Olen aikanaan nähnyt tv-sarjan Huojuva talo (1990), ja se synnytti kummallisesti mielikuvan, että olen lukenut Maria Jotunin kirjan. Enpä ollutkaan! Seikka selvisi, kun todellakin luin kirjan. Lukemisen myötä löysin oivan kirjan tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, jo 18. haastekerta. Juttuja kokoaa Ankin kirjablogi.
Kirjan synty ja julkaisu sisältää kimurantteja faktoja. Jotuni aloitti kirjoittamisen 1920-luvun loppupuolella ja osallistui käsikirjoituksella romaanikilpailuun 1936. Hän kielsi kirjan julkaisun ellei hän voita. Ei voittanut. Romaani Huojuva talo julkaistiin vasta vuonna 1963 (Otava) – 20 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Faktaksi on arvioitu sellaistakin, että romaanissa olisi aineksia Jotunin avioliitosta kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisen kanssa. Onko ja kuinka paljon – siitä ei ole varmuutta.
•
Ero tv-sarjaan selvisi minulle heti romaanin alussa. Tv-sarja ei pureutunut Lean lapsuuteen eikä juuri perhetaustaankaan, kun taas romaanin alku valottaa ylisukupolvisesti käytösmalleja, epäonnistuneiden avioliittojen jatkumoa ja perhesuhteiden repivyyttä. Niistä johtuen Lea päättää varhain, että hän kestää mitä vain ja ”rakastaa” vaikka pakotettuna.
Romaanin puistattavimpia kohtia on juhannusjuhla, jossa lipevä Eero Markku painostaa Lean myöntymään suhteeseen. Sitä edesauttaa Lean ystävä Ester, jolla on Jotunin novelleista tuttu tapa suhtautua avioliittoon kauppana. Kovin hyväksi kaupaksi ei Lean ja Eeron liitto osoittaudu.
•
Avioliittohelvettinä ja väkivallan kumuloitumisen kuvauksena Jotunin romaani vakuuttaa. Utraääripäiksi kuvatut puolisot voivat verottaa henkilökuvauksen syvyyttä, koska paha on paha ja aina pahenee, hyvä sen sijaan alistuu nujerrettuna. Silti se, miten kierre ja lietsonta vie yhä syvemmälle umpikujaan, kuvautuu vääjäämättömän tehokkaasti.
”Lea oli jonkun kanssa kulkenut kuin pimeän tunnelin läpi, riidellen ja tapellen, oli kompastellut maahan, noussut ylös, kaatunut. Lika oli tahrannut hänet. Sitä ei voinut pyyhkiä pois. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja kuitenkin hän oli koettanut panna peliin kaikkensa. Suurta se ei ollut, tavallinen ihminen, jolla oli sitkeä halu, että hänet laskettaisiin mukaan, että elämä kulkisi hänen ylitsensä, menisi eteenpäin. Ei muuta.”
Häiriintyneet perhesuhteet vaurioittavat lapsia, ja siitä romaani myös kipeästi kertoo. Lisäksi osuvasti se osoittaa, että samoista taustoista tulevat naiset valitsevat täysin erilaisen linjan elämässään, naiseuden ilmaisussa ja valta-asemassa suhteessa miehiin. Eli Lea ja siskonsa Toini tarjoavat ääripäät – hekin. Lean talouden piiat sen sijaan juoksutetaan kaikki samaan ansaan, niin erilaisia kuin kukin keskenään onkin.
•
Kerronnaltaan kirja on mielenkiintoinen yhdistelmä lyhyehkövirkkeisyyttä ja valtaisaan vuodatukseen äityviä dialogeja. Yhteiskunnallisuus on melko lailla piilotettu: vain vähän vilahtaa 30-luvun populismia Eeron suusta. Lean suusta puolestaan kuullaan, miten perhe ja sen hyvinvointi on maailma pienoiskoossa: jos perheissä voidaan hyvin, niin voidaan muuallakin. Tässä perheessä ei voida, monessa muussakaan ei. Se kertoo maailmantilasta.
Huojuvan talon loppuratkaisu varmaan jakaa lukijoita. Toisaalta se tarjoaa lohtua, toisaalta siinä on latteaa deus ex machina -keinon henkeä. Ymmärrän kumpaakin johtopäätöstä. Ja ymmärrän perustuksiltaan huojuvan perheen valitettavan hyvin sopivan tähän aikaan. Tilastokeskus julkaisi kesällä 2023 haastattelututkimuksen tuloksia: 33,8 prosenttia 18-74-vuotiaista suomalaisnaisista on kokenut joskus elämänsä aikana fyysistä parisuhdeväkivaltaa ja 50,2 prosenttia henkistä väkivaltaa. Naisista 54 %:a on kokenut työssä seksuaalista häirintää. Eli on syytä yhä järkyttyä Jotunin kuvauksesta, sillä se on edelleen liian tuttua monelle.
•
Maria Jotuni: Huojuva talo, Otava 2023, 577 sivua. Ostin kirjan.
Kuva Maria Jotunista: Daniel Nyblin (1907), Museovirasto (finna.fi).
•
Klassikkohaasteessa olen lukenut seuraavat teokset:
Eeva Kilpi: Kesä ja keski-ikäinen nainen (Klassikkohaaste 17)
J- L. Runeberg: Hanna (Klassikkohaaste 16)
Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee (Klassikkohaaste 15)
Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle (Klassikkohaaste 14)
Volteri Kilpi: Alastalon salissa (Klassikkohaaste 13)
Aino Kallas: Lähtevien laivojen kaupunki (Klassikkohaaste 12)
Anton Tsehov: Vanhan ruhtinaan rakkaus (Klassikkohaaste 11)
Anne Frankin päiväkirja (Klassikkohaaste 10)
Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka (Klassikkohaaste 9)
Minna Canth: Salakari (Klassikkohaaste 8)
Goethe: Faust (Klassikkohaaste 7)
Oiva Paloheimo: Tirlittan (Klassikkohaaste 6)
John Galsworthy: Omenapuu (Klassikkohaaste 5)
Anna Ahmatova: Valitut runot (Klassikkohaaste 4)
Jane Austen: Neito vanhassa linnassa (Klassikkohaaste 3)
William Shakespeare: Romeo ja Julia (Klassikkohaaste 2)
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (Klassikkohaaste 1)
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Minä en ole aikonut lukea Huojuvaa taloa, koska epäilen sen olevan liian ahdistava. Hieno kirja varmaan muuten.
Kiitos kommentista. Tuota on niin vaikea arvioida, koska lukijoiden sietokyky vaihtelee. Välillä raivostutti, välillä säälitti, välillä hirvitti.
Kammottavan ajankohtaista edelleen, tilastot ovat karuja. Aloitin minäkin tätä romaania tämän kertaiseen klassikkohaasteeseen, mutta täytyy myöntää että suljin kirjan alkuvaiheessa. Minusta kieli oli paikoitellen aika kömpelöä, ei sinänsä vanhentunutta.
Kiitos kommentista. Jotunin novelleissa on aika lyhytlauseista tokaisua, tässä on osittain samantyylistä, osin tyylitteltyä ja keskusteluvyöryjä.
Luin kirjan joitain vuosia sitten. Olihan se melkoinen kivireki vetää, kun väkivalta ja hulluus toistuivat ja toistuivat yhä uusissa kohtauksissa. Olin helpottunut, kun sain viimeisen sivun luettua. Siltikin kirja on todella tärkeä ja herättelevä kuvaus parisuhdeväkivallan arjesta.
Anki, tiivistit tosi osuvasti romaanin luonteen ja arvon!
Minulla on jäänyt trauma tuosta tv-sarjasta. Olin vasta 11-vuotias, kun se ensi kerran esitettiin. Äitini katsoi sarjaa ja minä taisin jotenkin puolisalaa seurata sitä. Mieleen on jäänyt joku ahdistava kohtaus, jossa Kari Heiskasen näyttelemä isä pahoinpitelee poikaansa saunassa. Poltti käden kiukaan kiviin tai jotain vastaavaa. Näin siitä pitkään painajaisia ja saunassa aina olin kaukana kiukaasta.
Lukiolaisena päätin lukea romaanin ja taisin senkin myötä viettää muutaman unettoman yön. Vaikuttava romaani siis!
On se! Hytisyttäviä muistoja on sinulla, hui.
Minäkin muistan tv-sarjan hyvin. Kirja on lukematta, enkä ole varma, haluanko lukea.
Harkitse vielä. Aihe on (valitettavan) ajaton.
Kuuntelin tän äänikirjana ja pidin ihan valtavasti.
Mainiota! Uskon vyöryvän ja napakan tekstin vaihtelun sopivan kuunneltavaksi.
Paluuviite: Maria Jotunin Huojuva talo selkokielellä | Tuijata. Kulttuuripohdintoja