Kaj Korkea-ahon kirja Äitiä etsimässä (Otava 2024) on sijoitettu luokkaan elämäkerrat, muistelmat. Lähiaikoja kirjailija-kertoja kirjassa muistelee tuoreeltaan, ja on kirjassa mukana lapsuuden ja nuoruuden väläyksiäkin. Etenkin ristiriita seurakuntanuorena homofobisessa ympäristössä on jättänyt jälkiä. Pääosin kirja kertoo kirjailijan ja puolisonsa Nikon lapsihaaveista ja – kirjan nimen mukaan – äidin etsinnästä.
Korkea-ahon kaunokirjailijuus limittyy yhdeksi teemaksi kirjassa, joka kertoo karusti myös siitä, miten kirjailijan täytyy suostua monenlaiseen hommaan talouden tasapainon vuoksi. Se stressaa, samoin lyhyet apurahakaudet, joiden jatkosta ei ole varmuutta. Lisäksi kirjailijaa painaa aina epävarmuus osaamisestaan. Nämä ovat tärkeitä, ajankohtaisia aiheita liittyen kirja-alan tilaan ja kulttuuripolitiikkaan. Korkea-aho saa viisivuotisen apurahan, jolla on suuri merkitys kirjailijuudelle mutta myös privaattielämälle – tämän kirjan pääasialle.
•
Kumppanuusvanhemmuden eri puolia ei tietääkseni ole avattu aiemmin näin, ainakaan Suomessa. Kirja on yksityiskohtainen, tunteita purkava, toivon, epäilyn, stressin, pettymysten vuorovesivyöry. On pikatreffejä, FB-ilmoituksia ja tapaamisia lukuisten äitiehdokkaiden kanssa. On viime hetken perääntymisiä. On täysiosuma.
Varma, sujuva, sävykäs kerronta ihastuttaa. Aitous ja rehellisyys Kajn ja Nikon tunteissa ja toimissa, myös yhteishengessä ravitsee kirjaa, saa sen kukoistamaan.
Minua koskettaa ehkä eniten tapa, miten Korkea-aho kuvaa suhdetta perheeseensä, äitiin ja isään. Sanomattomuus ja myös vihdoin sanominen ja aito kohtaaminen lämmittävät. Kirjan loppu muuttuu kirjeeksi syntyneelle lapselle, mikä pisti itkettämään.
•
Sateenkaarensävyinen kirja vanhemmaksi kuuluu kaikille. Sen pohdinnat vanhemmuudesta iskevät, sillä kumppanuusvanhemmuudessa täytyy etukäteen miettiä monenlaisia yksityiskohtia ja skenaarioita. Ydinperhe-heterosuhteissa, joissa raskaus alkaa ”normaalisti” voi edetä ehkä sen suuremmin miettimättä. Se ajatteluttaa. Myös se mietityttää, miten valtaosa mediajuttuja paneutuu vanhemmuuden raskauteen. Tässä kirjassa raskasta on lapsettomuus, muu onni korostuu. Onneksi.
Korkea-ahon kirja tuli lukulistalleni aika pian Saara Turusen romaani Hyeenan päivät -romaanin jälkeen. Se sopi mainiosti – monet reitit vanhemmaksi näkyvät kirjallisuudessamme. Näiden perään voin vielä suositella Juha Itkosen perhekirjoja.
•
Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä, suomentanut Laura Beck, Otava 2024, 171 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

Paluuviite: Finlandia-romaani -veikkaus 2024 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja