Roope Lipastin edellinen historiallinen romaani Mikaelin kirja sijoittui Turkuun ja pappispiireihin, ja niin pitkälti käy myös tässä uutuudessa Luutnantti Ströbelin istumajärjestys (Atena 2024). Kirjan nimi tosin kertoo, että päähenkilö ei ole pappissäätyä, mutta istumajärjestys liittyy Turun tuomiokirkkoon: aiemmin katolinen kirkko saa penkit. Alkaa kaupunkilaisten kilvoittelu paraatipaikoista.
Lahjonta, vehkeily ja viekkaus kaupunkilaisten hamuilussa kirkon alttarin läheisiin istumapaikkoihin on Lipastin romaanin yksi juoniosa, sillä kokonaisuus on runsas. Romaani alkaa siitä, kun ontuva, rähjäinen luutnantti Ströbel astuu laivasta Turkuun ja hänen seuraansa lyöttäytyy orporukka, käsipuoli Påval.
Lipasti hitaasti hivuttaen saa lukijan ymmärtämään, miten tämän parin sattuman sanelema yhteiselo hyödyttää noin vuoden verran kumpaakin. Luutnantin motiivit tulla Turkuun osoittautuvat perin maallisiksi ja katkeriksi, ja hän punoo juonen: lennokkaana puhujana hän kietoo piispa Rothoviuksen penkkihankkeeseen. Luutnantin puhetaidot osuvat myös helmenompelija Valpuriin, jolle hurmaava höpöttäjä näyttäytyy saamattoman aviomiehen ylivoimaisena vastakohtana.
•
Lipastin romaanissa näkökulmat vaihtelevat, vain Påvalin osuus on minäkerrontaa. Hyvin onnistuu esimerkiksi Påvalin minäkerronnan kaksoisvalaistus: viaton, naiivi kertoja kuvailee asioita lapsen silmin ja lukija lukee siitä toista totuutta. Luutnanttia seurataan sivusta siihen asti, kunnes Påval oppii luutnantin avustuksella lukemaan.
”Heti kun sain mahdollisuuden – kun luutnantin katse ei ollut kiusaamassa – hiivin hänen kirjansa luo ja ryhdyin jälleen urakkaan. Kaivelin kirjaimia yhden kerrallaan ja tein niistä jatkuvan helminauhan, vaikka vaikeaa se oli ja välillä unohdin hengittääkin niin että kohta olin aivan voipunut.”
Lukutaidon mullistava merkitys henkilöityy Påvaliin, sivutuotteena paljastuu luutnantin muistiinpanoista totuus tästä raumalaisesta miehestä ja etenkin kolmikymmenvuotisen sodan kammottavuudesta. Ja ihmisestä ja elämästä:
”Lisäksi hän muisti tai ainakin kertoi asioita toisin kuin kirjoitti. Näin ollen oli vaikea tietää, mitä oikeasti oli tapahtunut, mutta ehkäpä elämäkin on sellaista. Sitä muistaa yhtä ja toisena päivänä toista.”
•
Luutnantti Ströbelin istumajärjestys muovautuu kannanotoksi: kirja on sodanvastainen; se tökkii ulkokultaista kristillisyyttä, jonka nimissä ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti; se ruotii patriarkaattia ja kaksinaismoralismia sekä hönkäilee feminismiä. Miten tämä kaikki sopii 1600-luvun alkupuolen ajankuvaan?
Toimii. Veijarimainen ote sallii paljon, myös vakavat pohjavireet sen ohella, että ihmisen pohjimmainen naurettavuus ja kataluus näyttäytyvät. Ehkä monet ainekset välillä kasautuvat, ja alkupuoli pitkittyy etenkin istumajärjestyshässäkässä, mutta loppuosan dramaattiset tapahtumat ja näppärät juonenkäänteet pelastavat ja jäntevöittävät, jännittävätkin. Ja Påvalin kohtalo koskettaa. Viihdyin.
•
Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys, Atena 2024, 247 s. eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 