Avainsana-arkisto: Ann-Christin Antell

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä

Halusin hetkeksi paeta nykyhetkeä, sillä maailmantapahtumat ahdistavat. Valitsin eskapismiksi Ann-Christin Antellin uutuusromaanin Puuvillatehtaan perijä (Gummerus 2022).

Antellin esikoisromaani Puuvillatehtaan varjossa viehätti 1800-luvun lopun Turku-kuvauksella. Historiaviihde tuntui häneltä luontuvan lajityypillisesti: romaanin nuorta Jenny-leskeä piiritti muutama potentiaali sulho, vaikka ensi kohtaamisesta lukija tiesi, kuka on se oikea, mutta mutkia täytyi olla matkassa, kunnes pari sai toisensa. Pääjuonta ryyditti aikaan sopivat sivujuonteet, joissa oli myös yhteiskunnallisia sävyjä.

Ja resepti toimii taas. Jenny on onnellisesti naimisissa Ruotsin puolella, joten siitä ei ole draamaa repiä. Siksi pääosassa on ensimmäisestä osasta tuttu Martta, soreaksi neidoksi kasvanut Jennyn adoptiotytär. Eli päähenkilöksi tämän lajin kirjoihin tarvitaan uusi, tomera, kunnollinen naimaikäinen neito, jotta kutkuttavalle romantiikalle aukeaa asianmukainen tila. Kaavan mukaan viehättävän Martan sielunrauhaa häiritsee useampikin mies. Ja tokihan me lukijat taas ensi kohtaamisesta tiedämme, kuka on se oikea.

Martta palaa Turkuun, koska pikkuveli Matti aloittaa siellä lyseon. Muu perhe jää Ruotsiin. Solahtaminen seurapiireihin käy kankeasti, mutta vanhat tuttavuudet päivittyvät nopeasti. Martan sivutoimisesta kirjastotyöstä aukeaa romaanissa mukava aikaikkuna kirjastotoiminnan alkuaikoihin. 

Yhteiskunnallinen jännite tuntuu: Venäjän sortovuodet painavat, ja työväenaate on nousussa. Juonijuurta riittää kaikesta tästä, sillä niin Martta kuin pikkuveli-Mattikin osallistuvat vastarintatoimiin. Barkerin puuvillatehdas edustaa kirjassa sitä, miten erilainen se on omistajille ja työläisille.

Kiinnostavin draaman aihe tulee Martan köyhien ja kurjien lähtökohtien ristiriidasta nykytilaan, jossa hän veljineen saa nauttia vakavaraisuudesta hyvämaineisen porvarissuvun ottolapsina. Tätä ounastelinkin ensimmäisen romaanin jälkeen. Martta joutuu ratkaisemaan, kenen joukossa seisoo ja ollako menneisyydestä avoin ja hyväksyä se vai hävetä ja piilottaa tausta.

Tilannetta hämmentää myös seurapiirien kyräily. Olen seurannut HBO:lta epookkisarjaa Gilded Age, jossa pääteemana on vanhojen porvarispiirien ja nousukkaiden ristiriita. Samaa henkeä on Antellin romaanissa. Martta on taustansa vuoksi vaarassa joutua Turun kerman hampaisiin. Lisähämmennystä Martalle aiheuttavat rikas liehittelijä ja työläistaustainen, sydäntä muljauttava komistus.

En kokenut saavani juurikaan uutta tai hätkähdyttävää, kun kuljin Puuvillatehtaan perijän seurassa. Vaan ei se haitannut. Sain viihtymisen hetken, sillä Turku lähiympäristöineen siirtyy elävästi kirjan sivuille, juoni kulkee sukkelaan ja romanssi etenee asiaankuuluvan vitkastellen. Antell on luotettava kertoja, aiheensa hallitsija. Jokusen kerran olin herätä todellisuuspaosta, kun Venäjän sortotoimia ja suomalaisten vastatoimia kuvattiin – se muistutti historian ja nykyhetken yhteyksistä. 

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä, Gummerus 2022, 221 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

2 kommenttia

Kategoria(t): Romaani

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Raivaan säännöllisesti aikaa historiaan sijoitetuille romansseille. Ne sopivat myös kesälukemistoksia. Luin kyllä tämän päivän nimipäivää viettävän (”Kristiina”) kirjailijan esikoisteoksen jo aikaisin keväällä, mutta jemmasin jutun naistenviikon päätökseksi.

Naistenviikon koontipostaus ilmestyy blogiini huomenna 25.7.2021, joten viikkoon osallistuneet kirjasomettajat lisäävät linkit juttuihinsa tai muuten kommentoivat naistenviikon viettoa.

Ann-Christin Antellin esikoinen Puuvillatehtaan varjossa (Gummerus 2021) on viihdyttävää historiaproosaa. Tavoistani poiketen paneudun juoneen ja sisältöön siten, että on paikallaan varoittaa paljastuksista.

Jenny Malmström on nuori, lapseton papin leski, joka asuu Kaarinan pappilassa isänsä luona. Jenny osallistuu turkulaisrouvien hyväntekeväisyysyhdistyksiin ja valveutuneena ajaa naisten ja työläisten asiaa. Eletään 1800-luvun loppua, jolloin puhuttavat Canthin ja Ibsenin kirjallisuuden teemat. Jenny innostuu niistä.

”Jenny kääntyi pappilan emännän puoleen. – Kertokaahan, oletteko lukeneet kuopiolaista Minna Canthia, joka kirjoittaa naisasiasta?”

Minut valloittaa kirjan kuvaama vanha Turku. Miljöön elävyys vaikuttaa niin, että näen sieluni silmin Auran rantain talot, Ruissalon huvilat ja Koroisten kedot. Ei ihme, sillä kirjan lopun lähdeluettelo paljastaa tarkan taustatyön: vanhan Turun valokuvat ja tietoteokset ajasta. Kirjassa vilisee tuolloin eläneitä henkilöitä ja tositapauksia, mutta päähenkilö romansseineen asettuu fiktiona ajankuvan taustaan.

Antell kumartaa lukuisten kollegoidensa tapaan Jane Austeniin juontavaan romanssiperinteeseen. Heti ensi kohtaamisesta lukija tietää, kuka on Jennylle se oikea. Monta sataa sivua kuuluu kuitenkin oikeiden tunteiden peittelyssä, kisailussa ylpeyden ja ennakkoluulojen pyörteessä. Sehän on romanttisen proosan ”must”. On kilpakosijoita ja häveliästä mutta eroottista väreilyä!

”Miehen silmät välähtivät, kun hän nousi ylos kättelemään. Fredrik kumarsi ja otti häntä kätensä omaansa. Kylmät väreet kiirivät pitkin selkää. 

Fredrikin silmät siirtyivät hänen kasvoistaan hänen huulilleen. – Minä muistan rouva Malmströmin hyvin. Me tapasimme usein, ennen kuin muutin Tukholmaan.”

Rehellisyyden nimissä Jennyssä on paljon turhan ilmeistä, sillä kaikki mahdollinen oikeamielisyys kasaantuu päähenkilön harteille. Kyllä Jennystä silti eloisa päähenkilö kehkeytyy, nykykatsannolla rakennettu itsenäiseen ajatteluun kykenevä tunne-ihminen menneisyyden haavoineen. Kliseet kuormittavat eniten romanttista komistusta, joka jää melko yksiulotteiseksi Darcy-tyypiksi. Pääparin välityksellä näytetään kuitenkin hyvin porvarissäädyn käytöksen reuna-ehdot sekä suvun ja sen jatkamisen velvoitteet.

Porvariston vastuuta työläisistä kirja käsittelee idealistisesti, mutta yhteiskuntaluokkien juopa näkyy selvästi. Kirkkaasti se tulee esille, kun Jenny adoptoi kolme työläisorpoa, mikä romahduttaa Jennyn sosiaalisen statuksen. Ympäristö hyväksyi hänet köyhtymisen jälkeen, mutta säädylle tavatonta tekoa se ei kestä. Tulevissa sarjan osissa minua kiinnostaakin, minkä roolin adoptiolapset saavat. Luku- ja kirjoitustaidottomat orvot noussevat säädyssä, mutta mitä ristiriitoja se tulee sisältämään? Kirjojen kuvaama aikahan on etenemässä työväenliikkeen nousuun ja kansalaissotaan johtaviin vuosiin.

Intouduin ruotimaan, koska kirjassa on, mitä myllätä. Ahmaisin Puuvillatehtaan varjossa todellisuuspakotunnelmin. Odotan jatkoa, joka ohittaa ilmeisen ja säröttää ihannekuvaa, siis sävyttää odottamattomasti.

Anna-Christin Antell

Puuvillatehtaan varjossa

Gummerus 2021

Puuvillatehdas-sarjan 1. osa, historiallista romanssiproosaa

335 sivua.

Sain kirjan bloggaajaystävältä.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani