Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle. Klassikkohaaste 14

Kirjabloggaajien klassikkohaaste on täällä taas! Valintani on Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija -sarjan aloittaja Tie Myrskyluodolle (Gummerus 2021 BookBeatissa), joskin luin sen perään koko sarjan. Lasken sarjan klassikoksi, sillä ensimmäisen osan ilmestymisestä on yli 50 vuotta ja sarjalla on vakiintunut asema saaristolaiselämän kuvauksena.

Haastetta vetää tällä kierroksella blogi Kartanon kruunaamaton lukija.

”Maijan tie Myrskyluodolle on vaikea tie.”

Myrskyluodon Maija -sarjan ensimmäinen osa Tie Myrskyluodolle kertoo nimihenkilön elämästä rippikouluikäisestä parikymppiseksi ennen 1800-luvun puoliväliä. Miljöönä on Ahvenanmaan syrjäinen saaristo, jossa perhe, vuodenkierto, kirkkopyhät ja kalastus- ja karjanhoitoelinkeinot määrittävät elämää.

Maija on monilapsisen perheen toiseksi vanhin tytär, ajatuksissaan harhaileva, arka tyttö, jonka ankara kuri on opettanut hiljaiseksi ja avuttomaksi, joskin ajan tapaan erittäin kuuliaiseksi ja ja ahkeraksi. Tie Myrskyluodolle kertoo vuodenkierron askareiden ja perhe-elämän ohella Maijan naittamisesta hänelle vieraalle ja vastenmieliselle Jannelle sekä pitkästä nelivuotisesta kihlauksesta, jonka aikana Maija oppii rakastumaan tulevaan mieheensä. Kirja päättyy häihin ja muuttovalmisteluihin kohti kaukaista Myrskyluotoa.

Nuoren kehityskertomusta korostaa kikkailematon lyhytvirkkeinen kerronta, joka näyttää eikä selitä. Maijan pelot ja ahdistukset ovat tavallisia maalaistytön epävarmuuden ja epäitsenäisyyden ilmentymiä, ja sellaisesta kuvauksesta innostuin kovasti.

Nuorelle Maijalle elämä on vanhempien määräysvallassa elämistä alituisessa Herran ja moitteiden pelossa. Ilot ovat pieniä, huolet suuria. Erityisesti sykähdyttää, miten naisväki yrittää perehdyttää säikkyä Maijaa syntymän ja kuoleman kysymyksiin.

”Virvatulet eivät ole mitään satua, ne ovat todellisuutta niin kuin kaikki näkymättömät olennotkin.”

Ihastun ensimmäisen osan kerrontaan tavoista ja toimista. Tarkkuus vie autenttisen oloisesti kuvattuun aikaan.

Tärkeimpänä pidän kuitenkin uskomusperinteen merkitystä kirjan henkilöille. Ihastuttavia ovat sarjan kaikissa osassa hämärähetket, jolloin valottomina iltoina talon väki kokoontui kuuntelemaan vanhojen juttuja, mutta ensimmäisessä osassa niissä on ihan omanlaisensa taianomainen tuntu. Maijan kotona jutustelusta vastasi vanha Olle, joka tiesi kummitustarinat sekä asiat tontuista ja hatioista. Vanhat uskomukset mahtuvat mutkattomasti kristilliseen maailmankuvaan.

”Mites tässä nyt sitten käy, Maija kysyy ahdistuneena?”

Luin myös sarjan muut neljä osaa, mutta ensi osan taika haalistui. Kyllä ankaran työteliään arjen sekä Maijan tunteiden ja herkkyyden kuvaus yhä viehätti ja kosketti, mutta kerronnan veto ei kaapannut siten kuin ensimmäisessä osassa. Sarjateho perustuu juoneen: lukija haluaa selvittää, miten Maijalle käy.

Maijan havaintojen, ajatusten ja ymmärryksen kuvaus sopi erinomaisesti nuoren, lapsekkaan Maijan kasvukertomukseen. Ensimmäisen osan jälkeen toisto lisääntyy. Kurissa ja herran nuhteessa kasvatettu non-stop-mielensäpahoittaja, ujo ja tuppisuinen tyttö ei seuraavissa osissa paljon naisistuessaan muutu, vaikka lapsia siunaantuu, vastoinkäymiset lisääntyvät ja työmäärä kasvaa käsittämättömäksi eristyksissä olevalla karulla Myrskyluodolla.

Vanhojen tarinoiden ja henkiolentojen merkitys häviää, tilalle tulee psyykkisesti lamaannuttava Jumalan pelko ja aviokuuliaisuus. Maija pyrkii noudattamaan Jumalan ja Jannen käskyjä sekä pohtii alin omaan vajavaisuuttaan ja huonouttaan. Lukijana minua lohduttaa kuitenkin rakastava ja ymmärtäväinen Janne, niin myös Maijaa – kunnes meri vie miehen.

”Mikään minkä hän tietää ei ole vaihteleva niin kuin meri.”

Kyllä on: sää, mielialat, ihmisen elämä. Mutta ymmärrän otsikon ajatuksen, sillä luotolaiselämä on merestä ja säistä riippuvainen. Ja työ, voi sitä erilaisten töiden määrää! 

Maijan maailma rajoittui vain kotiin ja palvelija-asemaan, jossa joka levähdyskin piti käyttää työhön. Kaikkia tunneilmaisuja täytyi varoa: ei saanut näyttää surua, iloa eikä rakkautta. Maijankin ajatuksista suurin osa kuluu siihen, miten salata itkuherkkyys ja miten estää halu kapsahtaa rakkaan kaulaan tai helliä lapsiaan. Menetyksistä ja suruista täytyi vaieta, sillä Herran tahtoon tuli tyytyä, muuten oli kiittämätön ja huono ihminen – ja sellainenhan kristillinen ihminen oli joka tapauksessa.

Näitä puolia on tärkeä tarkastella kontrastina tämän ajan terapointiin ja psykologisointiin. Sitä on lisäksi korostettava, että Blomqvistin kirjasarja on erittäin arvokas fiktiivinen todistus kuvausajan elämäntavasta, ihmis- ja maailmankuvasta sekä saaristolaisluonnosta.

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle. Suomentanut Björn-Christer Lindgren. Gummerus 2021/1968, eKirjana 121 sivua. Luin BookBeatissa.

Anni Blomqvist: Luoto meressä. Suomentanut Liisa Ryömä. Gummerus 2021/1969, 120 s. eKirjana. Luin BookBeatissa.

Anni Blomqvist: Maija. Suomentanut Liisa Ryömä. Gummerus 2021/1970, 112 s eKirjana. Luin BookBeatissa.

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan. Suomentanut Liisa Ryömä. Gummerus 2021/1971, 4 t 38 min. Kuuntelin BookBeatissa.

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto. Suomentanut Liisa Ryömä. Gummerus 2021/1973, 134 s. eKirjana. Luin BookBeatissa.

Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa olen aiemmin lukenut:

Volteri Kilpi: Alastalon salissa (Klassikkohaaste 13)

Aino KallasLähtevien laivojen kaupunki (Klassikkohaaste 12)

Anton Tsehov: Vanhan ruhtinaan rakkaus (Klassikkohaaste 11)

Anne Frankin päiväkirja (Klassikkohaaste 10)
Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka (Klassikkohaaste 9)
Minna Canth: Salakari (Klassikkohaaste 8)
Goethe: Faust (Klassikkohaaste 7)
Oiva Paloheimo: Tirlittan (Klassikkohaaste 6)
John Galsworthy: Omenapuu (Klassikkohaaste 5)
Anna Ahmatova: Valitut runot (Klassikkohaaste 4)
Jane Austen: Neito vanhassa linnassa (Klassikkohaaste 3)
William Shakespeare: Romeo ja Julia (Klassikkohaaste 2)
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (Klassikkohaaste 1)

14 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Romaani

14 responses to “Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle. Klassikkohaaste 14

  1. Onko tämä fiktiivinen? Eikö tämä kuitenkin ole, ainakin osin omaelämäkerrallinen. Blomqvisthan on kirjiottanut myös Myrskyluodosta jonkun muistojen kirjankin? MInullakin tämä sarja löytyy ja olen miettinyt sen lukemista uusintana. TV-sarja on kiehtova ja musiikkina huikea.

    • Aino, kyllä kirjastoluokitus on romaani – niin kuin minulla romaanilla, jossa on tosielämäpohjaa. Tv-sarjanuusintakatsominen kiehtoo myös minua, koska sen katsomisesta on kauan ja vain hatarat muistikuvat. Kiitos kommentistasi!

  2. Erinomainen ajan- ja saaristolaiselämän kuvaussarja, jonka kuten totesit varsinkin ensimmäinen osa puhutteli suuresti ja lukiessa tuoksui meri.
    Toisenlainen maailma omine tapoineen, suruineen ja iloineen, johon kliseisesti: voi aikoja voi tapoja, joiden läpi Maija sitkeästi elonpolkuaan tarpoi…

    • Noin juuri, sillä elämäntapa ja arvomaailma on nykypäivänä niin toinen – ja logistiikka! Hieno aikamatka kaikkiaan sarja on, vaikka ensimmäinen osa kirjallisesti toimikin parhaiten. Kiitos kommentistasi!

  3. Myrskyluodon Maijassa on jotain kovin viehättävää jo ihan ajatuksena. En ole kuitenkaan ainakaan muistini mukaan kirjoihin tullut tarttuneeksi. Ainakin avausosaan pitäisi tarttua.

  4. Luin sarjan joskus silloin kauan sitten, kun sarja esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran.

    Ei puhuttu autofiktiosta siihen aikaan, mutta onhan näissä omaelämäkerrallisuutta, vaikkeivät muistelmat olekaan.

    • Elämästä aineksia ottaa kirja jos toinen, ja Myrkyluoto-kirjoja voi peukuttaa ihan kansanperinnetaltioinnin hengessä. Ja niin kuin Tuulevi toteat, romaaniksi sarja luokitellaan. Kiitos kommentistasi!

  5. riitta k

    En ole näitä kirjoja lukenut, mutta kuvauksesi perusteella voisin tarttua sarjan ensimmäiseen osaan. Sisämaan kasvattina saaristolaiselämä on outoa.

  6. Margit/Tarukirja

    Luin tämän aikanaan tv-sarjan innoittamana. Sarja on jäänyt paremmin mieleen kuin kirja.

    • Sarjasta on minulla hatarat mielikuvat, ehkä jotain hiljaista tuijottelua ja rooleihinsa liian vanhan näköiset näyttelijät. Eka osa yllätti iloisesti ja pesi tv-sarjan muistumia. Kiitos kommentistasi.

  7. Näin TV-sarjan lapsena, se oli oikea tapaus silloin kun ei ollut vielä niin paljon muuta tarjontaa. Ja onhan tuo jo klassikoksi luokiteltava! Kiitos vinkistä, ensimmäinen osa olisi siis ainakin luettava 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s