Lukunautintoa ei ole helppo kuvailla. Jonkinlaista kehoon leviävää värettä se on. Silmin imetyt verbaalit viestit sekoittavat kaikki aistit, joten paperista poimittu tarina siirtyy elämään ja hengittämään. Niin Elizabeth Harrowerin ihmissuhderomaanin Tietyissä piireissä (Fabriikki Kustannus) juoni, tarina, kerronta, rakenne ja henkilökuvaus vaikuuttavat.
Harrowin hyvinvoivan perheen nuoret Zoe ja Russell tutustuvat orpoina varttuneisiin Stepheniin ja Annaan. Syntyy suhteita ja avioliittoja, joissa tunteet aaltoilevat kohteisiin ja ohi. Tavoitteet, odotukset ja päätymiset vinoutuvat.
”Jos haluaa jotain suurta eikä saa mitä haluaa, kaipuu on tietysti myös suurta. Mutta on sekin silti parempi kuin alunperinkin haluta vain vähän.”
”Ei sille mitään mahda, mitä haluaa.”
Olen todella haluton avaamaan romaania tämän enempää, sillä haluan jakaa arvaamattomuuden, joka romaanissa tehoaa minuun. Dialogi joustaa ja kerronta näyttää, ei tyhjennä. Etenkin ihastelen sulavaa tapaa liukua henkilöstä toiseen, henkilön sisältä ulkoiseen tai ristikkäiseen katsontaan.
Yksilö saattaa olla ihailtavan terävä-älyinen joissain asioissa ja silti tunteiltaan tai moraaliltaan täysin tasapainoton toisissa, ja se kävi hänen mielestään selväksi turhankin usein.
Henkilöt rakentuvat alusta asti kiinnostaviksi. Takakansiteksti johdattelee odottamaan psykologista otetta – ja sitä saa. Zoe nousee kaartista ykköseksi, hänen itseltään hukkaan joutumisensa erottuu. Zoen mielenliikkeet ja taito katsoa tai olla katsomatta totuutta ilmaistaan vivahteikkaasti. Osa osalta tarkastelu lisää viiltävyyttä: keski-ikäistyvät henkilöt joutuvat päättämään, kenen elämää elävät ja mitä suostuvat tai voivat nähdä itsessään ja muissa. Henkilöiden vaikutus toisiinsa kiertaa kehää – pieni piiri pyörii.
Romaani kuvaa australialaisympäristössä vuosien vierintää 1940-luvulta 1960-luvulle, ja luen rivien välistä eurooppalaisen sodanjälkeisen ilmapiirin vaikutuksia sivistyneeseen yläluokkaan. Paremmat piirit tietävät, kuinka kuuluu elää, ja ulkopiiriläiset imaistaan mukan. Velvollisuudet peittävät paljoa muuta. Pinta pidetään ja silloin pinnanalainen pääsee paisumaan.
Sillä he olivat ihmisiä. Ja vielä sitäkin mutkikkaampia.
Tunnelma imaisee. Tunnistan jotain samaa kuin alkuvuonna lukemassani uudelleen löydetyssä hollantilaisromaanissa Tyhmä neitsyt. Tietyissä piireissä on sekin uudelleen löydetty teos siinä mielessä, että kirja valmistui 1971, mutta kirjailija ei antanut kirjaa julkaistavaksi ennen kuin 2014. Kiitos Fabriikki-kustantamolle löydöstä!
– –
Elizabeth Harrower
Tietyissä piireissä
In Certain Circles
Suomentanut Laura Vesanto
Fabriikki Kustannus 2016
223 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 