Aihearkisto: Selkokirja

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

Klassikkojen mukauttaminen selkokielelle on yksi selkokirjallisuuden suuntaus. Siten eri kulttuurien ja eri aikojen keskeiset kirjat tulevat tutuksi myös lukijoille, jotka eivät saa irti paksuista kirjoista. Vanhat klassikot on kirjoitettu usein vaikeaselkoisella, vanhahtavalla kielellä, joten selkoistus tuo niille uusia lukijoita ja pitää klassikoita elossa.

Uusimpia klassikkoselkoistuksia on Conan Arthur Doylen Baskervillen koira, jonka Johanna Kartio on taitavasti kirjoittanut sujuvaksi selkosuomeksi (Opike 2019). Kirjan luvut ovat sopivan mittaisia, ja juoni etenee joustavasti. Tarinan tunnelma tallentuu toimivasti.

Baskervillen koiran selkoversio puoltaa paikkaansa, sillä onhan Sherlock Holmes kulttihahmo, josta on viime vuosikymmenet ilmestynyt etenkin tv-sarjoina ja elokuvina erilaisia versioita. Tämän kirjan avulla saa selville, millaisia Sherlock ja hänen apurinsa Watson alun perin olivat.

”Sherlock Holmes kohotti olkapäitään.
– Minun tutkimukseni koskevat
tämän maailman asioita,
Eivät yliluonnollisia.
Mutta uskon, että tässäkin jutussa
ratkaisu löytyy tästä maailmasta.”

Baskervillen koira yhdistää salapoliisiromaaniin kauhuelementtejä. Tarina käynnistyy Baskervillen kartanon isännän murhasta, jota Sherlock ja Watson alkavat selvittää. Rikoksen lisäksi tarinassa liikkuu kiiluvasilmäinen peto, joka on antanut kirjalle nimen.

20191201_171357_resize_3.jpg

Nykyihminen on tottunut kauhuun ja jännitykseen. Siksi ei Baskervillen koira ehkä aiheuta pelon väristyksiä, mutta sopivasti supistettu tarina pitää jännitteensä. Uskon, että selkolukija pääsee Baskervillen koiran avulla hienosti tutustumaan mestarisalapoliisin aukottomaan päättelytyöhön. Lisäksi kuka tahansa, joka haluaa helpon johdatuksen jännitysklassikkoon, saa tämän kirjan avulla hyvän käsityksen Sherlock-tyylistä.

– –

Arthur Conan Doyle
Baskervillen koira
selkomukautus Johanna Kartio
mukautuksen pohjana Yrjö Weilinin suomennos (1904)
Opike 2019
142 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kauhu, Kirjallisuus, Romaani, Selkokirja

Minna Canthin Hanna selkoäänikirjana

Hanna haluaa opiskella ja rakastaa.
Hän ei kerro muille ajatuksistaan
eikä perheen ongelmista.
Miten käy nuoren naisen unelmille?

Minna Canth kirjoitti Hannan 1880-luvulla.
Silti se sopii tähän päivään
ja on hieno kirja nuoren naisen kasvusta.
Nyt tärkeän tarinan pääsee kuuntelemaan
selkokielisenä äänikirjana.

Sain kunnian Canthin 175-juhlavuotena selkoistaa yhden kotimaisista lempiklassikoistani eli Hannan (1886). Se on tarkkanäköinen, psykologinen kuvaus herkän tytön kehityksestä naiseksi ympäristössä, jossa on rajatut mahdollisuudet. Tarina vie eläytymään Hannan paineisiin ja mielialan muutoksiin.

Selkoistuksessa ei jää pois mitään oleellista tarinasta eikä tunnelmasta, mutta lopputulos on selvästi alkuperäistekstiä lyhyempi. Olen karsinut rönsyjä kuvailuissa ja juonessa. Canthin kieli on sävykästä, mutta monille nykylukijoille siinä on runsaasti vanhoja sanoja, ja virkerakenne on osin mutkikasta. Siksi olen muokannut sanastoa ja rakennetta helposti ymmärrettäväksi.

Annan esimerkin. Ensimmäinen katkelma on Canthin tekstiä, jossa on vanhoja sanoja, paikallisuuteen liittyvää ja virkerakenteita, joissa on lauseenvastike, sanajärjestysvaihteluita ja määriteketjua. Aina ei selkoistuksessa säily niin paljon alkuperäistä sisältöä kuin tässä esimerkissäni, mutta ote havainnollistaa muutokset rivityksessä, sanastossa ja rakenteissa. Paikannimen selkoistuksesta saa olla montaa mieltä, mutta valitsin kuitenkin vanhan nimityksen ajankuvan vuoksi.


”Ja tytöt riisuivat. Mitähän mamma tästä sanoisi, arveli Hanna avattuaan napit ja vetäen käsivarsia hihoista. Mutta eipä se häntä enää huolettanut.
Paidat, pitsireunaiset, hienot, kuultivat lumivalkoisina suolivyölle saakka. Ja jalatkin kun näkyivät nyt aina puolisääreen lyhkäisten alushameiden alta. Ei, mutta tämähän oli hirveätä.
’Mitähän jos kaupungin kadulla kävelisimme näin?’
’Ihmiset pyörtyisivät varmaan.’
’Ja meitä vietäisiin Niuvanniemeen.’
Kuinka kummallista oli olla näin vapaa, näin rajattoman vapaa.

”Hanna avasi mekon napit ja veti käsivarret hihoista.
Päällä oli enää vain valkoinen aluspaita.
Sääret näkyivät kokonaan.
Hanna mietti, mitä äiti siitä sanoisi.
Kaupungissa heidät vietäisiin hullujenhuoneelle.

Kuinka kummallista oli olla näin vapaa,
näin rajattoman vapaa!”


Hanna

Hannan tarina kestää aikaa, ja siksi sen saattaminen selkokieleksi jatkaa merkittävän kirjan elämää ja tavoittaa uusia lukijoita. Tai paremminkin kuulijoita, sillä selko-Hanna julkaistaan suoraan äänikirjana (Avain 2019). Se ei ole tavallista, ei ainakaan mieleeni tule toista suoraan äänikirjana toteutettua selkojulkaisua.

Toivon äänikirjabuumin koskevan myös selkoäänikirjaa. Ainakin sen voi aloittaa Hannasta, klassikon elävästä kuuntelukokemuksesta.

– –
Minna Canth
Hanna. Kuvaus
selkomukautus Tuija Takala
äänikirjan lukija Susanna Hyvärinen
1886 / Avain 2019: verkkokauppa

Muuta:

  • Selkoistamani Minna Canthin kertomus Agnes (1892) on luettavissa vapaasti verkossa tässä, ja juttuni selko-Agneksesta on tässä.
  • Juttujani Minna Canthin tai häntä koskevista teoksista voi lukea tästä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Äänikirja, Kirjallisuus, Romaani, Selkokirja

Selkotekijä: Ari Sainio

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarjassa on jo esitelty

Johanna Kartio, Pertti Rajala, Satu Leisko, Marja-Leena Tiainen, Jasu RinneojaPekka RahkonenHanna MännikkölahtiTittamari Marttinen ja Tapani Bagge.

Sarjan idea: katso tästä.

selkotekijä

Ari Sainio, miten sinusta tuli selkotekijä?

Aloitin toimittajana Selkouutiset-lehdessä (nykyään Selkosanomat) vuonna 1990. Tekijöitä selkokielen alalla ei silloin ollut monta, joten pioneerityö oli hyvin monipuolista alkaen selkokielen kehittämisestä. Pian mukaan tulivat selkokirjat ja ensimmäinen mukautus Jack Londonin kirjasta Valkohammas. Lehtityö jäi pois, mutta kirjoja ja oppimateriaaleja olen tehnyt näihin päiviin asti. Nykyään päätyö liittyy enemmänkin erilaisten infotekstien selkokielistämiseen, mutta kirjat tuovat siihen mukavasti lisäväriä.

Ari_v1

Kuva: Kaisa Kaatra

Miksi teet selkotekstejä?

Päällimmäisenä on varmaankin kiinnostus siihen, miten kieli toimii ja miten kielen avulla esitetään asioita. Selkokielessä ollaan usein kielen juurilla tai mietitään kielen rajoja. Sitä kautta syntyy erilaisia tapoja soveltaa kieltä eri tarkoituksiin, esimerkiksi sellaisia ihmisiä varten, joilla on syystä tai toisesta kielellisiä vaikeuksia.

Kuinka monta selkokirjaa olet tehnyt mukauttajana ja suoraan selkokieleksi kirjoitettuna?

Tarkkaa määrää on vaikea sanoa, koska osa julkaisuista sijoittuu kirjan ja esitteen välimaastoon tai on tehty monen tekijän yhteistuotantona. Jos varmat tapaukset laskee, niin kymmenkunta kirjaa olen tehnyt suoraan selkokielelle ja mukauttanut noin viisitoista. Sitten on iso joukko kirjoja, joissa olen ollut yhtenä tekijänä tai mukauttanut osan. Lisäksi täytyy mainita kahdeksan käännöstä ruotsista suomeksi. Kääntäminen on hyvä tapa saada Ruotsin selkokirjoja suomeksi, sillä Ruotsissa julkaistaan laadukkaita selkokirjoja. Myös Suomessa julkaistaan selkokirjoja ruotsiksi, hyvänä esimerkkinä tuoreet muumikirjat Vaarallinen juhannus ja Muumipeikko ja pyrstötähti, jotka suomensin.

Mikä kirja on suosikkisi omasta tuotannostasi?

Oma suosikki taitaa olla runokirja Sinun käsiesi hyväily (1995). Mahtoikohan se olla ensimmäinen runokirja selkokirjallisuudessa, ja siinä sain sanottua asioita, jotka tuntuivat henkilökohtaisilta ja läheisiltä. Kirja oli myös ulkoisesti miellyttävä esine ja kirja kokonaisuutena tuki tekstiä. Toinen suosikki on paljon uudempaa tuotantoa, seitsemän pikkukirjan sarja Säpinät (2014), jossa tarinat kerrotaan hyvin minimaalisin keinoin. Molemmissa on myös omalla tavallaan etsitty selkokielen rajoja.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

Selkokirjoissa on nykyään hyvin valinnan varaa ja voisin suositella useitakin kirjoja, mutta nostan tähän Jasu Rinneojan Kaunon nuoruusvuodet. Siinä on sellaista hyvän mielen huumoria ja muistumia tunnelmista, joita nykyajan kiireet ja paineet eivät ole pilaamassa. Suosittelen myös uutta selkoistustani, Mielensäpahoittajaa.


Selkoteksti esille: Mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrön luoma hahmo, Mielensäpahoittaja, on mies, jonka jutuista voi lukea suomalaisen vanhan miehen ajatusmaailmaa. Siinä tärkeitä asioita ovat hiljaisuus, vaatimattomuus, maalaisjärki, perinteiset tavat ja vanhat suomalaiset menestyslajit: yleis- ja hiihtourheilu. Samalla se kertoo nykyajasta vanhan ihmisen näkökulmasta. Silloin nykymenosta paljastuu epäaitouksia, kun taas noin 80-vuotias Mielensäpahoittaja edustaa aitoutta.

”Kyllä ei minua tarvitse miellyttää.
Pitää olla rohkeutta olla omaa mieltä
ja sanoa vastaan, kun ottaa päähän.”

20191026_161708_resize_78.jpgMielensäpahoittajaa ottaa päähän, ja jonnekin se on purettava. Vaimo makaa puhumattomana vanhainkodissa, ainoa ystävä on kuollut, aikuiset lapset ovat etääntyneet ja oma terveys heikkenee. Siksi hän kirjoittaa mielipidejuttuja, joista kirja koostuu, ja siksi kirja on juttukokoelma, jota voi lukea luku kerrallaan tai ahmia alusta loppuun. Herkullisesti jutuissa yhdistyvät terävät huomiot, huumori ja haikeus.

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin,
kun lääkäri sanoi, että minulla on
rautainen kunto tämän ikäiseksi.
Hän oli sitä mieltä,
että 25 kilometrin hiihtolenkit
pitävät minut hyvässä kunnossa.
Tai sitten aiheuttavat kuoleman.
En minä hiihdä terveyden takia.
Hiihdän siksi että metsässä on kaunista.”

Ari Sainion mukauttamassa selko-Mielensäpahoittajassa on säilynyt alkuperäinen henki, ja voi olla todella tyytyväinen siitä, miten moderni klassikko on nyt tarjolla uusille lukijoille. Kirjan selkokieli ei ole kaikin osin helppoa, sillä siinä on vanhan miehen sanontoja ja tunnettujen henkilöiden nimiä entisiltä ajoilta. Silti siitä välittyy selkolukijoille mutkattomasti maailman meno, suhde ympäristöön ja muihin ihmisiin. Etenkin säteilee se, miten kiukkuisen ukon sisällä sykkii lämmin sydän.


Ari Sainion viimeisimpiä selkokirjoja

Uusimpia mukautuksia
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (WSOY 2019)
Marianne Kulmala: Saku, spesiaali nuori (Aivoliitto ry 2019)
Reijo Mäki: Pimeyden tango (Opike 2015)
Päivi Heikkilä-Halttunen, toim.: Panttivanki ja muita kertomuksia (Opetushallitus 2015)

Uusimpia käännöksiä
Tove Jansson, Jolin Slotte: Muumipeikko ja pyrstötähti (Opike 2019)
Tove Jansson, Jolin Slotte: Vaarallinen juhannus (Opike 2019)
Bram Stoker, Johan Werkmäster: Dracula (Opike 2017)

Kirjoitettu suoraan selkokirjaksi
Ari Sainio: Säpinät, seitsemän pientä kirjaa Manusta ja Sannasta (Opike 2014)
Ari Sainio: Kuolema kirkon varjossa, e-kirja (Kehitysvammaliitto 2014, TSL 1997)


Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä

Helsingin kirjamessut 2019: jatkot

Kaleidoskooppimaisissa messumuistoissa hohtelee kirkkaina paloina monia kohtaamisia. Runsaudessa kokemukset vaihtuvat nopeasti toisiin, mutta jotain jää välkkymään. Tallennan muutaman kuulokuvan.

Olli Jalonen: Merenpeitto

– Tarina on nyt valmis. Jos siihen jotain lisäisi, se olisi vähentämistä.

20191024_202326_resize_94.jpg

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?

– Romaanini ovat kaoottisia prosesseja, monia eri mahdollisuuksia.
– Tämä romaani on uusi aluevaltaus: aina romaanini ei tarvitse olla valtavia.
– Mun mielestä kirjassa ei tarvitse kaikkea kuvata, kyllä lukija ymmärtää.
– Kirjoittajille sanon: älä ajattele tekstinä, ajattele maailmana.

20191024_171709_resize_2.jpg

Joel Haahtela: Adèlen kysymys

– Monesti kirjani lähtevät paikoista ja niihin liittyvistä tunnelmista.
– Kirjoissa pitää olla mysteeri. Fiktio voi olla yhtä totta kuin fakta. Asiat, jotka merkitsevät jotain, ovat eri asioita kuin fakta.
– Elämää voi elää joko hallitsemalla tai hyväksymällä.
– Kirjassa on kaunista hitaan ihmeen ajatus.

20191024_180012_resize_18.jpg

Sirpa Kähkönen: Muistoruoho

– Aineeton perintö näkyy niin, että edellinen sukupolvi asettaa odotuksia ja vaatimuksia uudelle polvelle.
– Kuopio-sarjan joka kirjassa on uusia henkilöitä, jokainen teos on sisäisen tilauksen tulos. Henkilöt olennoivat tärkeitä tutkimusaiheitani. Tässä kirjassa uusi henkilö on Siiri, ja hänen kauttaan naiset sodassa, menetetty Karjala ja tyttöjen ystävyys. Hän ilmaisee juurettomuutta suuren menetyksen jälkeen.

20191026_141141_resize_1.jpg

Katja Kallio: Valkokangastuksia

– Romaanit on suuri rakkauteni, mutta teen syrjähyppyjä elokuviin. Mulla on aina menossa romanssi elokuvien kanssa.

20191025_170126_resize_44.jpg

Pajtim Statovci: Bolla

– Ristiriitaisista ihmisistä täytyy kirjoittaa.

Petri Tamminen: Musta vyö

– Kirjani ensimmäinen nimiehdotus oli ”Pelkään, että kuolen”.
– Lukijana minulle on merkityksetöntä, onko romaani autofiktiota vai ei. Lukuilo lähtee muista asioista, kirkastetusta kerronnasta.
– Muisti tuottaa tihentymiä, suru tuottaa havaintokyvyn tihentymiä.
– Huumori on oikotie asioiden välillä. Siihen pyrin ja siihen, että puristaisi yhtä aikaa sydämestä.

20191026_124824_resize_74.jpg

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Selkomukauttaja Ari Sainio:

– Hauskaa tekstiä on hauska selkoistaa.
(Kirjamessuilla julkistettiin Mielensäpahoittaja-selkomukautus.)

Enni Mustonen: Paimentyttö

Paimentytössä minäkertojaan voi samastua ja ymmärtää historiaa niin.
(Selkoistan Paimetytön, ja se julkaistaan kirjamessuilla 2021.)

20191024_202134_resize_36.jpg

Kuva: Ella Airaksinen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kirjamessut, Selkokirja

Helsingin kirjamessut 2019: etkot

Juttuni lopussa on messulippuarvontaohjeet!

 

Toisaalta suunnitelmallisuus voi helpottaa seikkailua Helsingin kirjamessujen runsaassa tarjonnassa, toisaalta sattumanvarainen sinkoilu tarjoaa iloisia yllätyksiä. Annan mahdollisuuden jälkimmäiselle, mutta on minulla takataskussa ohjenuora. Tälainen.

20191019_101432_resize_85.jpg

Torstai 24.10.2019

Monika Fagerholmin Senaatintori-lavan esitykseen (klo 15.30) en ehkä ehdi, joten tungen Lonna-salin lukupiiriin klo 16.30. Verenkiertona humiseva kerronta sivuäänineen ja tukosvaaroineen kiehtoo: Kuka tappoi bambin?

Joel Haahtela sen sijaan saa tekstiinsä keskittyneen rauhan. Käyn kuuntelemassa sitä klo 18 (Punavuori): Adèlen kysymys.

Edellisiä tärppejä ennen kiiruhdan töistä Selkokeskuksen osastolle 6h68. Siellä esiinnyn klo 15.00 – 15.30 yhdessä Enni Mustosen kanssa. Kyse on siitä, että Enni Mustonen on selkokirjakummi näistä kirjamessuista messuihin 2021. Tule kuuntelemaan, mitä se tarkoittaa ja miten minä liityn asiaan.

Muutakin selkokirjaohjelmaa on torstaina ja muina messupäivinä:

20191016_211344_resize_62.jpg

Perjantai 25.10.2019

Perjantaina vietän naiskirjailijoiden päivää. Näiden kirjailijoiden tämän vuoden kirjat ovat herättäneet ajatuksia:

Lauantaina 26.10.2019

Lauantaini on mieskirjailijoiden:

  • JP Koskinen: Tulisiipi (klo 12.00 Hakaniemi)
  • Petri Tamminen: Musta vyö (klo 13.00 Esplanadi)
  • Pajtim Statovci: Bolla (klo 14.00 Senaatintori)

Sunnuntai 27.10.2019

Pyhäpäivä menee kokemuksia kootessa ja elämän muissa velvollisuuksissa.

Kerro kommentissa omista tärpeistäsi. Arvon kahdelle vastaajalle lipun messuille, joten vastaa viimeistään 22.10. täällä tai somekanavissa, joihin juttuni linkitän.

 

33 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kirjamessut, Selkokirja, Tapahtuma

Kaksi selkokirjaa: Masi Tulppa ja Rambo

Tänään 10.10.2019 vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää, ja Nobel-palkinnon julistaminenkin osuu samalle päivälle. Siksi on otollista vinkata kahdesta kirjasta, jotka sopivat nousevalle nuorisolle, joka toivon mukaan saatetaan kirjallisuuden maailmaan. Monet tutkimukset osoittavat, että lukutaito ja kirjallisuusharrastukset ovat oleellisia elämän rakennusaineita.

Kummankin kirjan päähenkilönä on poika, joten ne sopivat vinkattavaksi nuorukaisille, jotka eivät ehkä kaikkein innokkaimpina tartu kirjaan. Kumpikin kirja on sujuvaa selkokieltä: helppolukuista luettavaa, mutta henkilökuvauksesta, sävyistä, tunnelmista ja tempaavista juonenkäänteistä ei ole tingitty. Kummankin kirjan on selkokielelle mukauttanut Riikka Tuohimetsä.

20191010_104630_resize_78.jpg

Masi Tulppa: Pääsy kielletty!

Jari Mäkipään Masi Tulppa -kirjan päähenkilö on 9-vuotias poika, joka viihtyy yksin pelien, tv-sarjojen ja sarjakuvien kanssa. Kesän pulma on naapurin Pellervo ja kotiin tunkevat lastenhoitajat.

Tämä voi monesta kuulostaa tutulta:

– Ulos sieltä huoneesta!
Jos et heti tule, netti katkeaa viikoksi!
isä huusi.
Sitä riskiä Masi ei voinut ottaa.
Hän luovutti ja meni alakertaan.

Moni peleihin paneutunut poika pääsee eläytymään Masin tilanteeseen, ja kirjassa ratkaistaan mukavasti se, että vapaaehtoinen yksin oleminen on ok mutta eristäytyminen ei. Lisäksi kivasti esitetään Masin vahvat puolet, vaikka sosiaaliset taidot eivät niihin heti kuulukaan. Aikuisten kasvatusroolista on mukana monenlaista mallia.

Kirjassa on lempeää huumoria ja oivalluksia. Pekka Rahkosen kuvitus on ilmeikäs ja tarinaa tukeva. Tätä jäin miettimään: miksi pienen pojan huoneessa on oma jääkaappi?

Rambo

Nadja Sumasen nuortenromaani Rambo sai muutama vuosi sitten Finlandia-palkinnon. Kirjassa melkein 15-vuotias Rambo kertoo kesästään äidin miesystävän vanhempien mökillä. Siihen kuuluu hiljaista häpeää, selviytymisen kokemuksia ja ensi suudelma.

Sumasen romaanin Rambo liikuttaa ja hellyttää niin yleiskielisenä kuin selkokielisenä versiona. Selkokirjaksi aika pitkä romaani säilyttää kaiken oleellisen, etenkin välittyy Rambon tunnemaailma ja ympäröiviin henkilöihin vaikuttavat asiat. Voisi ajatella, että kertomus kuormittuu monista ongelmista (ADHD, masennus, avioero jne.), mutta niin ei tapahdu. Tapahtuu se, että henkilöt raivaavat tien lukijan sydämeen.

Rambo on kirja kaikille. Yläkoulupojat saavat mallia ongelmien kanssa pärjäämisestä, tytöille kirja antaa varmasti myös samastumispintaa. Aikuinen ymmärtää, miten suuri merkitys nuorelle on tuki ja hyväksyminen.

Iloitsen kirjan ratkaisukeskeisestä otteesta, eikä onnellisiin käänteisiin päätyminen tunnu ollenkaan makealta. Päätänkin elämänviisaan, nuoren Rambon sanoihin:

”Oli turhaa murehtia asioita,
joille ei voinut mitään.
Piti keskittyä ajattelemaan sellaista,
mihin itse pystyi vaikuttamaan.”

Jari Mäkipää
Masi Tulppa: Pääsy kielletty!
selkomukautus Riikka Tuohimetsä
kuvitus Pekka Rahkonen
Opike 2019
74 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Nadja Sumanen
Rambo
selkomukautus Riikka Tuohimetsä
Avain 2019
170 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja

Turun kirjamessut 2019: jatkot

Minulle Turun kirjamessut olivat kaksipäiväiset, vaikka muille kirjabakkanaalit yhä jatkuvat. Hienoja kohtaamisia, sykähdyttäviä sanailuja kirjoista ja kirjoittamisesta sekä ikimuistoinen oma osuuteni, jota kirjabloggaajakollegani lämmittivät läsnäolollaan. Kokoan kuvin ja lyhyin poiminnoin muutaman mieleen painuneen tilanteen.

Riikka Pelo:
– Todellisuus rakentuu suojaavaksi kielen avulla.

20191004_155412_resize_46.jpg

Lauri Otonkoski:
– Se mikä on kirjassa, pysyy kirjassa. Futuuriin en uskalla kajota. Minun runoni pohjalla on totta, se on minun valintana. (Keskustelu Sinikka Vuolan ja Siiri Enorannan kanssa.)

20191005_120003_resize_17.jpg

Vesa-Matti Loiri:
– Mulla on elämässäni tapahtunut oikeaan ruutuun astumisia.
(Auditorio pullisteli väkeä, käytävien tyhjenämisessä oli tekemistä ja kuvausjärjestelyt Loirin ja Tervon kohtaamisessa vei lavanäkyvyyttä.)

20191005_131738_resize_68.jpg

Lauri Tähkä ja Heli Laaksonen:
– Mä tykkään tästä, hän puhuu ja mä kuuntelen.
– Mä ajatteli riimukivikirjotukssi, ne jää jälkke.
(Jonoa tähtien auditorioesiintymiseen riitti Naantaliin asti.)
20191005_141712_resize_17.jpg

Raili Mikkanen:
– Opettaja sanoi: lue nuo, sitten tiedät paljon. Tajusin: historia on oikeasti eläneiden elämää. (Sirpa Kähkönen haastatteli Tirlittan-palkittua konkarikirjailijaa.)

20191005_150312_resize_46.jpg

Messuilla ojennettiin minulle Seesam-palkinto selkokirjallisuuden edistämisestä. Perustelut voi lukea kustantajieni sivuilta: Avain ja Opike. Kiitän. Hetki Lauri Tähkän kainalossa ei liity palkintoon, enkä laula hänelle kantaattia, vaikka niin voisi kuvasta luulla. Suuni ei vain pysy kiinni, kun messuista olisi niin paljon kerrottavaa.

10 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kirjamessut, Selkokirja, selkotekijä, Tapahtuma

Selkotekijä: Tapani Bagge

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarjassa on jo esitelty

Johanna Kartio, Pertti Rajala, Satu Leisko, Marja-Leena Tiainen, Jasu Rinneoja, Pekka Rahkonen, Hanna Männikkölahti ja Tittamari Marttinen.

Sarjan idea: katso tästä.

selkotekijä

Tapani Bagge, kuka olet?

Olen hämeenlinnalainen kirjalija. Olen kirjoittanut elääkseni 36 vuotta ja julkaissut pitkälle yli sata kirjaa.

Miten sinusta tuli selkotekijä?

received_1171515183236932_resize_83.jpg

Kuva Mikaela Holmberg

Olin kirjoittanut helppolukuisia lastenkirjoja lukemaan opetteleville, ja Kirjailijaliitossa ajateltiin, että voisin ymmärtää jotakin selkokirja-asioista. Minua kysyttiin liiton edustajaksi Selkokirjatyöryhmään. Olin siellä 2004-2009, lopuksi puheenjohtajana. Kun lähdin, lupasin kirjoittaa selkokirjan. Muutama vuosi sitten se toteutui, ja Alligaattori ilmestyi 2017. Sen jälkeen olen tehnyt selkokirjan vuodessa.

Kenelle kirjoitat?

Kirjoitan kaikille ja kaikenikäisille. Selkokirjoja olen tähän mennessä tehnyt aikuisille ja nuorille.

Miten selkokirja eroaa muusta tuotannostasi?

Lähinnä kielen tasolla. Täytyy ajatella teksti selkeäksi ja karsia pois yksityiskohdat, jotka eivät ole tarinan kannalta oleellisia. Tarinan ehdoilla mennään, ja Jussi Kaakisen kuvitus tukee tarinaa.

Mikä kirja on suosikkisi omasta selkotuotannostasi?

Kyllä kaikki ovat yhtä rakkaita. Nuortenkirja Polttava rakkaus on saanut eniten palautetta, mutta aikuistenkin selkokirjoja selvästi tarvitaan. Minulle on luontaista kirjoittaa miehistä, jotka eivät ole sankareita. Esimerkiksi Koskela-tarinoissa kirjoissa Alligaattori ja Marskin keppi tuppaavat asiat epäonnistuman. Kertomuksissa on mukana omia kokemuksia: kun asuu omakotitalossa eikä ole kovin kätevä, kaikenlaista sattuu.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

Suosittelen Satu Leisko-Järvisen haastattelukirjaa Tulin Suomeen: maahanmuuttajien tarinoita uudesta kodistaan. Se on oikein mielenkiintoinen kirja ajankohtaisesta aiheesta.


Selkoteksti esille: Marskin keppi

Tapani Baggen kolmas selkokirja on kertomuskokoelma Marskin keppi (Avain 2019). Selkokirjoina ei paljon kertomuksia tai novelleja ilmesty, vaikka lyhyille jutuille on tilausta. Marskin keppi -kirja on mainio välimuoto romaanin ja novellien välillä: kirjan seitsemää kertomusta yhdistää samat henkilöt, mutta kertomukset voi lukea myös erillisinä.

Selkokirjallisuus on ilahduttavasti monipuolistunut, ja Baggen ansiosta voi lukea humoristisia seikkailuhenkisiä kirjoja, jotka ovat aikuiseen makuun. Baggen tyyliä kirjoissa Alligaattori ja Marskin keppi voisi kuvailla äijäilyksi. Jo romaanissa Alligaattori tulee tutuksi minäkertoja ja hänen ystävänsä Koskela, jotka ajautuvat epäonnisesta seikkailusta toiseen. Komiikka syntyy väärinkäsityksistä ja miesten hölmöilyistä. Veijarityyli on tervetullut lisä selkokirjallisuuteen.

”Koskela huikkasi katolta:
– Oliko sulla uudet ruuvit valimiina?
– Onko sulla kaikki ruuvit tallella? Kysyin.
Koskela ei vastannut.”

Selkokielessä on vaikeusasteen suhteen eri tasoja, eikä Baggen kirjat ole helpoimmasta päästä. Juoni polveilee ja sanastoon kuuluu myös harvinaisia sanoja. Muut selkokielen lukemista helpottavat keinot ovat käytössä, ja kirjan alussa on henkilöluettelo, jossa on myös henkilöiden kasvokuvat.

Baggen aikuisselkokirjat on kuvittanut Jussi Kaakinen. Kuvitustyyli sopii erityisesti Marskin keppiin. Kuvat ovat tyyliteltyjä mutta ilmeikkäitä ja tukevat kertomuksen yksityiskohtia. Ja jos tarkkaan katsoo, kuvien minäkertoja muistuttaa elävästi kirjailija Baggea.

Marskin keppi sopii erittäin hyvin lukijoille, joita paksut kirja karkottavat. Jos esimerkiksi nuoret (miehet) eivät halua tarttua kirjaan, koska ”niissä ei tapahdu mitään” – nyt tapahtuu!

Monet Marskin kepin jutut naurattavat. Esimerkiksi ”Renkaanvaihto”-kertomuksen kommelluskierre huvittaa, ja ”Katto” etenee kuin vanhat komediaelokuvat. Nimikertomus Marskin keppi on pitkä tarina, jossa kertoja ja Koskela törmäilevät sattumuksesta toiseen. On vauhtia ja vaarallisia tilanteita.


Tapani Baggen selkotuotanto

Marskin keppi ja muita kertomuksia, Avain 2019. Kuvitus Jussi Kaaakinen.
Polttava rakkaus, Avain 2018. Kuvitus Hannamari Ruohonen.
Alligaattori, Avain 2017. Kuvitus Jussi Kaaakinen.

Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä

Turun kirjamessut 2019: etkot

Tänä vuonna Turun kirjamessujen teemoja ovat lukutaito ja teatteri. Niiden suuntaamana ja teemoista toiseen loikkien suunnittelen kahden päivän kirjakekkereitäni. Enkä unohda Turun seudun äidinkielen opettajien haastattelupistettä, sillä siellä haastatellan kirjailijoita tuoreesti.

Turun kirjamessut 2019 b

Perjantai 4.9.2019

Ajattelen aloittavani messukokemukseni täydellisellä lauseella klo 13. Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen pohtii aihetta (Eino 2. krs.).

Seuraavaksi voisin taltuttaa klassikkoja. Maria Laakso tarjoaa konsteja klo 13.40 Kallas-lavalla.

Sitten pitää kiirehtiä omaan osuuteeni. Keskustelen Sari Päivärinnan kanssa selkokirjallisuudesta klo 14.00 – 14.30 (Eino 2. krs.): Selkokirjallisuus apuna lukemattomille. Koska messuteemana on lukutaito, on tärkeä muistuttaa selkokirjallisuuden mahdollisuudesta innostaa kirjojen pariin. Tilaisuudessa jaetaan myös Seesam-tunnustuspalkinto selkokirjallisuuden edistämisestä. Oho: minulle.

Suuntaan auditorioon kuuntelemaan ajatuksia somelukutaidosta (klo 14.50), mukana keskustelemassa Kirsi Hietanen, Kirsin kirjanurkka -blogisti. Ehkä karkaan paneutumaan Olli Jalosen Merenpeittoajatuksiin  (klo 15.10, Agricola).

Tämä on messujen ikuinen ongelma: paljon päällekkäin mielenkiintoista ohjelmaa. Esimerkiksi ehdinkö klo 15.30 kuuntelemaan Riitta Jalosta (Fiore)? Riikka Pelon uutuusromaani kiinnostaa myös, joten viimeistään klo 15.50 parkkeeraan Fiore-lavan eteen.

Päättänen perjantain messutapahtumat runouteen: Tommi Parkko puhuu runosta klo 16.30 Kuisti-lavalla. Illalla saatan siirtyä klo 20 tuomiokirkon kirjallisuusiltaan.

Lauantai 5.9.

Minna Canth herättänee minut varhain: klo 10.20 Agricola. Sen perään siirryn runouden ilmastohuoliin (Auditorio klo 11) tai kuuntelemaan teatteriaiheisista romaaneista (Jukola klo 11). Ai, en pysty – käyn juuri silloin kirjabloggaajalounaalla. Tätä tämä messuilu on: valintoja.

Klo 12 tarjoillaa todellista spekulatiivista fiktiota, tavallaan: kirjailijat kertovat, mitä o l i s i v a t halunneet kirjoittaa (Fiore).

Klo 12.30 näen esikoiskirjailijat Anna-Kaisa Linna-Ahon ja Johanna Laitilan Eino-huoneessa (2. krs.). Sen jälkeen punnitsen, kuuntelenko klo 13 Otavan runoilijoita (oi, Alepala!) vai keskustelua Tomi Kontion ja Elina Warstan ystävyydestä (Lukulava).

Kiirehdin auditorioon kuuntelemaan Heli Laaksosta ja Lauri Tähkää (klo 14.05 – en ehkä ole ainoa kuuntelija) ja heti perään klo 15 juhlimaan Raili Mikkasen Tirlittan-palkintoa (Fiore). Mikkanen palkitaan merkittävästä elämäntyöstä. Hienoa!

Elämänsä kirjoista kertoo Elina Knihtilä Jenni Haukion haastattelemana klo 16 (Agricola), ja siellä pysyn, sillä samassa paikassa jatkavat Juha Itkonen ja Kjell Westö kirjekirjastaan 7+7.

Sitten suuntaan kotiin kylläisenä kirja-annista.

Turun kirjamessut 2019

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kirjamessut, Selkokirja, selkotekijä, Tapahtuma

Selkotekijä: Tittamari Marttinen

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarjassa on jo esitelty

 Johanna Kartio, Pertti Rajala, Satu Leisko, Marja-Leena Tiainen, Jasu RinneojaPekka Rahkonen ja Hanna Männikkölahti.

 Sarjan idea: katso tästä.

selkotekijä

Tittamari Marttinen, kuka olet?

Olen Rovaniemellä asuva lasten- ja nuortenkirjailija. Olen kirjoittanut lähes 100 kirjaa, valtaosan lapsille ja nuorille, muutaman aikuisillekin. Asuin pitkään Helsingissä, nyt olen viihtynyt Lapissa kolme ja puoli vuotta. Kirjoitustöiden vastapainona luonnossa liikkuminen on tullut minulle entistäkin tärkeämmäksi. Kaunokirjallisuuden lisäksi olen viime vuosina kiinnostunut yhä enemmän myös tietokirjoittamisesta.

Miten sinusta tuli selkotekijä?

Marttinen_Tittamari_väri copy_resize_98.jpg

Kuva: Ville Palonen

Olen kirjoittanut monia eri kirjallisuuden lajeja, ja vuosikausia sydäntäni lähellä olivat helppolukuiset eli juuri lukemaan oppineiden kirjat. Huomasin niiden tärkeyden omien lasten kanssa: lukemaan oppiminen on hieno ihme.

Osallistuin jokunen vuosi sitten Selkokeskuksen ja Kirjailijaliiton seminaariin, jossa sain tietoa selkokirjoista. Silloin päätin kokeilla sellaisen kirjoittamista. Selkokirjojen tekeminen on kiinnostava haaste, jonka avulla on hyvä pohtia myös omaa kirjoittamista sekä kirjoittamisen ja lukemisen eri muotoja.

Olen kirjoittanut selkokirjoja lapsille ja varhaisnuorille. Välituntirakkautta (Pieni Karhu 2007) oli Arvid Lydecken -lastenkirjapalkinnon ehdokkaana. Uusin selkokirjani on tietokirja nuorille: Selkoa seksistä (Avain 2019).

Miten selkokirja eroaa muusta tuotannostasi?

Selkokirjoista jokaisella on oma maailmansa – niin kuin kaikilla kirjoilla. Selkokirjoja kirjoittaessani ajattelen ehkä tavallista enemmän niiden lukijoita ja toivon niiden kiinnostavan monenlaisia ja -ikäisiä ihmisiä tarttumaan niihin rohkeasti. Jokainen kirja avartaa ja muuttaa lukijansa ja kokijansa maailmaa. Teksti on selkeää, mutta samaan aikaan sujuvaa ja hyvää suomen kieltä, eli sopii kenelle tahansa lukijalle. Selkokielessä on oleellista, että teksti välittyy helposti ja kommunikoi lukijan kanssa, antaa aineksia ajattelulle ja kuvittelulle.

Mikä kirja on suosikkisi omasta selkotuotannostasi?

Tämä uusin, Selkoa seksistä. Uskon että aihe on tärkeä ja ajankohtainen nuorille ja kaikenikäisille, ja siksi sitä oli erityisen mukavaa kirjoittaa. Ihmiskeho on aika ihmeellinen! Halusin tuoda positiivisen näkökulman seksuaalisuuteen ja kehon toimintaan sekä seurusteluun, mutta samalla muistuttaa turvataidoista ja siitä, että aina on mahdollisuus myös kieltäytyä seksistä silloin, kun sitä ei halua. Ihmisellä on oikeus yksityisyyteen, ja toisten pitää kunnioittaa sitä. Kahden ihmisen välinen läheinen suhde on myös aivan eri asia kuin elokuvien ja videoiden seksi. Seksuaalisuus voi joskus tuntua aiheena jännittävältä, ehkä jopa pelottavalta tai nololta, ja siksi on tärkeää puhua siitä avoimesti, kevyesti ja hauskasti. Faktoja voi höystää myös huumorilla. Sanotaan, että puhuminen on tärkein seksitaito.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

Suosittelen Mimmu Tihisen mainiota nuortenkirjaa Kello tuhat (Pieni Karhu 2016). Jesse rakastaa jalkapalloa ja Ninni runoja. Mitä tapahtuu, kun nämä nuoret tekevät yhdessä kirja-arvostelun? Kirjassa on sympaattista huumoria ja lämmin tunnelma.


Selkoteksti esille: Selkoa seksistä

Selkoa seksistäNuorille suunnattu tietokirja seurustelusta ja seksistä Selkoa seksistä (Avain 2019) sopii hienosti Tittamari Marttisen työksi. Hän on kirjoittamisen ohessa valmistunut seksuaalineuvojaksi, ja hän suorittaa paraikaa seksologian jatko-opintoja.

Tietokirja seksistä sisältää paljon muutakin kuin sukupuolielinten anatomiaa, seksisanastoa tai erilaisten seksitapojen esittelyä. Kirjassa korostuu arvostus, itsestä huolta pitäminen sekä hyvän olon saaminen ja antaminen.

”Jokainen voi sanoa itselleen:
Tällainen minä olen.
Olen arvokas ja hyvä,
olen juuri oikeanlainen ihminen.”

Yhtä tärkeää kuin seksin ja hyvän olon harjoitteleminen on puhuminen, turvallisuuden tunne ja omien rajojen tunnistaminen. Kirja lähestyy aihetta tunnetaitojen kannalta. Esimerkiksi rakkaushuolet ja hylkäämisen tunteet otetaan huomioon:

Sinussa ei ole mitään vikaa.
Olet mahtava tyyppi
– ihan niin kuin ennenkin.
Sinun pitää vain hyväksyä,
että rakkaus ei aina onnistu
.”

Marttisen hyväntuulinen tietokirja osoittaa, että hyväksyvä ja moniarvioinen suhtautuminen seksuaalisuuteen on oleellinen osa hyvinvointia. Kirjassa on tarpeellisia varoitusosuuksia, ja kirjan lopussa on osuvia tiivistyksiä pääasioista, mutta sen sanoma on: itsensä ja toisten hyväksyminen sellaisenaan on A ja O – ja piste I:n päälle on avoin ja turvallinen keskustelu. Hienosti korostuu, ettei ole yhtä oikeaa tapaa olla seksuaalinen tai nauttia seksistä yksin, kaksin – tai ei ollenkaan. Mutta kumppanin kanssa:

Seksi voi olla hidasta hyväilyä
tai villiä hauskanpitoa sängyssä:
sinä ja kumppanisi päätätte yhdessä,
mitä haluatte
ja mistä nautitte.”

Seksisanasto voi olla hankalaa, mutta sitä avataan kirjassa selkeäksi. Aiheen havainnollistaminen on mukavan arkista. Kirjan kuvitus tukee raikkaasti sisältöä, sillä Jussi Jääskeläisen kuvat ovat selkeitä, silti ilmeikkäitä. Jos  aihe tuntuu kiusalliselta, nyt on tarjolla kirja, josta saa apua niin nuoret kuin aikuisetkin. Tuloksena on joka kodin ja koulun seksikirja.


Tittamari Marttisen selkotuotanto

Selkoa seksistä. Avain 2019. Kuvitus Jussi Jääskeläinen. Kirja ilmestyy 15.9.2019.
Maalivahdin salaisuus. Opike 2017.
Kultaiset naamiot. Kirjoitettu yhdessä Ritva Toivolan kanssa. Saarnikirjat 2013.
Välituntirakkautta. Kuvitus Aiju Salminen. Pieni Karhu 2007.
Kassu vauhdissa. Kuvitus Aiju Salminen. Pieni Karhu 2006.


Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

 

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja, selkotekijä, Tietokirja

Jaana Levola: Käppänät

Selkokirjoja ilmestyy koko ajan enemmän mutta silti melko vähän kouluikäisille. Siksi on mukava tarttua selkokertomukseen, joka kertoo 10-vuotiaasta Venlasta ja hänen koiristaan, käppänöistä. Siitä johtuu ehkä hieman kummallinen kirjan nimi Käppänät (Avain 2019).

Jaana Levolan kertomus on viehättävän arkinen. Siihen on helppo samaistua, sillä se kertoo tavallisesta koululaisen elämästä. Ystävät ovat tärkeitä, mutta huolta tuottaa se, jos ystävyys ei ihan suju ja jos muut nauravat tai pitävät erilaisena. Venla murehtii isoäidin sairautta ja muuttoa vanhainkotiin, mutta iloa tuovat karvaiset perheenjäsenet, koirat Missy ja Milo.

20190820_163805_resize_48.jpg

Käppänät kertoo lohduttavasti siitä, miten kannustus ja pienikin onnistuminen vaikuttaa lapsiin. Koska Venlalla on kielellisiä vaikeuksia, kirjassa on rohkaisevia tilanteita, joissa hän saa vahvistusta lukemiseen ja esiintymiseen. Niitä tapahtuu koulussa, ja myös vanhainkodissa lukeminen koirakaverin kanssa on sellainen:

”Venla lukee runoa.
Sanat menevät välillä sekaisin.
Hän katsoo Missyä
ja saa siitä lisää rohkeutta.
Ruskeat silmät tapittavat Venlaa,
ja sitten Missy katsoo vanhuksia.
Aivan kuin se sanoisi,
että eikös meidän Venla osaa lukea hienosti.”

Jaana Levola kuljettaa tarinaa sujuvasti, ja kirjan selkokieli sopii hyvin alakoululaisille. Uskon kirjan tuottavan lapsille mukavia lukukokemuksia. Käppänät voi sopia myös aikuiselle kielen oppijalle: silloin kirjaa voi lukea ajatuksella, mitä se kertoo suomalaisesta lapsesta, erityisopetuksesta, perhe-elämästä ja vanhustenhoidosta. Ja on sanottava vielä tämä, että kirjan kansi on raikas ja osuvasti sisältöä kuvastava.

– –

Jaana Levola
Käppänät
Avain 2019
selkokirja kouluikäisille
68 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja

Klaaran päivän selkokirjahaaste 2019: koonti

Olen haastanut toistamiseen (tässä) lukemaan selkokirjoja ja kertomaan siitä muille. Selkokirjat ovat lukuvaihtoehto silloin, kun paksut ja vaikeat kirjat eivät kiehdo, mutta lukeminen kiinnostaa. Ne ovat vaihtoehto myös silloin, kun lukeminen ei kiinnosta tai sille ei ole paljon aikaa, sillä yleiskieltä helpompi kirja on aina parempi vaihtoehto kuin kirjattomuus.

selkokirjahaaste2019_v2

Mielestäni haasteeni osuu hyvin aikaamme, sillä juuri nyt käy kiivaana julkinen keskustelu lukemisen ja kirjallisuuden hyödyistä (esimerkiksi laaja Helsingin Sanomien artikkeli ”Kirjojen lukemisesta on hyötyä muistille ja empatiakyvylle” 11.8.2019 ja Jyrki Lehtolan kolumni ”Lugemine on eilicen valhe” Ilta-Sanomissa 10.8.2019).

Koska selkokirjat eivät juuri mediassa näy, yritän osaltani välittää somessa niistä tietoa ja kokemuksia. Tule kommentoimaan selkokirjakokemuksistasi ja siten lisäämään tietoisuutta selkokirjoista. Kirjoita kommentti tähän koontipostaukseen.

Mitä selkokirjoja sinä olet lukenut? Minä olen kirjoittanut haasteen aikana jutut seuraavista selkokirjoista (mukana linkit juttuihini):

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen, selkomukautus Hanna Männikkölahti
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti, selkomukautus Jolin Slotte / Ari Sainio
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, selkomukautus Jolin Slotte / Ari Sainio
Pekka Rahkonen: Jaakko ja Jekku -sarjakuvat
Jasu Rinneoja: Kaunon nuoruusvuodet
Marja-Leena Tiainen: Tyttö lukitussa huoneessa
Minna Canth: Agnes, selkomukautus Tuija Takala
Satu Leisko: Unohtunut maa -trilogia
Veera Nieminen: Avioliittotesti, mukauttanut Johanna Kartio
Pertti Rajala: Sisällissota
Mimmu Tihinen: Toivottavasti huomenna sataa
Johanna Kartio: Lauran bileet


Klaaran päivän haaste 2019: tässä.
Klaaran päivän 2018 -haasteen koonti: tässä.


Pääset tapaamaan minut selkokirja-asioissa (#selkokirjastossa) syksyn aikana, sillä olen kertomassa selkokirjoistani: Turun pääkirjasto (5.9.), Helsingin Oodi (18.9.), Pornainen, kirjasto (26.9.), Turun kirjamessut (4.10. klo 14), Tampereen Metso-kirjasto (11.10.), Helsingin Kannelmäen kirjasto (16.10.) ja Kaarinan kirjasto (4.11.).

5 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Selkokirja

Selkotekijä Hanna Männikkölahti

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarjassa on jo esitelty

 Johanna Kartio

Pertti Rajala

Satu Leisko

Marja-Leena Tiainen

Jasu Rinneoja

Pekka Rahkonen.

 Sarjan idea ja selkokirjojen lukuhaaste: katso tästä.

selkotekijä

Hanna Männikkölahti, kuka olet?

Olen suomen kielen opettaja ja selkokielen asiantuntija. Opetan suomea ulkomaalaisille omassa yrityksessäni. Lisäksi mukautan kaunokirjallisuutta selkokielelle ja kirjoitan Random Finnish Lesson -blogia suomen kielestä.

Miten sinusta tuli selkotekijä?

Hanna pystykuva pienempi

Kuva: Agata Anttonen

Olin pitkään haaveillut romaanin selkomukauttamisesta, mutta olin silloin töissä ammattikoulussa, eikä minulla ollut aikaa selkomukautuksiin. Työtilanteeni muuttui, ja keväällä 2016 osallistuin Iloa selkokirjasta -hankkeen koulutuspäivään. Otin jo saman illan aikana yhteyttä kirjailija Salla Simukkaan ja pyysin häneltä lupaa Punainen kuin veri -romaanin selkomukauttamiseen. Samana kesänä pyysin Sanomalta luvan Aku Ankka -sarjakuvakokoelman mukauttamiseen.

Miksi kirjoitat selkomukautuksia?

On todella tärkeä ja hieno asia, että julkaistaan kirjallisuutta, josta voi nauttia jo kielenoppimisen alkuvaiheessa. On ilo tehdä hyvästä kirjasta saavutettava myös lukijoille, joille esimerkiksi 400-sivuisen romaanin lukeminen on liian raskasta tai vaikeaa. Olen tutustunut selkokirjojen kautta uusiin ihmisiin, päässyt esiintymään kotimaassa ja ulkomailla sekä oppinut jotain kustannusalasta.

Miten valikoit kirjat, joita mukautat?

Ajattelen näin: minulle on ihan sama, mitä mukautan, kunhan joku haluaa lukea sen ja siitä on lukijoille ja opettajille iloa ja hyötyä. Valitsen mukautuksiin mahdollisimman erilaisia kirjoja. Niin voin suositella selkokirjoja kaikenikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville asiakkailleni.

Joskus idea tulee heti, kun näen jutun uudesta kirjasta, esimerkiksi näin kävi, kun luin uutisen Kari Hotakaisen kirjasta Tuntematon Kimi Räikkönen. Samoin kävi ensimmäisen mukautuksen kanssa: luin uutisen, että Salla Simukan kirjasta tehdään elokuva. Halusin mukauttaa suositun romaanin, ja koska kirja oli trilogian ensimmäinen osa, tuli mahdollisuus mukauttaa myös muut osat.

Yhteen mukautukseen sain idean ystävältäni. Heinähattu,Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen on käännetty viittomakieliseksi videoksi, joten ystäväni ehdotti, että selkokirja täydentäisi hienosti kokonaisuutta.

Mikä kirja on suosikkisi omasta selkotuotannostasi?

Tällä hetkellä olen erityisen innoissani Eve Hietamiehen Yösyötöstä, jonka olen mukauttanut ja johon Ina Majaniemi on tehnyt hienon kuvituksen. Uskon, että kuvitus madaltaa kynnystä tarttua kirjaan ja auttaa juonen ymmärtämisessä.

Myös mukauttamani Heinähattu ja Vilttitossu -tarina on hauska ja sympaattinen, ja se sopii loistavasti alakoulun lukutunneille ja suomenoppijoille, joilla on pieniä lapsia. Kirja sopii ääneen lukemiseen ja innostaa keskustelemaan.

Mitä selkokirjaa suosittelet juuri nyt?

Maria Turtschaninoffin Maresia. Luen sitä itse selkoruotsiksi, koska haluan elvyttää ruotsin kielen taitoani ja kokea, kunka ihanalta ja itsetuntoa kohottavalta selkokirjan lukeminen tuntuu. Selkoruotsinnoksen on tehnyt Jolin Slotte. Kirjan on kääntänyt selkosuomeksi Laura Lepistö.


Selkoteksti tutuksi: Tuntematon Kimi Räikkönen

Kari Hotakaisen kirjoittama henkilökuva Tuntematon Kimi Räikkönen (Siltala 2018) on kiinnostanut meillä ja muualla, joten on ilo, että sen selkokielinen mukautus ilmestyy näin nopeasti. Vetävä aihe saattaa saada lisää lukijoita, kun kirja on helppoa suomea. Ehkä myös fanit ympäri maailmaa innostuvat opiskelemaan Kimin kieltä selkokirjan avulla.

Hotakaisen toteava, tiivis tyyli sinänsä sopii selkoon, mutta mukautuksessa on menty vielä askel eteenpäin sanaston ja virkkeiden helppoudessa sekä tekstikappaleiden rajauksessa. Näin mukautus välittää Hotakaisen kirjan hengessä Kimin kehityksen hulivilistä huippukuskiksi ja perheenisäksi.

”Kimi Räikkönen on vasta elämänsä puolessavälissä,
joten tämä kirja ei ole elämäkerta.
Tämä on kertomus miehestä,
joka halusi vain ajaa autoa mahdollisimman kovaa.
Hänestä olisi voinut tulla autonasentaja,
mutta hänestä tulikin
maailmankuulu autourheilija.”

Hotakaisen kuvaamana Kimin vaiheet eivät etene kronologisesti, lisäksi alkutekstissä vilisee paikkoja ja nimiä. Siksi selkomukautuskaan ei ole perusselkokieltä vaan astetta haastavampaa, sillä Männikkölahden mukautus noudattaa alkuteosta sitä lyhentäen. Kirja sopii selkolukijoille, jotka eivät tarvitse hahmottamisen tai muistin tukea. Esimerkiksi suomen kieltä harjoitteleville tai muuten vain lyhennelmistä pitäville selkoversio on mainio vaihtoehto.

Tuntematon Kimi_selko

Hanna Männikkölahden mukauttamat kirjat

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen (Avain 2019)
Eve Hietamies: Yösyöttö (Avain 2019)
Miika Nousianen: Juurihoito (Avain 2018)
Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu (Avain 2018)
Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen (Avain 2017)
Salla Simukka: Valkea kuin lumi (Avain 2017)
Salla Simukka: Punainen kuin veri (Avain 2017)
Omakustanteinen e-kirja Opas koululaisen vanhemmille (2016)

Hanna Männikkölahden blogi: tässä.

Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

5 kommenttia

Kategoria(t): Elämäkerta, Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä

Tove Janssonin Muumeja selkosuomeksi

Tove Janssonin Muumit ihastuttavat.
Siihen vaikuttaa tarinoiden tunnelma.
Asiat kääntyvät hyviksi,
vaikka kaikki ei aina suju hyvin.
Ystävällisyys on tärkeintä,
mutta myös muut tunteet hyväksytään.

Ensimmäinen Muumi-kirja ilmestyi 1945.
Kirjoja syntyi yhteensä 12.
Osa on kertomuksia, osa kuvakirjoja.
Kaikissa Muumi-kirjoissa on kuvia,
joista muumihahmot tunnetaan.

Muumeja joka paikkaan

Muumeista on tehty elokuvia ja
sarjoja televisioon.
Janssonin kirjoja on käännetty
noin 50 eri kielelle.
Nyt muumeja voi lukea myös selkosuomeksi.

20190717_084356.jpg

Jolin Slotte on ensin mukauttanut selkoruotsiksi
kirjat Muumipeikko ja pyrstötähti
ja Vaarallinen juhannus.
Ari Sainio on kääntänyt ne suomeksi.

Selkokirjat ovat lyhyitä,
mutta ne tuovat tutuiksi tarinat ja hahmot.
Juonta on helppo seurata
ja kieli on helppoa.
Kuvitusta ei ole muutettu,
vaan se on tuttua Tove Janssonin tyyliä.

Muumipeikko ja pyrstötähti

Muumipeikko ja pyrstötähti ilmestyi 1946.
Tarinaan vaikutti toinen maailmansota,
joka oli juuri päättynyt.
Kirjassa Muumilaaksoa uhkaa tuho,
jonka pyrstötähti tuo mukanaan.
Muumipeikko ja Nipsu selvittävät asiaa
ja lähtevät vaaralliselle retkelle.

20190717_084721.jpg

Tässä kirjassa Muumipeikko saa uusia ystäviä.
Tutuiksi tulevat esimerkiksi Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen.
Kirjan hahmot ovat kiinnostavia,
koska kaikki ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavalla.
Kirja tukee erilaisuuden hyväksymistä.

Kirjassa kuvataan hienosti tunteita,
jotka syntyvät ja muuttuvat.
Siinä on jännitystä, pelkoa, ihastusta ja onnea.

Vaarallinen juhannus

Vaarallinen juhannus ilmestyi 1954,
ja se on kuudes Muumi-kirja.
Taas Muumilaaksoa uhkaa tuho:
nyt vesi peittää maan.
Muumit lähtevät pakoon,
ja vesi kuljettaa heidät outoon taloon.

20190717_084535.jpg

Kirja on hauska ja yllättävä.
Siinä kuvataan hienosti,
miten vieraasta tulee tuttua.
Lisäksi siinä vahvistuu tunne,
että uusista tilanteista voi selvitä.
Voi pärjätä erossa tutuista,
silti ystävyys on tärkeä voima.

Muumien selkosuomi

Nautin selko-Muumien lukemisesta.
Alkuperäiset tarinat säilyvät niissä hienosti.
Aito tunnelma on mukana,
vaikka kirjat ovat lyhentyneet.

Kirjojen selkokieli ihastuttaa.
Se vie eteenpäin tarinoita,
sillä teksti on sujuvaa ja elävää.
Mukauttaja ja kääntäjä ovat tehneet
hienoa selkotyötä!

Selko-Muumit sopivat kaikille lukijoille:
Muumit viehättävät lapsia ja aikuisia.
Nyt muumeihin pääsee tutustumaan,
jos tavallinen kirja tuntuu pitkältä.
Selkokirjoista saa nopeasti selville,
mitä Muumi-kirjoissa tapahtuu.

Nämä kirjat sopivat myös lukijoille,
jotka opiskelevat suomen kieltä.
Kirjojen selkokieli ei ole helpointa suomea,
mutta sitä on helppoa lukea.
Niin sanavarasto kasvaa
ja pääsee lähelle Muumien maailmaa.

– –

Tove Jansson
Muumipeikko ja pyrstötähti (116 sivua)
Vaarallinen juhannus (107 sivua)
Kirjat on mukauttanut selkoruotsiksi Jolin Slotte,
suomentanut Ari Sainio
Opike 2019.
Sain kirjat kustantajalta.

– –

Kirjoitin juttuni selkosuomeksi.
Olen haastanut lukemaan selkokirjoja: tässä.
Kokoan blogiini 12.8.2019 kokemuksia kirjoista,
joita olet lukenut selkokielellä.

Vielä ehdit lukea selkokirjoja ja osallistua!

selkokirjahaaste2019_v2

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja

Selkotekijä: Pekka Rahkonen

Vuoden 2019 aikana julkaisen juttuja selkotekijöistä.
Blogiartikkelit ilmestyvät kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona,
ja sarjassa on jo esitelty

Johanna Kartio

Pertti Rajala

Satu Leisko

Marja-Leena Tianen

Jasu Rinneoja.

Sarjan idea ja selkokirjojen lukuhaaste: katso tästä.

Pekka Rahkonen, kuka olet?

Olen arkkitehdin koulutuksen saanut kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä. Olen tehnyt kuvitustyötä 1990-luvulta lähtien ja toiminut päätoimisena kuvittajana vuodesta 2003 eteenpäin. Olen kuvittanut tieto- ja oppikirjoja ja lukuisia lehtiä sekä tehnyt sarjakuvia ja viikoittaisia pilapiirroksia eri lehtiin.

Miten sinusta tuli selkotekijä?

En muista enää tarkasti ensimmäisen yhteyden syntyä Kehitysvammaliittoon, mutta tein kuvituksen Antin ja Timon puhtauskirjaan, jonka Kehitysvammaliitto julkaisi vuonna 2002. Sen jälkeen olen tehnyt erilaisia selkotekstien kuvitustöitä.

Pekka
Kuva: Pekka Rahkonen

Miten kuvasta tulee selkokuva?

Selkokuvituksessa – samoin kuin selkotekstissä – on tärkeää, että kaikki on selkeää. Selkokuvassa on esillä se asia, henkilö tai tapahtuma, joka halutaan kuvana esittää, eikä siinä ole mukana ylimääräisiä elementtejä. Tärkeää on, että kuvituksen mahdollinen tausta ei sotke pääasiaa eivätkä kuvituksen elementit hämmennä katseen kulkua kuvassa.

Kuvituksessa ei esitetä asioita liian viitteellisesti, eli esimerkiksi huonetilaa tai kalustusta esitettäessä esillä on selkeästi myös lattia tai matto, jonka päällä esimerkkisi tuoli on, eikä tuoli esimerkiksi leiju tyhjän päällä. Tällaisia yksityiskohtia en välttämättä huomaa, joten selkokirjallisuuteen perehtyneen kustannustoimittajan apu on monesti tarpeen.

Miten selkosarjakuva syntyy?

Olen tehnyt kaksi selkomuotoista strippisarjakuvaa Papunettiin: Jaakko ja Jekku 1, ja 2. Strippimuotoiseen sarjakuvaan sopii toki omasta takaa tietynlainen pelkistys ja ruutusisällön yksinkertaisuus, joten kovin paljon en joutunut työtapojani, kuvitusta ja tekstejäni muokkaamaan verrattuna muuhun normaalista sarjakuvatyöskentelyyni. Toki työprosessin aikana sain Papunetin verkkotoimittajalta arvokasta ohjausta vitsien ymmärrettävyyteen sekä puhekuplien tekstisisältöön ja helppolukuisen fontin valitsemiseen.


Selkoteksti tutuksi: Jaakko ja Jekku -sarjakuvat

Pekka Rahkosen Jaakko ja Jekku -sarjakuvista on julkaistu kaksi verkkokirjaa Papunetin Tietoa ja tarinoita -sivuilla (Jaakko ja Jekku, 2016 ja Jaakko ja Jekku 2, 2018). Sarjakuvien tarinoissa seikkailevat nuori mies ja koira. Jokainen sivu sisältää 2 – 4 ruudun tilanteen tai tapahtuman. Kummassakin verkkosarjakuvakirjassa on 10 sivua.

Sarjakuvien tarinoissa Jekku-koira on Jaakon tasavertainen kaveri. Tilanteista välittyy arkinen yhdessäolo ja sen tärkeys kummallekin. Kommelluksissa ja huumorissa on lämmin tunnelma. Jo nimi ”Jekku” antaa odottaa, että koiralla on kepposet mielessä.

Stripit ovat mukavan vaihtelevia. Toisissa kuvat kertovat lähes kaiken, jolloin sanoja ei tarvita, ja toisissa painottuu dialogi. Sarjakuvatyylisesti lauseet ovat lyhyitä ja yksinkertaisia. Silti huumori voi liittyä sanaleikkiin tai tekstiin perustuviin tulkintaodotuksiin. Esimerkiksi kaverukset ovat lääkärin odotushuoneessa, ja vieressä on kyltti ”Eläinallergia”. Se saa lukijan olettamaan ihan muuta, kuin mitä viimeisestä ruudusta paljastuu.

Monissa stripeissä oleellista on se, mitä kuva kertoo. Tulkinnat syntyvät Jaakon tai Jekun ilmeistä tai asennoista.

Jaakko ja Jekku -sarjakuvan kuvitus osoittaa hyvin, miten selkeä kuva voi olla ilmeikäs. Taustojen pelkistykseen on todella kiinnitetty huomiota, silti ei tule tunnetta, että jotain puuttuisi tai visuaalinen ilme olisi tylsä. Värimaailmaa hallitsevat murretut värit miellyttävät silmää.

Verkkokirjan ominaisuuksiin kuuluu se, että sarjakuviin saa äänituen. Jaakko ja Jekku -sarjakuvakirjojen stripit lukevat Antti Laakkonen ja Pietu Roisko.


Pekka Rahkosen selkokuvituksia

Masi Tulppa: Pääsy kielletty! (teksti Jari Mäkipää, selkomukautus Riikka Tuohimetsä) Ilmestyy syksyllä 2019 (Opike)
Laura-kertomussarja 2017, 2018 (Papunet)
Jaakko ja Jekku -strippisarjakuva 2016, 2018 (Papunet)
selkonovellikirjojen kuvituksia 2006 – 2008 (Papunet)
Pallosankari Unski 2004 (Opike)
Tikas-oppikirjasarjan kuvituksia 2002- (Opike)

Tietotiivistys

  • Selkokieli on yleiskieltä helpompaa sisällön, rakenteen ja sanaston kannalta.
  • Selkokirjojen taitossa ja kuvituksessa otetaan huomioon helppolukuisuus.
  • Selkokirjoja on kaikenikäisille ja monista eri genreistä.
  • Osa selkokirjoista on mukautuksia aiemmin ilmestyneistä kirjoista, osa on kirjoitettu suoraan selkokielellä.
  • Selkokirjoja ilmestyy vuosittain 20–30 nimekettä.

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista: selkokeskus.fi.

6 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, sarjakuva, Selkokirja, selkotekijä