Kirjoittajapari Rautaheimo & Rainio jatkaa esikoisen Vainajat eivät vaikene jälkeen ponnekkaasti sarjaansa. Toinen osa Vaeltavat vainajat (Siltala 2023) jatkaa siitä, mihin edellinen päättyy ja vetäisee tehokkaasti uuteen poliisitutkintaan.
Rikosylikonstaapeli Ville Karila elelee vielä inhottavan auervaaratapauksen jälkitunnelmissa. Niin tekee myös hänen kulmikkaasti käyttäytyvä patologiystävänsä Viola Kaariokin, joka on ystävystynyt edellisen kirjan uhrin vanhan isän kanssa. Tämä äveriäs vanha herra virittelee ansaa huijarimiehelle, ja Violaa vaivaavat yhteydet tapaukseen ja suuri salaisuus. Violan välttelevä ja entistä kummallisemmaksi kehittyvä käytös hiertää ystävyyttä Karilaan.
Tällaiset henkilökohtaiset jännitteet toimivat R&R-romaanien mausteena. Pidän tavasta, miten etenkin Karilan ystävyys- ja perheasioita kuvataan, ja miten henkilöiden mielialat ilmaistaan osana juonenkulkua. Herkullisia havaintoja tehdään myös rikoskonstaapelien Perkola ja Pohjalainen romanssin syttymisestä. Tutkintajoukon istunnoissa, puhuttamisissa ja kuulusteluissa pääsee kukin kirjan poliisi esille ja väläyttämään persoonaansa. Sellainen vetoaa minuun.
Edellisistä havainnoista voi jo tulkita, että jos tuollaiseen henkilöherutteluun on tilaa, romaani on runsas. Ehkäpä sivuista voisi jotain nipistää, mutta selvästi tässä sarjassa ei lasketa sanamäärää vaan sanomisen sävyttämisen laatua. Siispä kerronta satsaa ilmaisuvoimaan ja kuvailevuuteen – runsauteen. Eivätkä kirjallisuussitaatit tunnu enää niin päälle liimatuilta kuin esikoisessa.
•
Entä tämä uusi murhatapaus? Tattarisuolta löytyy erakkona asuntovaunussa majailleen miehen ruumis. Pikkuhiljaa juonivyyhdistä löytyy lankoja moneen perhetragediaan ja säikeitä vuosikymmeniä kestäneeseen inhimilliseen kärsimykseen.
”- Kaiken tähän mennessä paljastuneen kurjuuden lisäksi vielä yksi pirstaleiksi mennyt rakkaustarina. Ja kaksi yksinäisyyteen itsensä tuominnutta ihmistä.”
Karila huomaa setvivänsä lapsuudesta tuttujen perheiden asioita, mikä vie häntä nostalgisiin ja turhauttaviin tunnelmiin. Kevättalvisen, viileän kaupungin katu- ja korttelikuvaus elävöittää kerrontaa, ja etenkin Kruununhaka ja eläminen siellä ennen ja nyt välittyvät hyvin.
Lopputulemani on se, että kakkososa jatkaa nousujohteisesti Mortui non silent -sarjaa. Päähenkilöiden vetovoima ja inhimillinen ihmiskohtaloymmärrys muodostavat vankan pohjan, jolta kirja ponnistaa. Lukijana minun ei tarvitse ponnistella vaan kulkea luottaen mukana.
•
Juha Rautaheimo & Sari Rainio: Vaeltavat vainajat. Mortui non silent II, Siltala 2023, 375 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 