Bono: Surrender

Eiköhän ensiksi kuunnella ja katsella ajankohtaan sopiva U2:n New Year’s Day (War 1983).

Ja sitten kirjaan. Bono eli Paul David Hewson on koonnut kansien väliin elämäänsä ja samalla bändinsä U2:n suurta kertomusta. Ja minä luin sen! En yleensä lue tylsiksi biisikronikoiksi kääntyviä muusikkokirjoja, mutta nyt ei kronologisesti seurata tähden syttymistä ja bändin menestystä. Sen sijaan Surrender. 40 laulua, yksi elämä (Tammi 2022) etenee kirjoittajan valitseman 40 biisin mukaan. Niiden teemoihin Bono mielleyhtymien tapaan kytkee muistoja, mietelmä, kohtaamisia ja sutkautuksia.

Jostain syystä yllätyn kirjoittajan kirjallisesta joustavuudesta. Tekstissä on paljon mieltymystä kielelliseen kaarteluun ja metaforisuuteen, mikä liittynee kristillisen perinteen tekstien tuntemukseen ja vanhojen (britti)runoilijoiden lukemiseen. Samassa luvussa voi olla biisin syntysanoja, toteamuksia bändikavereiden elämänvaiheista, maailmalla tunnettujen henkilöiden tapaamisia, perheasioita ja filosofointia elämän merkityksestä, myös uskonasioista.

Jonkin verran on toistoa, eli havaitsen paljon karsimisen varaa. Namedroppailua on runsaasti. Luin kuitenkin kirjaa mielikseni. Havaitsen kirjoittajan välkyksi ja kykeneväksi näkemään omaa napaa etäämmälle.

Tiedän, että Bonon maailmanparannustaipumusta on pilkattu, mutta kirjan perusteella kantani vahvistuu: jos olet rikas, sinulla on vaikutusvaltaa ja hyvinä tuttuina maailman raharikkaita ja valtionpäämiehiä, miksi et käyttäisi sellaista auttaaksesi hädänalaisia? Bono on käyttänyt. Arvostan.

”Tervetuloa valkoisen messiaan oireyhtymään. Jos haluaa olla rokkibändin keulahahmo, messiaskompleksista on suoranaista hyötyä, mutta  köyhyyden vastaisessa aktivismissa se on paljon vähemmän tarpeen.”

Itseironisuus paistaa läpi, kun Bono jälkiviisaana näkee menneiden vuosien heikkouksiaan ja ärsyttäviä puoliaan. Ei oikeastaan mikään välity yksisilmäisenä, ei suhde hyväntekeväisyyteen tai uskontoon, ei suhde vaimoon, ei suhde bändiin.

Minua viehättää se, miten aulis Bono on kehumaan muita muusikoita ja (julkkis)kaveretaan (tähdet vetävät tähtiä puoleensa – jotenkin noin hän muotoilee). Arvostus ja rakkaus suuntautuu väkevänä lapsiin, eikä sitä säästellä myöskään suhteessa bändikavereihin ja vaimoon. Jälkimmäiset ovat olleet hänen elämäänsä kutakuinkin 45 vuotta.

Bono on ollut valmis tekemään työtä jatkuvuuden eteen, joskaan en saanut tolkkua, onko bändi tulossa tiensä päähän. Tulkitsin kyllä tekstistä, että kirjoittaja haluasi selvittää, kuka hän on taiteensa ulkopuolella vähän samoin kuin Riitta Jalonen viimeiseksi julistamassaan romaanissa Omat kuvat.

”’Antautuminen’ saattaa olla maailman mahtavin sana, mutta huomaan jääväni tutun ja minulle tuntemattoman elämän väliin. – – Sitäkö täällä hetkellä tarkoittaa se, että näkeminen on tärkeämpää kuin näkyvyys?”

Kuuntelin lukiessani bändin biisejä, siihenhän lukujen otsikotkin houkuttavat. Jopas ensimmäinen Boy-levy on yhä huippu! Muistan Stålarminkadun yksiön, jonka alkovissa sitä ja War-levyä kuuntelin 1980-luvun alkupuoliskolla: U2 on oleellinen osa nuoruuteni ääniraitaa. No, kyllä monet muut myöhemmätkin tuotokset ovat säväyttäneet ja kaksi Olympiastadion-keikkaa (Ruisrock-keikka 1982 jäi näkemättä).

Tajuan myös, etten ole kuunnellut biisien sanoja erityisen syvällisesti (okei, näitä kyllä: ”I Will Follow”, ”Pride” ja ”Sunday, Bloody jne”.), kunhan hoilotan kertsejä. Biisintekijöiden tavoitteena on ollut tunteiden välittämisen lisäksi runollinen sanoma tai kannanotto. Joskus myös hauskanpito ja ilo. Esimerkiksi ”Beautiful Day” – yksi suosikeistani – syventyi kirjan taustatietojen vuoksi.

Surrender-kirjan viimeisten fragmentaaristen proosarunomuotoisten lukujen perusteella vaikuttaisi Bonolla olevan monenmoisia kirjallisia ambitioita. Ja kirjan piirrokset osoittavat, että kunnianhimoa on myös kuvataiteen puolella. Miehestä on moneksi. Saa nähdä, vetäytyykö irkku-ukko Nizzan seudulle hyggeilemään vai jatkuuko julkinen luova työ.

Bono: Surrender, suomentanut Tero Valkonen, Tammi 2022, 480 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

9 kommenttia

Kategoria(t): Elämäkerta, Kirjallisuus

9 responses to “Bono: Surrender

  1. Täällä toinen U2-fani! Minä kuuntelin tämän enkuksi äänikirjana Bonon itsensä lukemana ja oli kyllä todellinen elämys. Välissä oli pätkiä biiseistä uudelleen sovitettuna ja kaikenlaisia vänkiä ääniefektejä kerrontaa tukemassa (esim. irlantilaisen pubin äänimaisemaa, pätkä Monty Python -sketsistä, ukkosen jyrinää). Ja tietysti Bonon oma ääni kruunasi kaiken. Paras ylläri oli lopussa, kun kaikki kirjan kiitokset ja muut oli ohi. Sitten pieni tauko ja Bono kuiskaa: Hey! Are you still there? It’s incredible that we’re here, right?

    Tämä kirja tuli yllättäen niin lähelle omia noloja nuoruusmuistoja, etten saanut kirjasta mitään julkaisukelpoista bloggausta aikaiseksi 🙈 Viihdyin kirjan parissa todella hyvin, varsinkin Bonon nuoruusmuistot olivat varsin kiehtovia. Minua ei yleensä kiinnosta bändikronikat lainkaan, mutta tässä kirjassa tarinat biisien takaa olivat oikeasti kiinnostavia. Yllätyin myös jollain tapaa bändin ja biisien uskonnollisesta taustasta, vaikka toki ymmärrän irlantilaisten suhtautuvan uskontoon ihan eri tasolla kuin me suomalaiset tapakristityt. Olen lukenut viime aikoina myös paljon Irlannin Troubles -aiheista kirjallisuutta ja se vinkkeli kiinnosti myös tässä. Siis aika jännä asetelma, että Bonon vanhemmat edustivat eri puolia ja kävivät eri kirkoissa. Kirjan loppua kohden kiinnostus vähän lopahti, kun meni nimien droppailuksi ja maailman pelastamiseksi. Mutta toki hän siinäkin suhteessa on tehnyt upeaa työtä. Toivon, että kirjoittaakin vielä jatkossa lisää. Biisejä ja kirjoja, miksei vaikka fiktiota..

    • Ai sellainen äänikirjaversiona! Vautsi! Verkkokirjasta puolestaan pääsi näkemään Bonon piirustelua ja kuvaliitteet.

      Minuakin kiehtoi se, että uskontojakautuneessa Irlannissa perheen isä ja äiti sulassa sovussa kävivät omissa kirkoissaan. Iirs-äidin varhaisen kuoleman merkitys kosketti. Se miellytti, että bändi on ollut uskonnollisesti jakautunut, mutta se ei ole ollut bändin toiminnalle elämän ja kuoleman kysymys.

      Tykkäsin kovasti myös tavasta kuvata ystävyyttä ja perhesalaisuuksien selviämistä. Kirjassa ei mässäilty kiertueselostuksilla eikä discografialla, mutta kuten sinäkin totesit, loppupuolella alkoivat uuvuuttaa toistot ja nimipudottelut. Mutta kaikkiaan biisintekijäkirja parhaasta päästä – ja kiitettävästi kirjallista yritystä.

      Tiina, olipa kiva lukea kirjakokemuksesi!

      • Minäkin vakoilin noita piirroksia ja kuvaliitteitä verkkokirjan puolelta. Suomenkielistä äänikirjaa en kyllä ymmärrä. Testasin sitä mielenkiinnosta, että onko siinäkin biisejä ja äänitehosteita. Ei ollut, vain monotoninen tylsä lukija. Eli ehdottomasti kannattaa kuunnella alkuperäinen tai lukea suomeksi kirjana tai e-kirjana. Apple Musicista ja varmaan Spotifysta löytyy kirjan ”soundtrack”, biisit siinä järjestyksessä kuin tulevat käsittelyyn kirjassa. Sitä on tullut myös kuunneltua.

        • Mainiota, että juuri tällainen kirja tarjotaan kaikille aisteille. Nuo alkuperäisen kirjan äänitehosteet kuulostavat houkuttelevilta. Minä tukeuduin ääni- ja biisitaustaäänissa YouTubeen.

  2. Jos johonkin niin tämän tapaiseen äänikirja sopii loistavasti. Miljonääri joka haluaa auttaa rahoillaan on hyvä juttu. Olin myös 80-luvulla U2 fani. With or without you soi yhden rakkauskertomuksen tehokkaana ääniraitana!

    • Kyllähän minäkin sovittelin tuota biisiä ”meidän” biisiksi. On se vetoava, ja kirja kertoi, että Bonon vaimolle se on tehty.

      Tiina kuvaili englanninkielistä äänikirjaa tosi houkuttelevasti.

  3. Anki

    Kiitos videoliitteestä, kuuntelin samalla kun luin juttusi!
    Minulla U2 on tosi etäinen bändi, vaikka toki olen ”aina” sen tiennyt. Bonolla on selvästi upea ääni, mutta omaan makuuni itse musiikki ei ole tarpeeksi jotain – no, ehkä tarpeeksi raskasta.

    Sinänsä tuo uskontoaihe saattaisi vähän kiinnostaa. Onko Bono katolilainen vai protestantti?

    Tuohon suomalaiseen äänikirjaan: juuri vähän aikaa sitten luin fb:ssä Kirjallisuuden ystävien keskustelua äänikirjoista ja suurin osa tyrmäsi kaiken eläytyvän lukemisen… Eli ehkä siksikään mitään kovin innovatiivista äänikirjamallia ei meillä edes kokeilla. Tämä nyt vain sivustakatsojan huomiona, en itse ole koskaan kuunnellut äänikirjoja enkä sikäli tiedä niistä oikein mitään. 🙂

    • U2:n alkutuotannossa on enemmän särmää kuin myöhemmässä, koska alku pohjautuu punkkiin. Kokeile vielä kuunnella Sunday, Bloody Sunday.

      Bonon isä oli katolinen ja äiti protestatti, sunnuntaisin lapset kävivät äidin kanssa kirkossa, isä omassaan. Kovasto Bono suhdetta uskontoon ja biisiaiheena sitä pohtii.

  4. Paluuviite: Vuosikatsaus 2022 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s