Avainsana-arkisto: Celeste Ng

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa

Olisi jotain kerrottavaa on kirjan nimi. No, todellakin! Romaani kertoo taitavasti puhumattomuuden vaikutuksista, en siis huokaile proosan kerrontalaatua vaan romaanihenkilöiden vuorovaikutusjumia.

Kotimaisen proosan lukijoille ei teemana puhumattomuus ja kohtaamattomuus mitenkään yllätä, ja tottahan se on kansallisuudesta ja kulttuurista riippumatta merkittävä väärinkäsitysten ja probleemien syy. Celeste Ngn esikoisromaani Olisi jotain kerrottavaa (Gummerus 2020) lisää teemaan kahden kulttuurin perheen jännitteet 1970-luvulla.

Kiinalaistaustainen James ja amerikkalainen Monica tapaavat 1950-luvun lopulla, kun James on aloitteleva yliopisto-opettaja ja Monica opiskelija. Suhde karauttaa Monican urahaaveet karille: hänestä kehittyykin äitinsä kaltainen kotirouva, mitä hän on yrittänyt välttää. Välit äitiin kyllä katkeavat, koska äiti ei hyväksynyt tyttären liittoa. Sen seurauksista olisi jotain kerrottavaa Monican ja Jamesin kesken, samoin pariskunnan kolmelle lapselle – vaan ei. Perheessä ei perimmäisiä ajatuksia tai vaikeuksia paljasteta muille. Esimerkiksi:

”Jamesin vatsanpohjaan putoaa kivi. Valkoinen on ollut koko heidän suhteensa ajan vain paperin, lumen ja sokerin väri. Jos jompikumpi on maininnut jotain Kiinaan liittyvää, kyseessä on ollut kaalilaji, isokukkainen huonekasvi tai sentyyppinen noutoruoka, josta James ei perusta. – – mitä James on pelännyt alusta asti. Sen, että Marilyn on koko ajan lokeroinut kaikki mielessään: valkoinen, ei valkoinen. Ja sen, että ihonvärillä on todellakin merkitystä.”

Ng kuljettaa tarinaa takauimin, koska romaani käynnistyy hetkestä, jolloin lukija tietää perheen teinitytön kuolleen. Dramaattinen tilanne antaa ainekset purkaa teemoja ihmisille annetuista leimoista, yksinäisyydestä, perheenjäsenten toisilleen tyrkkäämistä tietoisista ja tiedostamattomista odotuksista – ja ennen kaikkea siitä, miten kotona jää kunkin perheenjäsenen ydin näkymättömäksi, tunnistamattomaksi ja kohtaamattomaksi.

wp-1580969387474.jpg

Ng tuo niin tässä kuin aiemmassa suomennoksessaan myös selvästi näkyviin, millaista on perheessä yhden lapsen suosinta ja muiden ohittaminen. Romaaniin pakkautuu paineinen, ahdistava tunnelma monestakin syystä. Yksi on äidin panostus yhteen lapseen, minkä seurauksena on muiden jääminen syrjään ja panostuksen kohteen tukahduttava varjoelämä. Romaani on surumielinen, ja tuntuukin vetisenpilvisen talvitunnelman toivotulta valonkajolta, että ihan lopussa tarjotaan hitunen tulevaisuudentoivoa.

Olisi jotain kerrottavaa ei sytyttänyt minua siten kuin Tulenarkoja asioita, mutta pätevää, henkilövetoista proosaa Ng tuottaa. Tarinan ja kerrontatyylin varmuus kannattelee lukijaa, joka saa romaanista aimo annoksen oppia inhimillisistä virheistä ja niiden vaikutuksesta.

– –

Celeste Young
Olisi jotain kerrottavaa
suomentanut Sari Karhulahti
Gummerus 2020
romaani
285 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Niputan nyt amerikkalaisen proosakerronnan sutjakkaasti eteneväksi, henkilökeskeiseksi kerronnaksi, jossa henkilöiden siteet perheeseen ovat luupin alla. Tapahtumat polveilevat mutta vetävät kulkemaan mukana, sillä on vaikea arvata, mitä mutkan takana tapahtuu. Tähän luonnehdintaan sopivia kirjailijoita ovat esimerkiksi AusterEgenidesFranzen ja Tartt. Ja nyt on sitten tämä uusi tulokas Celeste Ng.

Ensimmäinen suomennos Ngilta on romaani Tulenarkoja asioita (Gummerus 2019). Kipinää iskevät perhesuhteet, etenkin sisarussuhteet ja äitiys.

20190716_154039.jpg

Keskeisiä henkilöitä ovat Mia ja hänen teinityttärensä Pearl, jotka tulevat sisäsiistiin asuinalueelle Richardsonin perheen vuokralaisiksi. Richardsoneilla on neljä teiniä, jotka eri tavoin kiintyvät Pearliin ja Miaan. Mia on arvoituksellinen taiteilijasielu, jonka salaisuutta rouva Richardson alkaa salaa selvittää.

Taitavasti Ng johdattelee tapahtumia niin, ettei kirja kavennu juoniromaaniksi, vaikka se on myös sellainen. Sivujuonteet vievät syvälle keskeisteemaan, jossa pöyhitään äitiyttä ja äitiyden oikeutuksia. Mikä on oikein äidille, mikä lapselle ja milloin kipeät ratkaisut ovat perusteltuja?

Haluan säilyttää minua seuraavien lukijoiden ahaa-elämykset, enkä sen vuoksi tämän suoremmin kerro kirjasta. Sanonpa vain sen, että minua vakuuttaa tapa, jolla Ng saavuttaa teinien tavan ajatella ja toimia. Samoin koskettaa se, miten äidin huoli muuttuu äyskimiseksi tai miltä tuntuu kuin lapsi etääntyy nuoreksi. Jälkimmäisestä näin:

”Samanlaista olisi, jos opettelisi elämään pelkällä omenan tuoksulla vaikka oikeastaan tahtoisi ahmia hedelmän, upottaa hampaat siihen ja hotkaista sen siemenkotineen päivineen.”

Kiitettävästi Tulenarkoja asioita antaa tilaa lukijan ajattelulle. Lukija tietää enemmän kuin henkilöt ja saa olla tulisilla hiilillä tilanteissa, joissa henkilöiden johtopäätökset menevät metsään ja sitten tietysti myös teot. Vaikuttavasti myös Ng kuvaa henkilöitä polttelevissa tilanteissa, joissa toisten henkilöiden sanat aiheuttavan roihun, jota ei enää kykene sammuttamaan. Näin tekevät esimerkiksi nämä sanat:

”Toisinaan täytyy polttaa kaikki ja aloittaa alusta.”

– –

Celeste Ng
Tulenarkoja asioita
suomentanut Sari Karhulahti
Gummerus 2019
romaani
384 sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta.

Muita lukijoita, esimerkiksi Kirjakaapin kummitusLeena Lumi, Lumiomena ja Mitä luimme kerran.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani