Ai kun on kiinnostavaa piipahtaa eri maiden poliisivoimissa! Tällä kertaa kertaa käyn Barcelonassa, jossa työajat näyttävät olevan todella liukuvia, ja poliisiasemalla pistäydytään hommia hoitamassa kosteiden pirskeiden välissäkin. Työporukan juhlissa maristaan ruuasta, koska muuten lounaat ja päivälliset ovat päiväjärjestyksen kohokohtia. Paljon puhetta, toimintaakin piisaa.
Kyllä Alicia Giménez Bartlettin Petra Deligado -dekkareissa on paljon perusaineistoa: ylin pomo hengittää niskaan, työporukassa on jännitteitä, eikä murhajuttu ota selvitäkseen. Tavallista on myös tiiviin työparin naljaileva ystävyys. Roolit ovat tässä sarjassa pikkuisen epäperinteiset, sillä ponteva Petra Deligado on pomo ja yrmyilevä pullukka Fermin Garzón alainen. Vakiintuneen työparin dynamiikkaa hieman sotkee uusimmassa osassa Petra Deligado ja kodittomat (Tammi 2016) innokas tyttöpoliisi, Petran romanssinpoikanen ja Ferminin perheasiat.
Sosiaalista omaatuntoa viritellään, sillä kodittomien hyljitty asema viistää rikosjuonta. Varakkaiden suhmurointi ja sumentunut oikeudentunto luuraa konnahommien taustalla. Juoni ei tällä kertaa kuitenkaan ole kovin kaksinen. Sarjan suola on – niin kuin kovin monesti kronologisesti etenevissä sarjoissa – päähenkilöiden henkilökohtaisen elämän käänteet.
Minäkertoja-Petra on kiinnostava tyyppi, eikä hän todennäköisesti ilman luottamustyökaveruutta Ferminin kanssa väläyttäisi persoonaansa eri puolia. Ferminin rooli on olla sovinnainen, Petran ei. Kerronta kulkee, ja jotkut tilanteet ja sutkaukset naurattavat. Pohdintojenkin paikkoja on:
Miksi meidän kaikkien mielestä rumuudessa on enemmän totuuden tuntua kuin kauneudessa, visuaalisessa enemmän kuin kirjoitetussa, eletyssä enemmän kuin kuvitellussa? Mieletöntä sovinnaisuutta. Halusin välttämättä välittää nämä mietteet Garzónille; arvostin häntä niin paljon, että minun täytyi edes yrittää.
Voihan kliseiseksi kutsua sitä, että pärjätäkseen äijähommissa naisen pitää olla kovapintainen. Petra äkäilee ja kulkee omia teitään. Sähäkkyys näkyy työnteossa ja privaattielämän ratkaisuissa. Lisäksi keski-ikäinen nainen asemoi itseään suhteessa katoavaan aikaan. Pidän siitä, miten Petra tekee valintoja omannäköisen elämän elämiseksi. Tinkimätön joutuu tinkimään – ja on sinut sen kanssa. Ja kun viime sivulla prätkän pyörät raapivat asvalttia, jään odottamaan, mitä leidille ja hänen apurilleen seuraavassa osassa sattuu.
YLE, hoi: sarjan romaaneista on Espanjassa tehty tv-sarja.
Pääset jännäriviikon aloituspostaukseen ja kommenttikentässä mukaan ilmoittatuneiden viesteihin tästä. Viikon aikana postaan näistä:
Alicia Giménez Bartlett
Petra Deligado ja kodittomat
suomentanut Matti Brotherus
Tammi 2016
dekkari, sarjan 4. osa
390 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Antti Tuomaisen rikosromaania Mies joka kuoli (Like 2016) luen kuin katselisin kaurismäkiläistä elokuvaa. Kyllä. Kertoja vaikuttaa tyynen ilmeettömältä, korrektia kieltä käyttävältä mieheltä. Hän toimii hallitusti, vaikka kohtaa odottamattomuuksia. Hän on kuolemassa mutta on enemmän elossa kuin koskaan. Se ei juuri näy ulospäin.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 