Lukutaidolla on merkitystä esimerkiksi hyvinvoinnin ja tasa-arvon kannalta. Koska se ei ole itsestäänselvyys, vuosittain vietetään 8.9. kansainvälistä lukutaitopäivää.
Miten lukutaito liittyy selkokieleen?
Mediaa seuraavat tietävät, ettei toiminnallinen lukutaito ole Suomessakaan itsestään selvää. Peruskoulusta lähtee omille teilleen liian iso porukka, joiden lukutaidolla ei selvitä toisen asteen koulutukseen tai koulutuksessa. Vähemmän julkisuudessa näkyy se, että 11 – 14 %:a Suomessa asuvista tarvitsee selkokieltä, siis helppoa kieltä, jossa sanasto, rakenne ja sisältö on helpompaa kuin yleiskieli.
Selkokielen tarve, käyttö tai tarjonta ei tarkoita sitä, että kieli siitä köyhtyy tai halu ponnistella ja kehittyä vähenee. Se tarkoittaa sitä, että sekä informaatiota että taide-elämyksiä on myös kielellä, joka ei syrjäytä vaan lisää osallisuutta. Silloin kielenkäyttäjän itsetunto kohenee ja hän kiinnostuu lukemaan lisää – tilanteen, tarpeen ja taitojen mukaan selkoa tai muuta.
Selkokirjojen tarve ei ole sanahelinää
Minulle tämä ei ole vain sanahelinää. Lähes viikottain keskustelen syntyperäisen tai maahan muuttaneen suomalaisen nuoren tai aikuisen kanssa, joka on ohjauksessani lukenut selkokirjan. Väsymyksen, kiireen, lukivaikeuden tai suomen kielen taidon vuoksi hän on valinnut niin, ja poikkeuksetta hän yllättyy iloisesti. Hän lukee kirjan alusta loppuun, jakaa sen kanssa tunteita ja ajatuksia sekä saa jaettua niitä myös minun kanssani. Suuri osa hämmästyy ja kysyy, miksi hän ei ole saanut tietää aikaisemmin, että on tällaisia kirjoja: selkokirjoja.
Selkokirjoja on kirjoitettu suoraan selkokielelle, tai aikaisemmin ilmestyneitä ”tavallisia” kirjoja on muokattu eli mukautettu selkosuomeksi ja -ruotsiksi. Tietoa selkokirjoista saat lisää esimerkiksi Selkokirjatietokannasta tai Selkokeskuksen sivuilta, jotta löydät uutuuksia tai aiemmin ilmestyneitä kirjoja kiinnostukseen ja ikään sopivasti.
Jos haluat lukea blogijuttuja selkokirjoista, niitä on esimerkiksi blogissani, klikkaa kategoriaa selkokirja. Osan jutuistani olen kirjoittanut yleis-, osan selkokielellä. Ilokseni muissakin blogeissa silloin tällöin näkyy selkokirjajuttuja. Englanniksi suomalaisia selkokirjoja esittelee blogi Selkokirjat in Rewiew.
Selkokirjailijana
Voin tituleerata itseäni selkokirjailijaksi. Olen kirjoittanut selkorunoja, -novelleja ja -romaanin sekä mukauttanut muutaman klassikon. Lukutaitopäivän kunniaksi tein pariminuuttisen esittelyvideon selkotuotannostani. Ole hyvä: tässä.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Selkokirjat on erittäin hieno ja tarpeellinen osa kirjallisuutta.
Linkitän tämän omaan kevyempään kirjoitukseeni.
Marjatta, kiitos kommentistasi ja linkityksestäsi. Kirjallisuus on ilahduttavasti sekä-että eikä joko-tai, ja siksi voi nauttia selkosta ja vaikeasta, ja lukijat, jotka tarvitsevat selkoa, saavat siitä lukukokemuksia ja elämyksiä.
Tämä on hyvä muistutus, että se on sekä-että eikä joko-tai. Itsekin olen lukenut vieraalla kielellä ensin yksinkertaistettuja tekstejä ja kertomuksia ja siitä sitten lähtenyt eteenpäin. On ollut ilo huomata, että pystyy lukemaan ”oikeaa” kirjallisuutta kaiken opettelun jälkeen, se on vähän niin kuin ponnahduslauta.
Osut naulan kantaan! Juuri noin se on. Kaikki kuvaamallasi tavalla toimineet korostavat, miten itsetunto lukijana ja kielenoppijana kasvaa.
Ja ei sekään ole keneltäkään pois, että lukee selkoa, pitää siitä ja pitäytyy siinä. Plussaa on lukutaidon vahvistuminen ja tekstistä nauttiminen.
Paluuviite: Kaksi selkokirjaa kansainvälisenä lukutaitopäivänä 2021 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja