Nadja Sumanen: Rambo

Käytännössä integraatio tarkoitti olemista ei-toivottuna yksilönä ennakkoluuloisten ja usein ahdasmielisten ikätovereiden ja opettajien joukossa. Se ei sulauttanut minua eikä tehnyt minusta normaalimpaa. Sen sijaan aloin ymmärtää, että normaalius oli vain käsite, joka muovautui milloin miksikin riippuen siitä, kuka sitä kulloinkin muotoili.

Näin näkee erityisoppilastouhun 14-vuotias Rambo, terävä kaveri. Nadja Sumanen kertoo Finlandia Junior -palkitussa Rambo-romaanissa (Otava 2015) selviytyjän kesästä. Mielenterveysongelmaisen äidin miesystävän vanhempien mökillä saattaa tapahtua taite nimihenkilölle ja muillekin osallisille.

Rambo on minäkertoja. Aluksi teinikertojan tarinointi tuntuu turhan kypsältä ja moniuloitteisen älykkäältä suhteessa kertojan ikään ja taustaan. Vaan miksipä ei ADHD-nuori voi olla välkky sanailija. Ja onhan hän oppinut tarkaksi ja varuillaan olevaksi, sillä elämäntaidottoman äidin yksinäisenä jälkeläisenä hän on kantanut huolta ja vastuuta pienestä pitäen. Rambon persoonan eri puolet valkenevat vähitellen ja vetävät puoleensa.

Ilmeisiä syrjäytymisriskejä ei romaanissa kaunistella eikä kauhistella. Eikä Rambon käytöshäiriöihin sen kummemmin takerruta. Sen sijaan erilaisuuden suhteellisuus kyllä korostuu. Mökkiporukassa jokaisella on toiseutensa. Kolme sukupolvea ja suhteiden kuprut valottuvat kiinnostavasti murrosikäisten silmin. Aikuisuus ei järin houkuttavalta vaikuta, mutta elämänusko säilyy.Rambo

Rambon tapahtumissa on sopivasti jännitteitä, käänteitä ja tunteita. Täti-ihminen täällä ahmii kertomusta, liikuttuu ja toivoo parasta. Samalla toivoisin lukevani Rambon ikäisten poikien kommentteja kirjasta. Eli iskeekö tarinointi vain tällaiseen keski-ikäiseen kukkahattuhörhöön vai pureeko se myös kohderyhmään? Julkaisen juttuni joulun aatonaattona, ja voin vain toivoa, että kirja löytyy monen murkun joulupaketista ja saan palautetta, miten kirja suli seitankinkun kanssa.

Toivon sitkeyttä ja selviytymismahdollisuuksia kaikille erityisille, päähän potkituille, sinnittelijöille – oikeastaan siis kaikille. Toivon myös, että jokaisella kipuilevalla teinillä olisi annikkinsa ja erkkinsä, huolehtivat ja murahtelevat hyväksyjät, joilla on perspektiiviä yhden sukupolven kasvattamisen virheistä ja siten armollisuutta kolmannen polven kehityskupruille – ja itselleen.

– – –
Nadja Sumanen
Rambo
Otava 2015
nuortenromaani
238 sivua.
Lainasin kirjastosta.

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat

4 responses to “Nadja Sumanen: Rambo

  1. Minä olen nyt puolivälissä tätä Ramboa ja pidän, vaikka isot saappaat onkin täytettäväksi kalliolaisten tästä tehdyn teatteriesityksen jälkeen. Poikakommentteja kaipaisin myös kovasti, olisi kiva kuulla miten tämä natsaa juuri kohderyhmässään.

    • Juuri niin. Sympaattinen tarina ja kerrontatapa miellyttävä, ei puske sanomaa silmät ja korvat täyteen. Kalliolaisten draaamaversio varmasti väkevä! Mitenköhän niitä kohderyhmälukijapalautteita saisi? Kaikki yläkoulun äikänopet, hoi!

  2. Sain tämän juuri luettua ja olen aivan myyty. Tästä tuli melkein uusi Häräntappoase minulle. Suurta kirjarakkautta. Löysin tästä aitoutta, vaikka voi olla, että nuorten mielestä tämä on kaukana aitoudesta. Lisäksi tästä löytyi mielen maisemani (HelMetin lukuhaasteeseen).

    Arvaapa, luettaisinko nuorilla, jos saisin näitä jostain 25 kappaletta! Omani annan heti koelukuun jollekulle nuorellemiehelle. Palaan asiaan. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s