Topias Haikala: Pimeän jälkeen liikkuvat olennot – Kannelmäen kirjakävely

Kannelmäen kirjakierros kävelytti ihmisiä viidennen kerran elokuun viimeisenä päivänä. Suunnittelimme kirjakävelyn Kanneltalon 30-vuotisjuhlan kunniaksi kaksi vuotta sitten Kannelmäen kirjaston ja Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja Korhosen kanssa. Noin kolmen kilometrin reitillä on 13 rastia, joissa on Kannelmäkeen sopivia tai liittyviä kirjallisuussitaatteja. 

Osallistujia on joka kierrokseen riittänyt hyvin, ja konseptia on kehuttu mainioksi. Suunnitteluryhmämme on tyytyväinen. Ja tyytyväisyyttä lisää, että olemme saaneet mukaan rastien kirjailijoita. Kävelyillä on ollut mukana esimerkiksi Juha Itkonen, Markus Ahonen, Tuomas Aitonurmi ja Anu Juvonen. Myös minun kirjani Sormus on yksi rasteista, joten olen siten mukana kierrosluotsaajaroolin lisäksi.

Kirjakävelyn kirjailijavieraita 30.8.2024 olivat Topias Haikala ja Anu Juvonen, mukana oli myös Kanneltalon kirjailijavieras Taina Latvala.

 Pimeän jälkeen liikkuvat olennot – helsinkiläistä spefiä

Topias Haikalan romaani Pimeän jälkeen liikkuvat olennot ilmestyi aikanaan (Enostone 2021) siten, ettei Haikalan Kannelmäkeenkin ulottuva kirja ehtinyt kierrosesitteen painettuun rastilistaan. Nyt saimme kirjailijan mukaan, ja Haikalan kirja sopi ottaa esille karhumuraalirastilla.

Topias Haikalan esikoisromaani Pimeän jälkeen liikkuvat olennot (Enostone 2021) asetetaan kirjan takakannessa maagisen realismin lajiin. Kyllä vain. Romaanissa tasapuolisina toimijoina ihmisten rinnalla ovat karhu, varis ja koira. Myyttisiä ulottuvuuksia on Isolla kissalla, miksei muillakin eläinkunnan olennoilla. 

Esimerkiksi Pajtin Statovcin ja Katja Ketun romaaneissa kissa on toiminut motiivina, henkilönä ja myyttistodellisena tarinatoimijana. Esikuvia siis on vaikkapa Saatana saapuu Moskovaan romaanista lähtien. Haikalan romaanissa eläimet kaveeraavat, suojelevat ja herättävät filosoferaamisen tarvetta ihmisten kanssa.

Romaanin ihmishenkilöistä neljä tulee samasta perheestä, neljä Merenlahden veljestä. Yksi metsästää merkillistä sarjamurhaajahirviötä, toinen toimii uskontotieteen professorina ja ratkaisee poikansa kuoleman geeniteknologialla, kolmas eläköityy Kannelmäen papin virasta ja neljäs työskentelee merenkulkualalla. Nämä henkilöt yhdistävät muita kirjan henkilöitä ja henkilöiden eläinseuralaisia. 

Kiinnostava sivutarina on pohjoishaagalaisen Mikon tapaaminen karhun kanssa. Karhu ja Mikko käyvät syvällisiä, filosofisia keskusteluja uskosta. Se kytkeytyy pappi Juhani Merenlahden uskonkriisin: hän ei näe Kristusta maallistuvassa ja kärsimysten maailmassa. 

Suuria aiheita romaanissa on syyt elää (ja sarjamurhata), elämän merkitys. Tätä käsitellään runsain juontein maagisin vivahtein ja näkökulmavaihdoksin. Pahan ja hirviöiden olemassaolo on yhtä luontevaa kuin toivo ja elämän jatkuminen. Purtavaa siis on lukijalla, joka haluaa selvittää syntyjä syviä ja leikkiä toden ja sadun kesken. Kiinnostavana tämän kirjan koin piirroksineen kaikkineen.

Helsingin eri osat kuuluvat kirjan miljööseen. Kannelmäkeen se liittyy Mikon opettajapestin ja Juhanin työkirkon vuoksi. Otusten katse ulottuu Kannelmäen kirkkoon ja Juhaniin asti. Otukset säälivät Juhania, joka pettymyksen vallassa hyvästelee työpaikkaansa, muuttunutta kirkkoa ja Kannelmäkeä. Ei edes vihdoin Kristuksen tapaaminen muuta mitään.

”Juhani katsoi lasimaalausta ja yritti astua viidentoista tai kahdenkymmenenviiden vuoden taakse, mutta polut olivat korkeat ja vaitonaiset ja maisema oli auttamattomasti toinen. Hän oli missä oli, ja se oli mitä oli. Hän katsoi lasimaalausta ja ajatteli, että ei palaisi kirkkoon enää koskaan.”

Puutarhapalstan hoito Keskuspuistossa ja kissa saattavat muuttaa Juhanin mielen. Lue, selvitä, uppoudu uskottavasti uskomattomaan.  Haikala kirjoittaa varmaotteisesti spefi-maailmaansa.

•

Topias Haikala: Pimeän jälkeen liikkuvat olennot, Enostone 2021. Lainasin kirjan kirjstosta.