Olen lukenut aiemmin yhden Tuomas Liuksen romaanin, Sudenkorennon kesä, ja sen perusteella tiedän, että juoneen voi odottaa yllätyksiä ja kansainvälisiä yhtymäkohtia. Mainittu kirja on nuorisohenkinen 1980-luvulle sijoittuva jännäri, kun taas uutuus Sikojen lahti (Crime Time 2023) on jo viides osa Etsivätoimisto Haka –sarjaa.
Hyppäsin sarjan kyytiin vasta nyt, ja luulen, että ihan hyvin pääsin mukaan. Päähenkilöiden persoonatyypit ja dynamiikka paljastuivat nopsaan. Hakan pomo on poliisi- ja egyptiläistaustainen tiukka mimmi, Julia Noussair. Aisaparina sählää suulas automekaanikko Marko Pippurinen. Työtovereiden keskinäinen lojaliteetti on pienistä erimielisyyksistä huolimatta luja.
Etsivät nappaavat toimeksiannon selvittää parikkalalaisen raharikkaan pojan kidnappauksen. Nappaus vaihtuu toiseksi, ja panokset kovenevat. Onko kyse ekokapinoijista, venäläisistä väliintulijoista, liikekumppaneiden vehkeilystä vai perhesyistä? Juonilankoja sotketaan sujuvasti siten, ettei lukijan parane herpaantua.
•
Sikojen lahtea ei voi lukea tuumimatta tyylilajia. Kirja edustaa veijarimaista trillerimeininkiä. Antti Tuomaista kirjassa on musta huumori, Ilkka Remestä muistuttavat poliittiset ja venäläisvehkeilevät ainekset, ja äijäilystä kirmaavat jäljet Varekseen. Vitseistä vastaa Pippurinen. Esimerkiksi sivujuonena on Pippurisen kilpailu teinietsivien kanssa, tehtävänä karanneen papukaijan etsintä.
Iso osa viihdytyskeinoista piilee letkeästä puheenparressa ja dialogissa, josta vastaa Pippurinen. Kirjassa herkutellaan myös murteilla. Jotkut survaisut huvittavat:
” – Eli sie oot lintuimitaattori, joka stalkkas meitä päivästä toiseen? Pippurinen loi mieheen arvioivan katseen, joka pysähtyi tämän sulkapäähineeseen. – Etkö sie oo oppinu mitään Rasmuksen Laurista? Sie voit tunkee tukkas täyteen sulkia, mut ei se tee siust oikeesti kovin mielenkiintoista.”
Tai:
”- Poimin sun aurasta tosi myrkyllistä energiaa, nainen sanoi Pippuriselle. – Haluaisitko, että kokeillaan reikiä? – Ei ilman tequilaa ja kunnon liukkaria. [Pippurisen lausuma]”
•
Kyllä minä satunnaisesti hymähtelen, ja sutjakasti teksti luontuu. Tässä lajityypissä ei porauduta syvälle henkilöihin vaan viiletetään juonta, ja hyväksyn sen. Julia jää kerronnassa harmillisesti järkihahmona höpöttäjän jalkoihin, mutta Julia on silti vakuuttava hahmo.
Eniten vastoin makuani on jonkinlainen tappamisen koominen kommentointi. En uskottavuutta odotakaan veijariseikkailulta, mutta on todettava, että melkoinen määrä kalmoja kertyy itärajan pintaan. Ja ehkä olen myös sen verran woke, että alun läskihuumori tuntuu häijyltä, vaikka kohde on erityisen häijy. Mutta veikkaan, että Vares-Remes-rintamalinjan sekoitusta kaipaavat tykästyvät rouheaan menoon.
•
Tuomas Lius: Sikojen lahti. Etsivätoimisto Haka 5. Crime Time 2023, 556 sivua. Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 