Avainsana-arkisto: Ilmar Taska

Paketoin: vuoden 2018 Helsinki Litin kirjoja

Huomenna se alkaa – keväinen kirjafiesta Helsinki Lit 2018. Savoy-teatteriin saapuu mielenkiintoinen kooste kirjailijoita meiltä ja muualta. Idea parittaa kotimainen ja ulkomainen kirjailija keskustelemaan yleisön eteen on loistava. Kirjailijat keskenään valitsevat keskustelun teemat. Kirjamessujen kaltainen hälinä on kaukana, läsnä on itse kirjallisuus.

Yllätyn, miten monta Lit-kirjaa olen lukenut. Siksi paketoin ne koosteeksi päivää ennen h-hetkeä. Valitettavasti pääsen itse paikalle vain perjantaina, mutta luotan Yleen ja Arenaan. Niiden välityksellä olen aiemminkin ollut etänä mukana tapahtumassa.

Huomaan kirjailijavieraiden kirjojen sijoittuvan kolmeen pakettiin. Koska muusta ei kuuleman mukaan kannata kirjoittaa kuin rakkaudesta ja kuolemasta, ne sopivat pakettieni nimilapuiksi, mutta sitten on myös jotain siltä väliltä.

Kuolemasta

Moni Lit-kirja käsittelee kuolemaa tai kuolemista. Aikuisen lapsen kuolemaa käy läpi Naja Marie Aidtin omakohtainen kirja Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Se on fragmentaarinen, kirjallinen surumarssi.

Golnaz Hashemzadeh Bonden Olimme kerran kuvaa kuolemista ja sen odotuksessa vimmaista elämästä kiinni pitämistä. Kirjassa on myös muita aihelmia kuten maahanmuuttoon liittyviä.

Kim Leinen kirjasta Kuilu on moneksi, mutta käärin sen nyt kuolemakirjojen kanssa samaan pakettiin. Romaani alkaa Suomen sisällissodasta. Verinen lahtaaminen vaikuttaa peruuttamattomasti veljeksiin, joiten elämänvaiheet kirja käy läpi toiseen maailmansotaan asti.

Siltä väliltä

Samanta Schebelin Houreuni voisin sijoittaa edelliseen pakettiin, mutta pistän sen silti tähän. Olen jo aiemmin kuvaillut välitilakirjaa mini-Oneironiksi. Tiivis romaani on dystooppinen, ja sellaisia piirteitä on myös Johannes Anyurun kirjassa He hukkuvat äitiensä kyyneliin.

Anyurun romaani tekee minuun suuren vaikutuksen monitasoisuudellaan. Dystopia ei ole kaukaa haettu, siksi se hyytää. Siinä on erilainen vinkkeli maahanmuuttajiin Ruotisissa kuin Bonden Olimme kerran -romaanissa. Niitä on kiinnostava lukea rinnakkain.

Välimaaston pakettiin pistän myös Ilmar Taskan romaanin Pobeda 1946. Voisin sen toisaalta linkittää Leinen romaaniin sotimisen seurausten vuoksi. Pobedassa kuvataan toisen maailmansodan neukkuajan alun vaikutuksia virolaisiin sisaruksiin. Koskettavinta kirjassa on toisen siskon pienen pojan maailma.

Tästä paketista löytyy myös Morten Støksnesin Merikirja, jonka lukemisessa juutuin puoliväliin. Hukkasin pointin, miksi jahdata haita, joka haisee pahalta ja on syömäkelvoton. Ymmärrän toki, että kirja kertoo muustakin: paljon on kulttuurihistoriallisia linkityksiä erilaisiin meriaiheisiin. Ehkä kirjailijan keskustelu Juha Hurmeen kanssa saa minut lukemaan kirjan loppuun.

Rakkaudesta

Huomaan, etteivät Litin kirjat ole luonteeltaan erityisen valoisia, joten ei tästä paketista  onnellisia lemmentarinoita tursua. Kaikkiaan Helsinki Lit -kirjoissa on järeitä aiheita hienosti kuvattuina.

Melkoinen kirjapari on Domenico Starnonen ja Ebba Witt-Brattströmin avioliittoromaanit. Kummassakin käydään taistelua, jossa kaikki häviävät. Starnonen kirjan lukija voittaa minut lukijana puolelleen, sillä Solmut-romaani on rakenteeltaan monipuolinen, kerronnaltaan yllätyksiä tarjoava. Witt-Brattströmin Vuosisadan rakkaussota kuvaa asemasotaa, jossa pariskunta pysyy erillisissä poteroissa, vuosi vuodelta syvemmissä.

Ayòbámi Adébáyòn Älä mene pois on myös avioliittoromaani. Siinä kaikki ei ole, miltä näyttää, ja niinpä juoni-, aika- ja kertojatasojen vuorottelun keinoin rakkaudesta erottuu monenlaisia sävyjä. Eikä vain rakkaudesta. Sopisi tästä romaanista osa myös ”Kuolemasta”-pakettiin.


Kaikkia tapahtuman kirjoja en ole lukenut enkä tässä esitellyt. Helsinki Lit -kirjoissa riittää kyllä koettavaa kirjatapahtuman jälkeenkin. Siis huomenna kirjallisuusiltaan. Suosittelen.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus, Listaus, Romaani

Ilmar Taska: Pobeda 1946

PobedaViro viettää 100-vuotisjuhlaansa, ja vuosien määrään lasketaan myös Neuvosto-aika. Synkän punavallan alkukautta kuvaa Ilmar Taskan romaani Popeda 1946 (WSOY 2017).

Romaanin keskiössä on pikkupoika, joka lumoutuu upea autosta ja autoa ajavasta komeasta sedästä Pojan kautta setä iskee kyntensä pojan perheeseen, kansanvihollisiin. Perheen hajoamisen seurauksena poika päätyy äidin siskon Johannan hoteisiin. Neuvosto-Viron silmissä Johanna on epäilyttävä brittirakastetun vuoksi.

Juonenmutkia kuljetaan eri näkökulmin. Etenkin pienen pojan näkökulmasta kerrottuna Pobedan kyyti kylmää. Jälleen kerran onnistuu se, että lapsi kuvailee viattomasti ja aikuinen lukija tulkitsee vaaran paikat, joita lapsi ei huomaa. Olen vaikuttunut traagisen tarinan lopusta. Siinä Johannan strategia onnistuu – melkein. Viime sivuille saakka saan surra lapsen asemaa poliittisessa pelissä. Ja saan surra sitä viimeisen pisteen jälkeenkin.

Pobeda-sedän osuus ei oikein vakuuta, sillä aivopesty mies jää yksiulotteiseksi. En silti pysty hykertelemään ”paha saa palkkansa” -ratkaisusta, sillä tiedän: Pobedan kuskiksi löytyy aina toinen jahtaamaan kanssakansalaisia. Juoniaineksena Pobeda-setä on osoitus siitä, miten poliittisessa koneistossa kuka tahansa milloin tahansa voi menettää asemansa.

Pobeda 1946 vie aikamatkalle ja jättää jäytäviä kysymyksiä. Miten paljon Virossa sodan ja sen jälkimaininkien jäljiltä jäi sotaorpoja? Miten se on vaikuttanut virolaiseen yhteiskuntaan? Miten on vaikuttanut vainoharhainen vakoilukulttuuri? Entä se, että väkeä pakkosiirrettiin Viroon? Vaikka olen tiennyt neuvostoaikaisesta kurimuksesta, romaanin jälkeen tietoon sekottuvat tunteet, eli kaunokirjallisuuden voima on taas osoitettu.

Sen totean vielä, että kirja sopii mainiosti kuunneltavaksi äänikirjana. Juonenkuljetus saa romaanin tuntumaan trilleriltä. Mielenkiinnolla odotan, mitä Taska ja Sofi Oksanen keskustelevat muun muassa Pobedasta Helsinki Litissä 25.5.2018.

– –

Ilmar Taska
Pobeda 1946
suomentanut Jouko Vanhanen
WSOY 2017
8 t 46 min, lukija Jukka Pitkänen.
Kuuntelin äänikirjana BookBeatissa.

Liitän kirjan Rakas Viro -haasteeseen.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus