Red Nose Companyn Aleksis Kivi -esitys on kiertänyt eri näyttämöillä jo pitkään. Kantaesitys oli kevättalvella 2022, ja esitys on yhä voimissaan. Se tuli todistettua Turun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä.
Klovneriakeinoja hyödyntävän esitystapa on Red Nose Companyn tyylikeino. Klovninaamaiset näyttelijät liioittelevat ilmeitä, eleitä, asentoja ja liikkeitä. Tämä ei-kielellinen lisää huumorielementtejä, joita kaksi näyttelijää viljelee myös sanallisesti. Käsikirjoitukset mitä ilmeisemmin tarjoavat tilaa paikalliselle ja ajankohtaiselle läpälle.
Tuoreessa muistissa on RNC:n Punainen viiva, ja Aleksis Kivi rakentui samoin periaattein: elämä ja kirjallisuus lomitetaan toisiinsa, pienet kohtaukset seuraavat toisiaan ja niukan rekvisiitan avulla elävöitetään kuvaelmia kirjailijaelämästä ja kirjailijan teoksista samalla kuin klovnit ottavat suoraa kontaktia yleisöön ja tekevät tietoiseksi, että kaikessa on kyse esityksestä. Ja silti hetkittäin yleisö pääsee teatterilliseen illuusioon kirjailijan teoksista poimituissa otoksissa ja kohtauksissa.
Sehän toimii, kun konstit on hiottu luistaviksi ja yhteispeli sujuu saumattomasti niin kuin se toteutuu Miken (Tuukka Vasama) ja Zinin (Timo Ruuskanen) lavatyöskentelyssä. RNC:n tyylikonsteihin kuuluu myös se, että modernia, tunnistettavaa populaarikulttuurin musiikkia sekoitetaan entisten aikojen juttuihin. Aleksis Kivi –esitykseen parivaljakko sai apuvoimikseen hanuristin (Niko Kumpuvaaran) ja Avantin kvartetin, joiden soitantoa olisi voinut hyödyntää esityksessä enemmänkin.
•
Aleksis Kiven monumentaalinen kirjallinen perintö tarjoaa herkullisen aineiston RNC-sillisalaattimenetelmälle, ja Kiven privaattielämäkin täyttyi monista esitykseen napattavista aineksista, paljolti traagisista, mutta siitä kuten Kiven kirjallisuudesta irtoaa lisäksi rutkasti komiikkaa. En usko, että esityksen katsojan tarvitsee olla Kivi-tuntija, että pysyy perässä, mistä mikäkin juttu esitykseen tempaistaan – hyvin Mike ja Zin tilanteita taustoittavat.
Ihailen käsikirjoittamisen taidetta, sillä esityksen tekijät yhdistelevät oivaltavasti eri aineksia suomalaisesta historiasta ja etenkin kulttuurihistoriasta Kivi-tarinaan. Esityksestä saa koko kuvan suomalaisen ja etenkin suomenkielisen kulttuurin syntyajoista ja -tekijöistä.
Eikä oivaltavuus rajoitu kotoperäiseen. Vain liikkuva luova mieli saa kytkettyä Seitsemän veljeksen Hiidenkivi-härkäepisodin Bizetin Carmen-oopperan härkätaisteluun.
•
Hetken mietin, sortuuko Kivi-esitys kuluneeseen, halpahintaiseen naurattamiseen Kiven ja hänen teostensa humalahetkistä. Tavallaan kyllä, mutta tarkoitus on myös näyttää, että sieltä se kuluneisuus on peräisin, jo Kiveltä – ja seuraukset ovat inhimillisesti traagiset, vaikka ne hetkellisesti naurattaisivat.
Teatteriseuralaiseni Johannan kanssa ihastelimme esityksen oivalluksia. Pohdimme myös sitä, että ehkä näimme Punaisen viivan ja Aleksis Kiven liian lähekkäin, koska esityskeinot olivat aihe-eroista huolimatta hyvin samantapaisia. Minulle tuli myös mieleeni vuosien takaiset (tai jo vuosikymmenten) Linnateatterin hupaisat kesäteatteriesitykset Turussa, joissa kelattiin Suomen historia tai Turun historia kahdessa tunnissa.
Yhtä kaikki: RNC osaa viihdyttää ja sävähdyttää. Loppujen lopuksi Aleksis Kivi -esityksestä jää mieleen Kiven merkittävyys, taiteen tukemisen tärkeys ja ensamblen esitystaito. Hivelevintä on rajapinta: nauru ja itku käyvät lähellä toisiaan. Koskettavuudesta ei vie mitään pois vaikkapa pieni viuhahdus, jolla on vuosikymmeniä nauratettu suomalaisia lukijoita ja esitysten katselijoita. Ja viuhahduksien alkuperä löytyy – no keneltäpä muulta – Aleksis Kiveltä.
•
Red Nose Company: Aleksis Kivi
Turun kaupunginteatterin pieni näyttämö, 15.3.2025
Esitysidea ja konsepti: Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama
Lisää esityksestä ja työryhmästä: Red Nose Companyn nettisivut.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 