Ympärilläni
kesäyön pehmittämä
lahti kuin peitto
kietoo laineiden lämpöön
jakaen veden unen.
•
Veden sylissä
jätän ajan ennen ja
jälkeen, jään jäljet.
••
Salmen selällä
sininen hajoaa. Vain
valonkajoja.
•••
Ruusukullattu
taivas ja vesi, väliin
jää metsänreunan
musta aaltoilu, viivan
kalligrafinen veto.
••••
Korte kuvastuu
kahdeksi ja toiseksi.
Jatkuu mielikseen.
•••••
Hetki pinnalla.
Valheellinen turvani
peittää syvyyden.
En pelkää vettä niin kuin
eilen tein. Tai huomista.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Seesteistä, kaunista ja tyynnyttävää, lukunautinnosta helteen keskellä kiitos:)
Onko omasta kynästä? Taitavuutta ihastellen ruusukullattuun veteen taivasta tavoitellen rentona vajosin…
Voi kiitos! Kyllä, omaa tuotantoa on. Kesäiset elämykset haikuistuvat 🙂