Sara Hildénin taidemuseossa pyörähtäminen pistää pään pyörälle näköistaiteesta. Ron Mueck hämmentää veistoksillaan, hienosti hämmentääkin.
Tampereelle on saatu kymmenen veistosta. Yhtä lukuunottamatta ne esittävät ihmisiä. Poikkeuksena on katosta jaloistaan riippuva jättikokoinen höyhennetty kana. Suurennos korostaa yksityiskohtia, jotka saattavat saada katsojan kananlihalle.
Tekisi mieli sanoa, että mitä suurempia ovat Mueckin teokset, sitä enemmän niillä on sanottavaa. Tuonnempana paljastan, ettei se niin ole, mutta aloitan kuitenkin tällä ajatuksella. Huikeita kooltaan ovat patsas vastasyntyneestä ja teos ikääntyneestä parista aurinkovarjon alla. Niiden koko korostaa tunnetta, että käynnissä on jotain valtavaa. Ja niin onkin: elämän alku on iso asia, ja niin on myös kiintymys, joka huokuu vanhan parin läheisyydestä. Liikutun suuruudesta – enkä tarkoita konkreettista kokoa.
Mueckin teoksien pikkutarkkuus pistää silmään. Jokainen juonne, ryppy ja painauma on paikallaan, ihokarvan kohta kohdallaan. Esimerkiksi vanhusparin verisuonet ja iän tuomat ihomuutokset erottuvat, ja kimalteleva vihkisormus muurautuu turvonneen sormen lihaan. Kaikella on merkityksensä.
Koolla on todella väliä, sillä osa veistoksista on pienikokoisia, kuten synnytyksestä väsynyt nainen vauva vatsallaan. Josko silloin tuntee itsensä pieneksi vastasyntyneen vastuun alla – tai jotain.
Piinallisen tarkka näköistaide muuttuu ekspressiiviseksi ja symboliseksi. Patsaat houkuttelevat psykologisiin tulkintoihin. Miksi ja miltä kankaaseen tai huopaan pyöritetyt vanhenevat miehet kätkeytyvät? Mistä ja mihin on menossa ostoskasseja raahaava nainen vauva povessaan? Mitä ajattelee juuri synnyttänyt nainen? Miksi lusikka-asennossa lepäävän parin silmät ovat itkusta turvonneet? (Minun mielestäni niin on.) Mistä on tullut nuorukaisen kylkihaava?
Aidonkaltaiset ja koolla leikittelevät patsaat tarinallistuvat. Niistä kehkeytyy kohtaloita ja tarkoituksia, joita tuotan ja täydennän. Ihmisestä ne puhuvat. Ja puhuttelevat.
– – –
Sara Hildénin taidemuseossa
Ron Mueck 2.6. – 16.10.2016
Lisätietoja näyttelyn esittelysivuilla.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 