissaan tyttöjen ja naisten riista-asemasta, vaikka päällisin puolin luulisi Pohjoismaissa olevan valveutunutta ja tasa-arvoista.
*
Matilda Gustavsson
Yhdeksästoista jäsen. Ruotsin akatemian romahdus
suometanut Elina Lustig
Otava 2019
190 sivua eKirjana.
Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 