Hanni Maula: Teetä ja teräaseita

Kirjasomen dekkariviikko on taas täällä! Osallistun neljällä dekkarilla (ellei bonusta putkahda viime metreillä).

Olen nelikon rajannut niin, että kirjat ovat kotimaisia, naisten kirjoittamia ja keskushenkilöt huitelevat kuuttakymppiä. On hauska huomata, että elämänkokemus on jopa jonkinmoinen trendi jännäreiden tutkijahahmoissa. Se tuo särmää päähenkilöihin. Olen julkaissut jo jutut Taina Haahtin poliisiromaanista Koti  ja Marja Aarnipuron seikkailusta Taidekauppias katoaa.

☆☆☆

Viime vuonna innostuin Hanni Maulan esikoisjännäristä Vintagea ja veritekoja, jonka cosy vei Hämeenlinnan tienoille, Hauholle. Sen rauhaa rikkoi epäilyttävä kuolema, jota poliisi-Annan ohella selvitti paikallisryhmä. Siviilien kärkihahmo on eläköitynyt kirjastonhoitaja Helvi huonotapaisen puudelin kera. Porukkaan kuuluuvat Helvin naapuri Riitta ja lähikahvilan hemmo Hannu.

Ja taas Hauholla tapahtuu: Teetä ja teräaseita (Otava 2026)! Nyt viherpesufirman salaisuudet alkavat paljastua, löytyy ruumis ja firman perillinen katoaa. Hauhon iskuryhmä ryhtyy puuhaan. Poliisi-Annakin tutkii tahollaan, joskin toisenlaiset puuhat ex-miehen kanssa askarruttavat häntä kenties enemmän.

☆☆☆

Suomessa ei paljon kirjoiteta brittityylisiä, hupailuhenkisiä jännäreitä, joten Maula saa melko rauhassa kehitellä sarjaansa. Ehdoton ydin on eksentrinen Helvi, rajoittunut ja ärhäkkä persoona, jonka ikääntyminen on tuonut terää kohtaamisiin ja jonka terävyys ei ole vanhetessa tylstynyt. Porukan erilaiset persoonat lisäävät hupia, ja niin vastakohdat täydentävät toisiaan: Riitta saa hössöttää ja Hannu hautoa elämäntapahtumiaan, joista kirjan loppu tarjoaa yllärin.

Huumori syntyy kirjan henkilöistä, vuorovaikutuksesta ja tilanteista. Poliisit ovat sivuosassa, mutta kyllä poliisiporukoistakin nousee persoonia seurattaviksi.

Juoni ei tässä sarjan kakkososassa niinkään loista. Minun makuuni siinä on sen verran yhteensattumia ja epäuskottavuuksia, että en ota tapahtumia niinkään vakavasti vaan kehykseksi, jossa kiinnostavat, tyylitellyt henkilöt saavat touhuta. Ehkä hymähdän hyväksyväksi loppuosan yritykselle yhdistää loppuhuipennukseen kartanokauhuelementtejä ukkosmyrskyineen. Ratkaisu saattaa kumartaa brittiesikuville.

Kaikkiaan viihdyin sen verran, että kiinnostaa kyllä, miten Helvin virtaa riittää jatkossa puudeleineen. Lämpö läikähtää, miten ihan ystävyydeksi kehkeytynyt selvittäjäkaveruus tuo sarjassa erilaisuuksia yhteen.

☆☆☆

Hanni Maula: Teetä ja teräaseita. Helvi Helve tutkii, Otava 2026, 191 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

Kirjoitan arvioita, en mainoksia.