Tänä vuonna rajasin messuilun kestämään kaksi päivää, eli viihdyin hulinassa perjantain ja lauantain. HS:n kautta tosin seurasin torstaina pari keskustelua, kenties sunnuntainakin katson pari. Parasta messuilla ovat kohtaamiset ja kirjakeskustelut – sisällytän kirjakeskusteluihin niin kirjailijahaastattelut kuin käytäväkohtaamisista poikivat kirja-ajatusten vaihdot.
Tuntumani mukaan vilinä oli ehkä jopa aiempaa vilkkaampaa, sillä tungosta riitti. Ensi silmäys halliin paljasti kustantamoalan nykytilan: käytävän toisen puolen valtasi WSOY ja sen kylkeen ostetut kumppanikustantamot, toisella puolella Otava kumppaneineen – suuruus näkyi konkreettisesti. Mukavasti pitkin hallia ripottautuivat keskisuuret ja pienet kustantamot, monet sellaisetkin, joista en ollut kuullut mitään.
•
Esiintymislavat olivat pysyneet kutakuinkin paikoillaan, ja tarjontaa riitti. Töölönlahti-lavan konsepti kyllä edelleen ihmetytti: kirjakeskustelijat kököttävät kasvokkain lasikopissa ja yleisö kuuntelee kaiuttimista keskustelua vailla kohtaamiskokemusta. Messujen debatti-teema jäi minulta kutakuinkin kokematta, mutta moneen hienoon haastatteluhetkeen pääsin osalliseksi.
Tässä vain muutama makupala:
- Riitta Jalonen, Omat kuvat. Kirjailija tunnustautui mielen ja tunteiden kuvaajaksi, ja uusimmassa kirjassa kaikkien aiempien romaanien teemat kohtaavat. Käsin kirjoitettuja muistikirjoja on tallella kymmeniä – niiden muistiinpanoista ovat romaanit rakentuneet. Mitä niistä on jäänyt käyttämättä?
- Tommi Kinnunen, Pimeät kuut. Edesmenneen kansakoulunopettaja-sukulaisen jälkeen jäänet paperit ja kirjailija uupumus saivat tutkimaan jälleenrakennusajan opettajaa, joka ei varsinaisesti pidä lapsista.
- Heikki Kännö, Ihmishämärä: Sömnöstä jäi yli noin kymmenen vuoden työ eli Kännön tutkimukset Wagnerin oopperoista (noin 80 sivua), joten sen ympärille rakentui uusi romaani, tuhatsivuinen Ihmishämärä, joka ei usko ihmiskunnalle (eikä taiteelle) käyvän hyvin.
- Tuire Malmstedt: Lumihauta: Kirjailijalle oli oleellisen tärkeää tässä kirjassa, että saamelaiskulttuurin käsittely on arvostavaa ja taustatyö kulttuurista ja mytologiasta tarkkaa.
- Leena Parkkinen, Neiti Steinin keittäjätär. Monet naispareista kertovat kirjan kuvaavat onnettomasti päättyviä suhteita, mutta Parkkinen halusi kertoa onnellisista kuusikymppisistä, joilla on hyvä seksielämä.
- Iida Rauma: Hävitys. Tapauskertomus: Alaotsikko on kirjalle tärkeä, sillä tapauskertomuksen keinoin dokumentointi tarjoaa trauman avaamisen. Traumaa kokeneen ajankäsitys ei noudata tavallista ajankäsitystä. Miksi yhteiskunnassa vältellään keskustelua lasten syrjinnästä?
- Antti Tuomainen, Majavateoria: Synkähkojen rikosromaanien jälkeen komedia kiehtoi kirjailijaa: järkevän päähenkilö kohtaa kaoottisen maailman JA onnellinen loppu.
- Maria Turtschaninoff, Suomaa (Arvejord): Eri aikojen kuvaamiseen tarvitaan erilaiset tavat kertoa.
•
Kirjasomella oli messuilla oma kohtaamispaikka, ja olikin ilahduttavaa tavata kirjasomekavereita. Myös muita tuttuja kohtasin, ja Johannan kanssa kävimme sovitusti kaksihenkisen lukupiirimme kirjakeskusteluja. Kirsin Book Clubin Kirsi ikuisti minut Antti Tuomaisen kanssa kohtaamispaikan taustaseinää vasten. Pariselfien otin Riitta Jalosen kanssa tervehdykseksi yhteiselle tutullemme Ritvalle.
Muutamaa kirjaa ja monta kohtaamista rikkaampana palasin messuilta kotiin. Nyt on aikaa ja rauhaa keskittyä taas siihen, mistä kaikessa tungoksessa ja ryntäilyssä oli kyse: kirjojen lukemiseen.
•
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Oli kiva, kun minäkin sain tavata henkilön kirjainten takana. Mukavaa syystalven jatkoa ja kivoja lukuhetkiä.
Aino, kiitos samoin sinulle! Kiva, että kävit tervehtimässä!
Minäkään en tajua tuota Storytelin Töölönlahti-lavaa. Miksi sinne oli laitettu sellaisia kirjailijoita kuin Heikki Kännö ja Johan Bargum, joiden uusista kirjoista ei edes ole äänikirjaversiota. Olen myös ymmärtänyt, että nuo keskustelut olisivat kuunneltavissa jossain (Storytelissa?) myös messujen jälkeen, mutta en ole löytänyt.
Oli hauska tavata ja vaihtaa ajatuksia messuilla!
Tiina, kiitos samoin antoisasta kohtaamisesta!
Merkillinen koppero, tosiaan. Toivottavasti mahti-idealta tuntuneeseen ratkaisuun tulee muutos.
Paluuviite: Vuosikatsaus 2022 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja