Avainsana-arkisto: Paula Noronen

Äitienpäiväksi äideistä ja äidittömistä

Valikoin kevään kirjoista kahdeksan erityylisen romaanin otannan, joissa äitiydellä on merkitystä. Se voi olla (liiallista) läsnäoloa tai (täydellistä) poissaoloa. Sen merkitystä ei voi kuitenkaan ohittaa.

Venla Hiidensalo: Suruttomat

Jos haluat tosielämäpohjaisen romaanin taide-elämän varjoista, Suruttomat on sellainen. Se kertoo Tyko Sallisen vallankäytöstä ensimmäisen vaimonsa ja kahden tyttärensä elämässä. Romaanin yksi teema on äitiyden riistäminen.

Koko Hubara: Bechi

Bechi-romaania voi lukea kolmen sukupolven naisten ketjuna, jossa äitien suhtautuminen tyttäriinsä herättää vastareaktiot: näennäinen välinpitämättömyys yliomistautumisen, omistautuminen vastustushalun. Tuntuu heti väkivallalta pelkistää suhteet noin, sillä romaanin monisyisyys ei saa siten oikeutta. Runsaiden teemojen tiivis romaani on kuitenkin myös romaani äitiydestä.

Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Käväistäänpä 1500-luvun alussa ja kirkon maalausprojektissa. Sen sivujuonteena voi tarkastella päähenkilöä, Pelliinaa: voi pohtia äidittömyyden merkitystä hänen kohtaloonsa. Lisäksi herkullisia naissivuhenkilöitä voi katsahtaa sillä silmällä, mitä ratkaisuja he tekevät äiteinä saadakseen lapsilleen isän.

Paula Noronen: Lomille lompsis

Tarja Kulho on viihdehahmo, jolla on varmat ja suorat mielipiteet. Tällä kertaa hän lomailee Räkkärimarketin lomakylässä. Hienoinen huoli on tyttärestä, mutta äidistä etääntyvän pojan poissaolo todella kalvaa Tarja-äitiä. Siksi Tarja alkaa videoida elämänohjeita pojalleen. Niiden litteraatiosta saa lukija nauttia – pojasta en ole ihan varma.

Sari Pöyliö: Rakkauden ja tulehduksen oireita

Äiti huutaa poissaoloaan, kun yksin jäänyt isä yrittää luotsata poikaansa ja tytärtään aikuisuuteen. Siitä tulee melkoista räpiköintiä ihmissuhteiden arvaamattomuudessa. Siitä tulee lukijalle hauskaa, ja tekee se kipeääkin. Mainio perhekuvaus, jonka omintakeinen tyyli puree.

Alex Schulman: Eloonjääneet

Eloonjääneet alkaa äidin kuolemasta, mutta tunnetustihan sitä ennen eletään. Romaani käsittelee paljon veljeyttä ja veljistä etääntymistä aikatasoja vaihdellen: on kohtalokas kesä lapsuuden lopussa ja on äidin tuhkan levitys. Siinä välissä tapahtuu elämä ja se, miten tämän kirjan äiti vaikuttaa lapsiinsa.

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Lähdin veljen luo sisältää tukuittain ihmisiä kuormittavia asioita, eli romaani on täynnä arktista hysteriaa. Siitä huolimatta, siis kaikkien kauheuksien ohella, romaani vetää vääjäämättömästi puoleensa. Yhtenä teemana voi miettiä äitiyttä, sellaista äitiyttä, joka katsoo ohi, tai sellaista, joka on viety.

Elizabeth Strout: Olive, taas

Järeä nimihenkilö tokaisee asiat paikoilleen ja herättää ympäristössä reaktioita pyyhältäessään paikalle. Ohittaa häntä ei voi, hänellä on vankkumaton paikka yhteisöissään. Kaiken päälle on todettava, että äitinä hän ei ole kummoinen (Oliven omaa ilmaisua lainaten; hän käyttää kanssaihmisistään ”ei kummoinen”-luonnehdintaa). Vai onko? Olive ei ole vain yhdenlainen, hänen ihmisenkaltainen ristiriitaisuutensa lumoaa.

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

Paula Noronen: Supermarsu lentää Intiaan

Kouluikäisten talvilomaan kuuluu toivottavasti liikuntaa ja lukemista. Lajeja on monia kumpaankin. Lastenkirjojen yksi viime vuosien suosikki on ollut Paula Norosen Supermarsu, ja nyt on sitä lajia ekstrana: selkokirja Supermarsu lentää Intiaan (Opike 2020).

”On vähän outo olo.

Kukaan ei tiedä,

että olen Supermarsu

ja minulla on supervoimia.

Tiedän vain itse,

ja se on vähän rankkaa.

Pitää vaan esittää,

että kaikki on niin kuin ennen.”

Riikka Tuohimetsä on muokannut selkokielelle Norosen kirjan, joten nyt on aito vaihtoehto lapsille, joille lukeminen ei ole aina helppoa. Selkoversiossa kirjan juoni ja huumori säilyvät, mutta kieli on helpompaa kuin alkuperäisessä kirjassa. Pauliina Mäkelän ilmeikäs kuvitus on kummassakin versiossa. Siispä supermarsutyyli pysyy.

Kirjan päähenkilö 11-vuotias Emilia virkistää aktiivisena toimijana. Tilannekomiikka ja sanallinen hupi yhdistyvät lapsen koulu- ja kotiarkeen. Vaan ei siinä kaikki, sillä kirjassa on ystävyyttä, ihastumista, eroperheen selviytymistunnetta ja sanomaa kiusaamisen vääryydestä on sitten kyse lapsista tai aikuisista. Ja tietysti lemmikkimarsu ja supervoimia.

Talvilomalle ja muihin aikoihin kustantaja tarjoaa kirjaan lisämateriaaleja eli tehtäviä: tässä. Tehtävät innostavat lukijaa omaan ilmaisuun. Kirjan joka lukuun on kysymyksiä, jotka virittävät keskustelua kirjasta. Kirjasta voi lisäksi ohjeiden mukaan piirtää. Tehtävät toimivat sekä kotona että koulussa.

Taas on todistettu, ettei selkokieli vie lukijalta kirjailoa pois vaan mahdollistaa sen.

Paula Noronen

Supermarsu lentää Intiaan

selkomukautus Riikka Tuohimetsä

kuvitus Pauliina Mäkelä

Opike 2020

lastenkirja

99 sivua.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja

Paula Noronen: Tarja Kulho

Varmasanainen markettikassa Tarja Kulho (Tammi 2020) ilahduttaa elämänopeillaan ja kokemuksillaan. Kuuntelen niitä Tarja-hahmon luoneen kirjailija Paula Norosen lukemana, ja pyrskähtelen tuon tuostakin. Tämä on virkistävä välipala.

wp-1584018643573.jpg

Korsolaisella Tarja Kulholla on elämä kunnossa. Hänellä on leppoisa ja luotettava avomies, hän huolehtii tarkasti 8-vuotiaan Ula-tyttären hyvinvoinnista, ja lukioikäistä Pyry-poikaa hän kaitsee etänä Hollannin-vaihto-opiskeluvuoden vuoksi.

”Olen ihmissuhteissani ihan tavallinen. Joskus sujuu ja joskus ei. Sama työssäni. Useimmiten on hyvä päivä ja hommat sujuu, mutta jos olen vaikka edellisenä iltana syönyt soijatortillaa niin seuraavana päivänä turvottaa ja harmittaa. Viimeinen kysymys on mielestäni, anteeksi vain ilmaisu, ihan perseestä. Ihminen voi erota vaikka kuinka usein, eikä se määrittele häntä ihmisenä.”

Vipinää kirjaan tuo se, että Tarja on vahingossa ilmoittautunut Vantaan harrasteopiston Uusi suunta työelämälle -verkkokurssille. Tämä tuottaa hupia, sillä Tarjan tekstit paljastavat menneitä kokemuksia ja kirjoittajan ajatuksia. Myös viestiketjut kurssitehtävien vastaanottajan kanssa lisäävät harrasteopintoon vinkeää sävyä. Suoraviivaista Tarja Kulhoa seurataan myös Räkkärimarketissa, jossa hän opastaa niin työkavereitaan kuin asiakkaitaankin. Ja hyvin tuntuvat Tarjan totuudet tepsivän kanssaeläjiin. Yksitotinen laukoja myös vitsailee, mutta joutuu aina tähdentämään, että kyse on huumorista.

Kirjan luvut ovat lyhyitä ja kirjan sähköpostiviestiketjut napakoita. Kasvokkain kohtaamisissa dialogi noudattaa samaa tiivistä tyyliä. Sehän sopii. Sisältö välittyy mutkattomasti. Viihdyn. Terse!

– –

Paula Noronen
Tarja Kulho. Räkkärimarketin kassa
Tammi 2020
äänikirja 3 tuntia 59 minuuttia,
lukijana Paula Noronen.
Kuuntelin BookBeatissa.

4 kommenttia

Kategoria(t): Äänikirja, Kirjallisuus, lyhytproosa

Lukugurua tapaamassa: William G. Brozo

Amerikkalainen lukemisen ja kirjallisuuden tutkija William G. Brozo kävi 11.9. Lukukeskuksen, Tammen ja WSOY:n vieraana. Aamun Helsingin Sanomissa oli Brozosta myös laaja haastattelu.

Brozo on tehnyt työtä poikien lukutaidon puolesta. Lukutaito korreloi opintomenestyksen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kanssa. Toisin sanoen hyvä lukutaito ehkäisee sosiaalisia ongelmia. Eikä erityishuomio poikiin tarkoita sitä, että tyttöjä syrjitään lukutaitoon innostamisessa, fokus on vain siinä, että poikien oppimistulokset ovat olleet viime aikojen tutkimuksissa huomattavasti huonompia kuin tyttöjen.

Brozo kertasi yksinkertaisia keinoja lukuherätykseen. Kynnyskysymyksenä on kiinnostavien kirjojen tarjoaminen. Oppilas voi koota ”mieltymyskassin” verkossa tai askarrellen: siinä on kuvia ja havaintoja häntä kiinnostavista asioista. Sen avulla voi hänen kanssaan etsiä intresseihin sopivaa luettavaa. Vain se voi sytyttää kipinän lukemiseen: vaikeustaso on sopiva, aihe kiinnostaa, siihen voi samaistua ja se herättää elämyksen. Opettajankin pitää osata yhdistää oppilaan ulkokoululliset intressit koulunkäyntiä hyödyttävään toimintaan.

Kirjavinkkaus tehoaa, kun se tehdään lyhyesti, innostavasti ja lukukoukkuja heittäen. Tietysti pitää olla aikaa lukea ja sopiva tila lukea. Amerikassa on kokeiltu poikien kirjaklubeja, joissa rohkaistaan lukemista vieroksuvia.  Lyhyet, jännittävät, humoristiset, arkkityyppihahmoiset ja miesnäkökulmaiset kirjat on todettu toimiviksi. Vanhemmat lukumiehet toimivat kerhoissa pojille positiivisina lukumalleina. Ylipäänsä nuori lukija tarvitsee vanhempien, koulun ja muun ympäristön tuen.

Porttiteoria (”Bridge”) lukijaksi on se, että nuorille tarjotaan harrastuksiin kytkeytyviä helppoja lukumateriaaleja nettisivuista ja biisisanoituksista sarjakuviin ja vetäviin nuorten aikuisten kirjoihin. Kullekin kykyjen ja kiinnostuksen kohteiden perusteella. Amerikassa käytetään yhtenä lukutäkynä tekstilajia ”Graphic Novels”, joka hyödyntää sarjakuvamaista kuvan ja sanan liittoon perustuvaa kerrontaa. Eikä kannata aliarvioida rapin voimaa: riimittäminen johdattelee kielestä nauttimiseen. Ja muilla musagenreillä voi irrotella samoin aina sen mukaan, minkä tyylin harrastajia oppijajoukossa on. Oleellista lukutaipaleelle tuuppaajalle on se, että hän osoittaa aloittelevalle lukijalle edistyksen ja kehittymisen paikat.

Brozon ajatuksissa on paljon tuttua. Eniten mietityttää se, miten erilaisille lukijoille löytyy kiinnostavaa luettavaa. Selkokirjat sopivat monille heikoille lukijoille, mutta selkokirjojen kustantajia on niukasti. Lisäksi tarvittaisiin eritasoista kirjallisuutta helpoista kaunokirjallisuus- ja asiateksteistä vaativan lukijan kirjoihin nuoria kiinnostavista aiheista. Osa innostuu kuvapainotteisista kirjoista, ja sähköiset lukumateriaalit ovat erityisen tarpeellisia. Konstien tulee olla monet, että nurjaksi kääntynyt asenne lukemiseen saadaan muutettua. Taas tarvitaan koko kylä kasvattamaan eli lukemisesta tulee näyttää mediaseksikäs, muodikas ja houkutteleva puoli. Brozo

Tilaisuuden päätteeksi Paula Noronen kertoi lukuharrastuksestaan ja kirjoittamisestaan. Ensimmäisiä merkittäviä lapsuuden lukukokemuksia hänellä oli Freud aloittelijoille, joten ei ihan helpoimmasta päästä Supermarsujen tekijä käynnistänyt harrastustaan.

Paula Noronen on kirjoittanut seitsemän Supermarsu-kirjaa, joista hän käy ahkerasti kertomassa alakouluissa. Hän on huomannut, että etenkin pojat innostuvat ideoimaan uusia aiheita, sankareita ja toimintatilanteita. Tytöiltä sen sijaan tulee tavallista fanipostia.

Noronen totesi, että fanifiktio voisi olla yksi lukuinnostusta herättävä keino. Lukemiseen liittyvä jakaminen on myös lisääntynyt lukupiirien ja sosiaalisen median myötä. Saman aiheen erilaiset mediatuotteet myös ruokkivat toisiaan, kuten elokuva ja kirja samasta aiheesta. Noronen pitää kirjastotyöntekijöiden taitoa vinkata sopivia kirjoja lapsille ja nuorille erityisen arvokkaana.

Ihmiset kaipaavat vahvoja tarinoita, mutta muoto voi olla mikä vain: ääni-, e- tai tavallinen kirja. Myös pelit hyödyntävät tarinallisuutta. Tarina elää, kun se tavoittaa siihen solahtavan lukijan ja kokijan.


lukuhaasteKansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9. käynnistyi #Lukuhaste. Kotimaiset kirjabloggajat ovat mukana Suomen pakolaisavun lukutaitokampanjassa. Siinä yhtenä tarkoituksena on levittää kuvia luetusta ja lukijoista: lukeminen on tavallista ja tavoiteltavaa. Tule mukaan!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen