Lokakuun kirjakokemuksiini kuuluivat lähes peräkkäin kaksi kirjaa perheessä koetusta väkivallasta. Kirjat kertovat eri kulttuureista mutta kummassakin väkivalta seuraa sukupolvesta toiseen, ja kummassakin minäkertojilla on vaikea äitisuhde. Kummassakaan ei peitellä omakohtaisuutta, mutta romaanimuotoon ne on aseteltu. Luonnollisesti eroja on runsaasti, sillä Sara Al Husaini kertoo irakilaisesta pakkoavioliitosta, ja Maria Peuran kirjan vain yksi aihe on väkivalta perheessä.
Sara Al Husaini: Huono tyttö
Sara Al Husainin romaanissa Huono tyttö (Like/Otava 2023) minäkertoja kuvaa aikaa sahaten lapsuutta ja nuoruutta vuoteen 2016, jolloin hänet 23-vuotiaana pakkonaitetaan irakilaiselle serkulle. Kirjan Saaralle se on raiskaus ja viimeinen pisara patriarkaalisesta tyttöjen ja naisten tahdonvastaisesta toiminnasta.
Romaanissa on heleitä hetkiä sisarten kanssa, Irakissa lapsena ja Itä-Suomessa. Varjo lankeaa kasvatusilmapiiristä, jossa isien ja poikien ylivalta otetaan annettuna niin, että sitä myötäilevät äidit ja tyttäret.
”Nyökkäilin tietenkin ja sanoin sen mikä minut oli opetettu toistamaan, kuin ennalta tallennettu ääniviesti toistin suustani toisten sanoja ja päätöksiä, jotka koskivat minun kehoani. Se on minun valintani ja teen sen rakkaudesta Allahiin. Pukeudun huiviin vain poikien ja miesten edessä, koska rakastan Allahia. Haluan olla tikkari, jossa on kääre, koska muuten pojat riehaantuisivat, ehkä jopa nuolisivat tikkaria luvalla tai luvatta.”
Ongelmia syntyy, kun minäkertoja etääntyy uskosta ja kyseenalaistaa feministinä miesvallan. Tukahduttava häpeäkulttuuri koskee vain tyttöjä ja naisia, heidän seksuaalisuuttaan. Siihen liittyvä (vähintään) henkinen väkivalta kulminoituu avioliittoon, jota minäkertoja vastusti.
Räikeää epätasa-arvoa kirja kuvaa siekailematta. On paikallaan, että epäkohdista kerrotaan kulttuurin sisältä. Silloin riipivä ristiriita rakkaan perheen ja väärinkäytösten kesken näyttäytyy väkevästi. Huono tyttö on kirjoitettu luistavasti ja kiihkeästi, ja se välittää irtioton vaikeuden ja väistämättömyyden.
•
Sara Al Husaini: Huono tyttö, Like/Otava 2023, 6 tuntia 37 minuuttia, äänikirjan lukija Fanni Noroila. Kuuntelin BookBeatissa.
Maria Peura: Esikoinen
Esikoinen (Otava 2023) on väkevä kuvaus sukupolvien ketjusta, ja ketjuttumiseen sisältyy hyvää ja pahaa. Romaanin nimi juontaa juurensa kertojan esikoispojan kanssa kokemiin kasvukipuihin. Poika löytää hämärät päihdepiirit varhain, ja pelastaakseen poikansa kertoja tukeutuu huostaanottoon.
”Lapseni, olit ensimmäiseni, harjoituskappaleeni, sanon hänelle, kun käymme keskusteluja, kertaamme yhdessä, missä kohtaa meni pieleen, miksi niin mahtoi olla, mitä minä olen tehnyt hänen kanssaan väärin ja mitä oikein.”
Lastensuojelusta kertoja kuvaa onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kohtaamisia kuten myös muiden suhtautumisesta levottomaan esikoiseen. Tällä tarinalla on onnellinen loppu, sillä poika motivoituu kotiin paluuseen ja opiskeluun.
Onhan kirjan kertojaäidin hätä riipaisevasti kuvattu. Sen ohella hän käy läpi suhdetta esikoisen isään ja vanhempiinsa, ja niin kirjaan tallentuu elämänkaaren kipukohtia. Kertoja on ajautunut väkivaltaisiin suhteisiin, esimerkiksi raskausaikana esikoisen isä potkii kertojaa raskausvatsaan. Kuten Sara Al Husainin kirjassa, isä on kasvatettu luomakunnan kruunuksi, jolla on oikeus kohdella muita mielensä mukaan.
Minuun vaikuttaa suuresti kirjan kerrontatapa, eli kertojan mielen mukaan vaihtuvat aikatasot hänen lapsuudestaan nykyhetkeen. Nykyhetkessä kertoja käy auttamassa huonokuntoisia vanhempiaan ja samalla aktivoituvat lapsuudenkokemukset epätasapainoisessa ja väkivaltaisessa perheessä. Mukana on vihaa rikotuksi tulemisesta mutta myös riipaisevaa tiliä menneestä samalla, kun kertoja on haurastuvien vanhempien apuna.
”Vanhuudenheikkouttaan he ovat tulleet lapsikseni. Samalla, kun autan heitä, autan itseäni. Mitä enemmän autan, sitä paremmin muistan ja hahmotan oman lapsuuteni. Palaan varhaiseen yhteyteemme, tulen osaksi kokonaisuutta.”
Romaani kohoaa edetessään itseterapioinnista kaunokirjallisuudeksi, joka vakuuttaa kerrontataidosta, virkevahvuudesta ja sanankäytöstä. Niin kättä lyövät aiheet, sisältö, kieli ja muoto.
•
Maria Peura: Esikoinen, Otava 2023, 270 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 