Eino Tainan romaanissa Se laajenee (Avain 2024) minäkertoja kuvaa taitekohtaansa. Vai onko kyse taitteesta? Kyllä kertoja käy läpi murrosiän kriisitilanteita, neurooseja ja kotikonflikteja, jotka ovat lieventyneet, sekä ylioppilaskirjoitusten jälkeistä ”koulutonta” aikaa. Minäkertojan tyyli kuvata ajatuksia, tuntemuksia ja havaintoja saa kuitenkin aikaan tunnelma, jossa asiat tapahtuvat tässä ja nyt, eli erityiset ”taitteet” eivät korostu. Siten esikoisromaani vaikuttaa kehitysromaanilta, jossa kehitys ei ole pääpointti vaan eläminen ajassa.
Minäkertoja asuu Helsingin Kumpulassa taiteilijaperheen huomassa. Hänen ympärillään on välittäviä läheisiä ja ystäviä. Kertojan uusi ystävä vaikuttaa tunnelmiin, samoin ailahteleva romanssinpoikanen. Keskinäinen välittäminen merkitsee, ei niinkään se, millaisen nimityksen suhde voisi saada.
Romaanissa korostuu yhdessäolo ja siihen liittyvä tekeminen tai tekemättömyys. Kummallisesti tässä romaanissa korostuu se, ettei moni asia korostu. Asiat liukuvat ja soljuvat, ja se välittyy sujuvalla kerronnalla. Liikettä lisäävät kulkureitit Helsingissä ystävien kanssa, ja erityisesti ratikkamatkat avutuvat pohdintoina ja satunnaisina kohtaamisina.
Se laajenee -kirjaa voisi kutsua keskusteluromaaniksi, jossa tunnelmaa virittävät vaihtuvat puheenaiheet, kulttuurivaikuttajat ja namedroppailu. Romaani välittää aikuisuuden kynnyksen haahuilun, joka ammentaa lyhyestä elämänkokemuksesta ja täyttyy ajatuksista hiustyylipohdinnoista filosofisiin ihmiselon ydinkysymyksiin.
•
Pohdimme Se laaajenee –tunnelmia keski-ikäisten (tai pikkaisen sen päälle) lukupiirissä. Tavoittaako tätiryhmä nuoruuden vibat?
Taru kirjoitti lukiessaan listaa viittauksista, joita romaanissa mainittiin. Kertojan nimeämästä musiikista, kirjallisuudesta, elokuvista, sarjoista, filosofeista jne. kertyi mittaa kolme ja puoli ruutuvihkon sivua. Tarulle tämä puoli kirjasta oli pikantti yksityiskohta, jolla kertojan maailma sai kontekstin. Ajan ja nuorten elämän kuvaajana romaani oli Tarusta mielenkiintoinen, lisäksi siinä oli hellyyttävyyttä.
Johannan kokemus romaanista oli se, että kirjan nuoret tuntuivat aidoilta. Kuvauksen tarkkuus viehätti, ja romaani loi siten oman maailmansa. Johanna pohti avainromaanin olemusta ja sitä, miten se houkuttaa yhdistämään fiktiokuvattua kulttuuriperheen tosielämään.
Jaan pitkälti lukupiiriläisteni kirjakokemuksen. Totesimme vielä yhteisymmärryksessä sen, että pienoista pitkittymistä kirjassa havaitsimme, eli hienoinen karsiminen olisi tuonut tarinaan dynamiikka. Vaan ehkei dynamiikka ollutkaan romaanin tarkoitus vaan tallennus nuoren aikuisen herkkyyden eri taajuuksista ja siteiden joustosta suhteessa muihin ihmisiin.
•
Eino Taina: Se laajenee, Avain 2024. Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 