Ryhmäteatterin uusi kantaesitys Se saattaa olla ihminen tarjoaa katsojille fiktion kerrostumia ja fiktion purkua. Fiktio kumpuaa mielikuvituksesta ja uusista ideoista, mutta samalla sen luonne on uusintaa ihmisille yleistä ja toistuvaa. Tällaisia tämä teatteriesitys tavoittaa.
Esitys alkaa jo ennen se alkua, sillä näyttelijät pukeutuvat ensimmäisen katsomorivin edessä ja valmistelevat äänitehosteita. Jo tämä osoittaa katsojille, että tarkoitus on paljastaa, mistä fiktio ja sen tuottamat elämykset ovat peräisin: ihmisestä.
•
Päähenkilö Elli on kirjailija, ja lavalla nähdään hänen fiktionsa syntyprosessi ja sen henkilöt. Ellin romaanihenkilöt kehittyvät lavalla, välillä vaativat editointia ja välillä karkaavat kirjailijan hallinnasta. Elli keskustelee romaanihenkilöiden kanssa enemmän kuin ihmisten.
Elli on kotoisin köyhistä, karuista, rakkaudettomista lounaissuomalaisista lähiöoloista, silti sattuman oikusta Elli on ystävystynyt lapsena helsinkiläisen raharikkaan perheen tyttären Sonjan kanssa. Ystävyys on pelastanut hänet, mutta monella tasolla jäytävä syyllisyys käynnistää Ellin kriisin Sonjan kuoleman jälkeen.
•
Näytelmä kuvaa rinnakkain Ellin romaanin kehitystä ja henkilökohtaista, ja ne käsittelevät samoja teemoja. Rakenteellisesti romaani ja Ellin nykyhetki ovat lavalla välillä simultaanisesti, välillä erillisesti, mutta Elli on koko ajan läsnä.
Muistot ja unohdus kulkevat esityksessä punaisena lankana. Yksi irtosäie siitä muuttuu tärkeäksi: ihmisen taipumus jättää kertomatta. Se toistuu, sillä Sonja ei ole kertonut ongelmistaan, rikas perhe ei keskustele rahakkuutensa taustoista, Elli ei puhu perheestään, eikä Ellin luuseriäiti ole paljastanut omia taustojaan jne. Ellin romaanissa se näkyy myös kaikin tavoin ja korostuu henkilössä, joka on menettänyt muistinsa. Myös romaanin (ja näyttämöhahmon) psykiatrissa se ilmenee muutenkin kuin ammatin puolesta.
Näytelmässä riittää aineksia, ja niiden runsaus saa hämmennykseen. Isoja syyllisyysaiheita historiasta tähän päivään jätetään katsojan mielen möyhennettäväksi: orjuus, siirtolaisuus, natsien varkauksista hyötyminen, varallisuuserot, luokkaretki yhteiskunnan pohjalta luovaan luokkaan jne.
•
Näytelmässä käytetty kieli on kirjallista, eikä se ole yllätys, koska ollaan keskellä romaanikirjailijan luomisprosessia. Romaanitekstiä luetaan ääneen, ja lisäksi romaanihenkilöiden dialogit ovat osa näyttämödraamaa. Mukana on muutama laulu ja runo.
Runot naurattavat yleisöä, ja se pistää minut miettimään: miksi runot ja niiden harrastaminen koetaan naurettavina? Niiden avulla toisaalta tuodaan draaman pääsymboliikkaan lisäefektiä: vesi, virtaaminen, hukkuminen.
Fiktio fiktiossa -konsti näyttää taiteilijan, joka on uhrata kaiken muun työlleen, etenkin ihmissuhteet. Suruntäyteinen, syyllisyyksissä rypevä, tyly Ella ei osaa osoittaa myötätuntoa (eikä hän sellaiseen ole edes saanut mallia), kun luova prosessi pursuaa parhaimmillaan. Elli ei hehku erityisen sympaattisena henkilöhahmona, koska tarkoitus taitaakin olla ilmaista menneisyyden defenssivaikutusta monen sukupolven takaa. Luokkavihakin puskee päälle.
•
Näytelmän esiteteksti lupaa tragikomediaa. Melko vähän katsomo tirskuu tai hymähtelee, eniten välittyvät synkät sävyt. Valoa väläytetään: esitys etenee surusta kohti toivon pilkahduksia.
Otsikon lupaus lunastetaan, sillä ihmisyys kaikkineen on läsnä ja kaikilla taustastaan huolimatta (tai sen johdosta) kipupisteet kolottavat. Kaiken takana on ihminen. Sen esityksen näyttelijät näyttävät on sitten kyse näytelmän tai Ellin romaanin henkilöistä. Ehkä tarkoitus ihmisen moninaisuudesta (tai ensi-ilta) vaikuttaa siten, että paikoitellen ilmaisu vaihtelee joustavasta kankeaan.
Puvustus ja lavastus toimivat mainiosti. Hillitty tyylikkyys pääkaupunkiasunnoissa ja raharikkaiden asuissa erottuvat Ellin vastaavista. Esityksen loppupuolella yllättää upea lavasteiden aukeaminen. Sen efektin ykstyiskohdat jääkööt esitykseen menevien yllätykseksi.
•
Ryhmäteatteri: Se saattaa olla ihminen
Ensi-ilta 8.2.2025
Näytelmä: Matjo Niemi
Ohjaus: Anna Jaanisoo
Näyttelijät: Laura Rämä, Anssi Niemi, Annimaria Fabritius, Minna Suuronen ja Robin Svanström
Lisää työryhmästä ja näytelmästä: Ryhmäteatterin nettisivut.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 