Mahtuuko lukemistoosi taas nuorten aikuisten kipuilun kuvaus? Olet lukenut Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä, mutta hamuat vielä hieman paremmin kirjoitettua irlantilaiskirjaa siitä, miten kaikki nuoret kokevat olevansa kummallisia eivätkä tiedä, mitä kaikkea elämällään ja seksillään tekisi? Tässä sinulle on sellainen, etenkin jos nuoruuttasi ovat värittäneet tällaiset tunnelmat:
”Musta tuntuu, että sä haluat kokea olevasi jollain lailla erityinen – mikä on ihan ymmärrettävää, kukapa ei haluaisi – mutta sä et anna itsesi tuntea olevasi hyvällä tavalla erityinen, joten sä uskottelet itsellesi että sä olet erityisen huono ihminen.”
”Olisi tehnyt mieli vastata: olen ihan samaa mieltä, miten epämääräinen olen.”
Naoise Dolanin Jänniä aikoja (Otava 2020) voittaa heti ensimmäisen 30 sivun aikana puolelleen. Päivittelen, että no nyt on jännä tunnelma ja osuva sanomisen tapa hallussa. Vaikka innostukseni ei kestä koko kirjaa, tempaa etenkin kertojan peittelevä paljastavuus mukaansa.
Romaanin kertoja 22-vuotias Ava hämmentää terävänä, pelaavana ja omituisesti ajautuvana nuorena naisena, joka vihaa työtään Hongongissa ja tarkkailee itseään ja muita päällisin puolin kyynisen ikävästi. Hän lyöttäytyy Julianin seuraan ja seksikämppiseksi. Sitten Avaa kiehtoo Edith.
”Olin kamala ihminen. Asuin jonkun toisen asunnossa, panin jotain toista kertomatta asiaa edelliselle, ja käytöksessäni minua harmitti lähinnä vain se, etten voinut ilkkua asiasta ensin mainitulle.”
”Manipuloiminen oli osa minua, en minä sitä muuten olisi tehnyt.”
Ava ei ole mikään symppishahmo, mutta kiehtovuus perustuukin kertojan ristiriitaisuuteen. Ja kuten jo tuli mainittua, minäkin jään koukkuun, vaikka kirja pitkittyy, keskivälissä löystyy ja lopussa taas terästyy, vaikkakin kääntyy aika arvattavasti rakkausromaaniksi. Mutta Ava, hän on tällainen:
”Kun kerroin tämän Edithille, hän kysyi, voisiko olla niin, että tunsin vetoa ihmisiin, joita en voinut saada, koska tiesin että silloin minun ei tarvitsisi kohdata sitä mahdollisuutta, että heidän kanssaan oleminen ei ratkaisisi kaikkia ongelmiani. Sanoin, että hänellä ei ollut mitään oikeutta laukoa noin tarkkanäköisiä kommentteja.”
”Se soti kaikkia markkinatalouden lakeja vastaan.”
En lähde kyökkipsykologisoimaan Avaa enkä hänen suhteitaan. Tämä kuitenkin: taustalla vaikuttavat Avan perhesuhteet Irlannissa ja alaluokkainen tausta. Ava työskentelee pienipalkkaisena englanninopettajana Hongkongissa mutta vieroksuu kollegoitaan. Sitä vasten hengailu ja loisiminen rikkaiden seurassa revittää päähenkilön ristiriitaisuutta.
Viittailu Avan marxismiin on lähinnä koristelua. Romaaniin tuodaan luokka- ja yhteiskuntanäkemystä mutta mielestäni aika löysästi ja pinnalla kelluvasti. Ihan kuin luokkateema hakisi kirjaan syvyyttä ja tasoja muttei löydä, miten. Jaa, se on Avan probleema muutenkin.
Kielipeli käy kirjassa kuumana. Ava jumittuu syntaksiin ja semantiikkaan, ja eri kielimuotojen merkitys ihmisten aseman asemoinnissa on yksi kirjan alavirtauksista. Suomenkielinen käännös vakuuttaa kirjan kielivirtojen välittämisessä. Päävirta kuitenkin vie suhdesumaan.
Kirjan edetessä minusta alkaa tuntua, että olen kirjalle liian vanha. Eihän iän pidä estää, ei se estänyt esimerkiksi hullaantumasta Normaaleja ihmisiä -telkkarisarjaan. Ehkä Dolanin romaani on liian tietoinen itsestään ja roso silittyy tyylikkyydellä. Tämä vielä: kyllä Jänniä aikoja -romaani sisältää kaikki ainekset tempaavuuteen, koska henkilöt eivät ole yksioikoisia vaan salaperäisyytensä säilyttäviä.
•
Naoise Dolan
Jänniä aikoja
suomentanut Oona Nyström
Otava 2020
296 sivua.
Sadin kirjan kustantajalta.
Muissa blogeissa mm. Kirjaluotsi, Kääntäjän kammiosta (suomentajan blogi) ja Lumiomena,
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 