Äitienpäivään osuva kirjakokemus sopii päivän teemaan, mutta suosittelen lukemaan kirjaa muulloinkin. Pihla Hintikan uutuutta Äidin oma (Otava 2024) voi kutsua lukuromaaniksi: se on henkilökeskeinen juoniromaani, jossa kolmen kertojan erilliset osuudet vähitellen loksahtavat paikoilleen.
Minun pitää kirjoittaa Hintikan romaanista kieli keskellä suuta, sillä kirjan koukku on nimenomaan tarinalinjojen kuljetus kohti loppuratkaisuja ja arvoitusten selviämistä. Vaikka juonilankoja vedetään yhteen ja jotkut yhteensattumista vaikuttavat ällistyttäviltä, luotan tekstiin ja yhden kertojan päätelmiin:
”Epätietoisuus jäyti sisuksia, mutta senkin kanssa olisi opittava elämään. Aina ei löytynyt selkeitä syyseuraussuhteita. Ei ollut vastauksia, johtopäätöksiä ja lopputulemia, totuus oli häilyväinen. Kaikki hetket haihtuivat. Silti ja siksi oli ripustauduttava niihin. Oli uskallettava elää joka päivä.”
•
Romaanissa kertoo kolme naista. Eva on pariisilaistunut psykiatri, jolla on kaksi lasta suositun tv-toimittajan Danielin kanssa. He elävät hulppean hyvätuloista porvariselämää. Toinen kertoja Nadia on perheen moldovalainen lastenhoitaja, jonka Pariisiin saapumisella on muitakin syitä kuin saada kotihoitotöitä. Kolmas kertoja on kätilö, joka muistelee anonyymiin adoptioon päätyvää synnytystä 22 vuotta aikaisemmin.
Hintikka luo kaikista henkilöistä eläviä. Heidän elämäntilanteensa ja niiden taustatekijät valottuvat psykologisesti harkitusti. Jos välillä mietin, miksi yksi synnytys on jäänyt kätilön mieleen pysyvästi, löydän sille selityksen. Ja Evan lapsuusperheen hörhöily saattaa välillä tuntua ylimääräiseltä maailmanloppu-uskoineen, mutta se osoittautuukin symboliseksi käännekohdaksi Evan kriisiaikoina.
Pidän loppuratkaisusta. Se antaa vastauksia kirjan henkilöille ja lukijalle, mutta samalla se avaa tarinan jatkumisen.
•
Sananen vain aiheista ja teemoista. Niitä romaanissa on runsaasti: rakkaus, kuolema, ihmiskauppa, rasismi, sosiaalinen eriarvoisuus, mielenterveys ja identiteetti. Valitsen äitiyteen liittyvät: keskenmeno, abortti, adoptio ja variaatiot äitiydestä.
Romaanissa nousee ambivalentti äitiys. Vastuu, syyllisyys ja väsymys kamppailevat lapsirakkauden kanssa, ja sen vuoksi romaani käsittelee naisten erilaisia ratkaisuja. Mukana on etä-äitiyteen, aborttiin, kohdunpoistoon ja anonyymiin adoptioon päätyminen sekä se, miten ne vaikuttavat äitiin, lapseen ja koko perheeseen.
Äitiyden (ja muunkin) ratkaisut riippuvat yhteiskunnallisesta asemasta ja varallisuudesta mutta myös naisen jaksamisesta. Tässä selvästi on hahmotettava ranskalaisen yhteiskunnan rakentumista ja arvomaailmaa. Sen ehkä parhaiten kiteyttää kaksi asiaa: varakkaiden lapsia hoitavat alistetut maahanmuuttajahoitajat, ja menestyneiden ranskalaisnaisten työn laatua miehet voivat arvioida kyseenalaistaen naisen arvostelukykyä esimerkiksi niin, että raskaus vaikuttaa siihen.
•
Äidin oma runsaine aineksineen pysyy raameissaan: se näyttää elämää ja ihmisiä niin kuin kaunokirjallisuuden luonne onkin. Toivon, että Hintikan romaani käännetään ranskaksi, sillä kirjalla on sanottavaa Ranskasta. Välillä hätkähdin, kun koin kirjan olevan käännös suomeksi – pidin siis romaanin ranskalaisuutta uskottavana, eikä syyttä, sillä kirjailija on pitkään asunut Ranskassa. On kirjalla sanottavaa myös kansallisuudesta ja ympäristöstä huolimatta: naisilla tulisi olla oikeus päättää omasta elämästään niin äitiyden kuin muunkin suhteen.
•
Pihla Hintikka: Äidin oma, Otava 2024. Kuuntelin BookBeatissa äänikirjana: 12 tuntia 3 minuuttia, lukijana Sanna Majuri.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 