Kesäkirjakoonti tämäkin, sillä olen niputtanut lomalukemistoni perusteella useita kirjoja samaan juttuun. Kummasti löytyy kirjoista yhteneväisyyksiä, ja minulle riittänee myös löyhät siteet kytkeä romaaneita toisiinsa. Näissä kolmessa kirjassa päähenkilöt ovat heteronormatiivisesti pareja vailla, mutta sinkkuuden ajat näyttävät päättyvän – ainakin toistaiseksi.
Nick Hornby: Olet tässä
Nick Hornbyn romaanissa Olet tässä (WSOY 2022) nelikymppinen äidinkielenopettaja aloittaa suhteen lihakaupan parikymppisen komistusmyyjän kanssa. Suhde käynnistyy ensin niin, että Joseph toimii Lucyn poikien lapsenvahtina, mutta tilanne kääntyykin aikuisten kuumaksi leikiksi.
Vähitellen suhde vakavoituu ja vakiintuukin, vaikka parin kokemukset eivät aina kohtaakaan. Romaanissa on joitain herkullisia kohtia, joissa parinkymmenen vuoden ikäero näkyy musiikkimaussa, tanssiliikkeissä ja muussa. Joseph haaveilee musiikillisesta läpimurrosta genressä, joka on Lucylle vieras; Josephille puolestaan eivät paljon sano Lucyn lempikirjat ja -kirjailijat. Kiinnostavia ovat brexit-käänteet osana romaanin ihmissuhteita.
Hornby keksii parin väleihin vaihtelevia tilanteita, ja siksi henkilöistä kehkeytyy ymmärrettäviä epävarmuuksineen ja epäröinteineen. Ehkä jumittuminen ikäeroon välillä junnaa, niin että kuunneltuna tarina tuntuu välillä polkevan paikoillaan. Leppoisa kuuntelurupeama kirjasta kuitenkin kehkeytyi, ja kirja sai minut taas miettimään sitä, miksi naisten kirjoittama romanttinen viihde saa (jopa vähättelevästi) hömppäleiman. Hornby kirjoittaa rakkausromaaneja, elämänmakuisiksi mainittuja, mukavasti hömppäisiä – sellainen on Olet tässä.
•
Nick Hornby: Olet tässä, suomentanut Irmeli Ruuska, WSOY 2022, äänikirjana 9 t 44 min, lukija Elina Varjomäki. Kuuntelin BookBeatissa.
Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli
Voi olla, että kirjan kuuntelu vaikuttaa kirjakokemuksiini ratkaisevasti. Kuunneltu kirja jää helposti ohimeneväksi kokemukseksi, ja siksi peli Hornbyn ja Veera Niemisen romaanien välillä päättyy 3 – 4 Niemisen hyväksi. Siis luin Niemisen kirjan, en kuunnellut.
Kottikärrykaruselli (Tammi 2022) muistuttaa kerronnaltaan kirjailijan esikoista, Avioliittosimulaattoria (myös selkomukautuksena). Tässäkin Niemisen romaanissa minäkertoja ruotii railakkaasti itseään ja muita niin, että tilanteista ja tarkoista havainnoista syntyy komiikkaa. Nyt ei osoitella heimoeroja niin kuin esikoisromaanissa vaan eroja hevosia ymmärtävien ammattilaisten (kertoja-hevostilallinen Katri) ja ymmärtämättömien hevosharrastajien välillä. Huumori syntyy Katrin sisäisestä puheesta, jonka lukija lukee mutta jota kirjan dialogikumppani ei kuule eikä ymmärrä. Päähenkilön aatelmat ja tunnelmat välittyvät hykerryttävästi, ja se on kirjan valtti.
Kertoja-Katrin hermoja venyttäviä tilanteita syntyy tallivieraiden lisäksi suvun kanssa, ja lapseton sinkkunainen löytää itsensä yllättävästä tilanteesta 16-vuotiaan serkuntyttären asuinkumppanina. Vuorovaikutuksen ja oikeiden sanojen löytämisen probleemat ilmentyvät elävästi.
Levottomuutta Katrissa herättää myös sinkkuutta uhkaava komistus. Romaanissa on siis aineksia romanttiseksi viihteeksi siinä kuin muutenkin mukavaksi, irtonaisesti ilmaistuksi ajanvietekirjaksi, joka ei edellytä lukijalta talli- ja hevoskokemuksia.
•
Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli, Tammi 2022, 151 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Henriikka Ronkkönen: Rakkausshokkihoito
Henriikka Rönkkösen kirjoja on mainittu autofiktioiksi, jotka myötäilevät kirjoittajan elämän rytmiä. Yhtymäkohtia Veera Niemisen romaaniin löydän sinkkuuden kokemuksista ja rempseydestä. Räävittömyydessä Rönkkösen ja Niemisen peli: 5 – 0. Kummassakin kirjassa lapsettomuusasia nousee pintaan, ja sanomisen vaikeusasiakin liippaa toisiaan.
Mutta siitä rempseydestä räävittömyyteen. Minun ei olisi ihan kaikkia Rönkkösen minäkertojan tai hänen miesystävänsä ulostemuotoja tarvinnut tietää, eikä aivan kaikkea, missä järjestyksessä mitäkin sänkykammarissa on tapahtunut. Ja tuntemukseni johtunevat puhtaasti siitä, etten kuulu kirjan pääkohderyhmään. Ehkäpä tekstin eritetiheys on häveliäälle minulle – hmm, kirjan nimeä mukaillen – melkein shokkihoitoa. Käsitän kyllä, että arvonsa on seksiavoimuudella, joka kannustaa kutakin omanlaisensa nautinnon sallimiseen, ja ihmisruumiin kaikkinaiseen normalisointiin.
Ymmärrän siis mielestäni Rönkkösen tarkoituksen ja suosion salat: hän on sanoittanut tunnetason ja fyysisyyden tarvitsevuuden suoraan, samoin aikuisen ihmisen ailahtelevuuden ja tunneherkkyyden. Tärkeää viesti on Rönkkösen minämatka-ajattelu, itsensä tunteminen ja rakastaminen sekä omien eriskummallisuuksien hyväksyminen.
Pakinatyyppinen kerronta etenee vikkelästi. Vaikken ole fani, tirkistelen uteliaana, miten ex-sinkun seurustelu sujuu. Kiinnostavinta on se, miten kertoja analysoi puhumisen, puheeksi ottamisen ja puhumattomuuden vaikutuksia suhteen kehittymisessä.
•
Henriikka Rönkkönen: Rakkausshokkihoito ja muita ex-sinkun oivalluksia, Atena 2022, 200 sivua. Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 