Kuulin, kun parikymppinen, skeptisyyteen taipuvainen nuori mies sanoi, että hänen uskonsa ihmiskuntaan on palautunut. Hän on olosuhteiden pakosta mukana tämän vuoden Helsingin kirjamessuilla ja on vaikuttunut siitä, miten messukävijöitä kiinnostaa manga. Manga tai scifi, dekkari tai draama – genrejä riittää. Minä olen vaikuttunut siitä, että kirjat saavat huomiota ja tarjolla on jokaiselle jotakin.
Hiljainen kotisohvan nurkka on minusta kirjan paras paikka, mutta kyllä kerran vuodessa viihdyn massahumussa, riekkumassa kirjailijahaastattelusta toiseen, hypistelemässä alekirjoja ja tapaamassa kanssalukijoita
Kirjakallio järjestään tuoreella otteella kulttuurikeskusteluja. Tässä menossa some-tarinoiden pohdinta.
Sensuuri puhutti Aleksis Kivi -lavalla.
Kirjamessut on juuri tätä: samaan kuvaan mahtuvat Barbit ja Stoner
Päivi Alasalmea haastattelee Hanna Pudas Pajulinnun laulun väkevyydestä ihastuneena.
Päivystin pari tuntia Selkokeskuksen osastolla (6h71) ja sain ihmetellä Äidinkielen opettajain liiton järjestämän Kirjasuunnistuksen aiheuttamaa vilinää. Pääkaupunkiseudun äidinkielenopettajat ovat voineet torstaina ja perjantaina tuoda tuoretta lukupolvea messuilemaan ja etsimään vastauksia suunnistustehtäviin. Yksi rasti on tänä vuonna selkokirjoihin liittyvä. Hyvä, hyvä! Helppolukuinen kirjallisuus tulee tutuksi, sillä se voi olla monen lukuhaluttoman ja hitaan lukijan pelastus. Ennakkoluulot romukoppaan: selkokin voi johdatella tarinan lumoukseen.
Kirjabloggaajia pääsee messuilla tapamaan varmimmin Boknäsin osastolla (6r101). Siellä voi käydä juttelemassa lukukokemuksista ja kyselemässä kirjavinkkejä. Nähdään siellä: päivystän lauantaina klo 12-13. Ja tervetuloa lauantaina Reijo Mäen Vares-dekkarin selkoversion julkistukseen Kirjakahvilalavalle klo 16.30. Heti sen perään jaan vuoden Seesam-palkinnon, joka on tunnustus selkokirjallisuuden edistämisestä.
Näkymä Boknäsin osastolta ja kirjabloggaajien päivystyspisteestä Lempikahvilaan.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Olin Kirjamessuilla eilen, kiitos sinulle Tui! Sain seurakseni tyttäreni Niinan parhaan ystävän ja hänen vilkkaan ja eloisan yhdeksän kuukautta vahan tyttärensä Ninan – se vaikeutti hieman paneutumistani. Huomasin kuinka tärkeää on, ettei haastattelija saa olla liian ”fiksu”: Baba Lybeckin käsittelyssä Harno, Latvala ja Honkasalo jäivät statisteiksi ja heidän mahdollisuutensa kertoa uusista romaaneistaan jäi toteutumatta. Toisaalta Tuula Saarikosken lakoninen tapa kommentoida yhdellä sanalla esitettyjä kysymyksiä hyötyi Anna Kortelaisen keskustelevasta tavasta olla läsnä.
Hauskaa oli se, että pikku Ninan äiti kuvasi minut ja Ninan huomaamattani ja kuvasta välittyy kaksi kirjallisuudesta kiinnostunutta ihmistä! Laitan kuvan s-postiisi.
Mukavaa, että elämyksiä kertyi! Lippulahjani meni oikeaan osoitteeseen – lipusta kiitos messuorganisaatiolle 😍