Kirjasomen dekkariviikko on taas täällä! Osallistun neljällä dekkarilla (ellei bonusta putkahda viime metreillä).
Olen nelikon rajannut niin, että kirjat ovat kotimaisia, naisten kirjoittamia ja keskushenkilöt huitelevat kuuttakymppiä. On hauska huomata, että elämänkokemus on jopa jonkinmoinen trendi jännäreiden tutkijahahmoissa. Se tuo särmää päähenkilöihin. Olen julkaissut jo jutut Taina Haahtin poliisiromaanista Koti, Marja Aarnipuron seikkailusta Taidekauppias katoaa ja Hanni Maulan Hauho-sarjan kakososaTeetä ja teräaseita.
☆☆☆
Pääsin hyvin Patricia G. Bertényin Osasto C1-sarjan makuun sen kakkososassa, joten kolmas osa Viimeinen pistos (Tammi 2026) valikoitui itsestään selvästi dekkariviikolleni. Bertényin jännäreiden lähtökohta on poikkeavan kiinnostava, koska sairaalan unkarilaistaustainen, kuusikymppinen siivooja Janka Vitéz selvittää kinkkisiä murhatapauksia niin, että poliisin edustajaa Tina Holmbergia riepoo. Jankan apuna on niin ikään jo vuosikymmeniä kerryttänyt, eksentrinen patologi Harriet.
Naismiehitetty sarja tuo esille maahanmuuttajien asemaa Suomessa: myös Janka on ollut lääketieteen alansa – patologian – huippuosaaja, mutta Suomessa sairaalahierargian pohjalla. Muutenkin sarjassa tartutaan yhteiskunnallisiin asioihin pienenä pohjavirtana, pääkuohu kyllä keskittyy murhatutkintaan.
☆☆☆
Tämän dekkariviikon monen lukemani tai kuuntelemani kirjan tapaan juoni jolkuttaa painollaan, mutta painavinta on henkilökuvaus ja henkilöiden suhteet. Sellainen sopii minulle mainiosti, vaikkakin uskottava juoni toisi lisäpisteitä.
Romaanin lähtökohta on syöpäosaston sytostaattihoidossa samanaikaisesti olevat potilaat. Yksi heistä on Janka, toinen on Tina ja kolmas murhauhri.
Osastolla on joukko henkilökuntaa, ja käy selväksi, että kaikilla on uhria kohtaan jotain hampaankolossa, myös muilla paikalla olleilla potilailla. Uhri osoittautuu myös fasistiseksi vehkeilijäksi. Samme näin raamiksi perinteisen suljetun huoneen mysteerin. Ja tässä kaikessa piilee romaanin pieni mutta pitkä miinus: siinä on muutama yhteensattuma liikaa.
☆☆☆
Tärkeää on sen sijaan tuoda dekkariin murhia todennäköisempi uhka naisille, miksei miehillekin: vakava sairastuminen, joka puskee pohtimaan elämän rajallisuutta, omaa kuolevaisuutta ja jälkeenjääviä. Naisilla lisäksi rintasyöpä iskee miettimään naiseuteen liittyviä käsityksiä. Nämä osuudet ovat romaanissa todellakin huomion väärttejä.
Vielä henkilökuvaukseen. Jankan ohella hänen ympärillään on kiinnostavia henkilöitä. Poppariystävä heiloineen on nyt sivuvirrassa, kun Jankan perheenjäsenet saavat purjehtia tärkeisiin rooleihin.
Jankan tyttäret edustavat toisen polven maahanmuuttajia, jotka ovat etsineet ja löytäneetkin paikkaansa yhteiskunnassa tai sen laillisuuden rajoilla. Kirja käsittelee myös äidin näkökulmaa keskenään kovin erilaisiin lapsiinsa. Hienosti kirja tuo esille myös jännitteitä, mitä pärjääminen maahanmuuttajina tuo aviopuolisoille ja miten kireyttä lisää kaikkien ongelmien äiti, puhumattomuus.
Sokerina pohjalla maustaa kirjaa kerrassaan mukavasti kuvattu kummallinen Harriet, joka tuo mukanaan kirjaan kivaa komiikkaa. Myös Tina saa onneksi tässä kirjassa lisää sävyä ja roolia entiseen verrattuna.
☆☆☆
Siispä Osasto C1 antaa omanlaisiaan, jäljittelemättömiä viboja muuhun kotilmaiseen jännitystarjontaan verrattuna. Kenties seuraava osa ei ihan tämän osan juonen tavoin nojaa vain yhteensattumiin.
☆☆☆
Patricia G. Bertényi: Viimeinen pistos. Osa 3 – Osasto C1,Tammi 2026, 246 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Kirjoitan arvioita, en mainoksia.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 