Kari Hotakainen sai romaanin jakelukanavaksi Keskon ja romaani Helmi kanteen Pirkka-logon (Siltala 2024). Kaikesta kauppahälystä huolimatta tuloksena on ihan ehta romaani, ei tietyn kauppahuoneen mainos. Romaanissa tosin ryystetään tiuhaan kahvia ja maiskutellaan dallaspullaa, mutta niiden ostopaikkaa tai tuotemerkkiä ei mainita.
Hotakaisen romaani etenee selkeästi, ja kieleltään se luistaa ja liukuu. Voisin tiivistää sen luonteen henkilövetoiseksi juoniromaaniksi. Juoni seuraa kahdekasnkymppistä Helmiä, jonka muistisairaus pahenee, ja lähenee aika, ettei perheetön Helmi pärjää rivitalokodissaan. Rivitalon toisessa päässä Helmin uskovainen ystävä Aili painii saman tilanteen äärellä muistisairaan miehensä Oskarin omaishoitajana.
Romaani käynnistyy siitä, kun lapsettomuudesta kärsivä keski-ikäiset Toni ja Mira löytävät metsästä suppilovahveroiden sijasta muistamattoman ja puhekyvyttömän Helmin. Pikkuhiljaa viiden henkilön kohtalot yhdistyvät.
•
Romaanin paras anti löytyy henkilökuvauksesta, joka pureutuu jokaisen viiden henkilön mielenmaisemaan. Tonin ura ääninäyttelijänä ja Miran päiväkodin lastenhoitajana saavat syviä sävyjä naurettavuuden lomaan. Vanhan väen pään sisään lukija päästetään ja näytetään muistisairauden nakerrus sairastuneen ja omaishoitajan kannalta, sävy lähenee tragikomediaa.
Helmi esiintyy eittämättä päähenkilönä. Hän on urallaan ehtinyt manageroimaan rokkiyhtyeitä, ja siitä romaani saa yhden pääajatuksensa: täytyykö vanhuksen olla jotenkin erikoinen, että hänestä kiinnostutaan? Yhteiskunnallisesti romaani upottaa itseensä sanomaa vanhustenhoidosta ja yhteiskunnan ”turvaverkosta”. Millainen se on, jos vanhuksella ei ole vanhuksen asiaa ajavia omaisia?
Tonin välityksellä lukija saa näkökulmaa taidetilanteeseen: näyttelijä joutuu tinkimään taidetasosta elääkseen. Mira saa edustaa hoiva-alan työntekijää, ja hänen näkemyksensä liittyy romaanin yleisinhimilliseen säveleen:
”Hän oli verrannut toisiinsa vanhuksia ja lapsia ja tullut siihen tulokseen, että lapset ja vanhukset olivat saman ihmisen eri painoksia.”
Romaani etenee arkisena, lempeänä ja lämpöisenä myhäilynä kurkkua kuristavien tunteiden lomassa. Hitusen sadun taikapölyä vanhusten päälle ripottuu, mutta sallittakoon se näiden karujen hallituspäätösten ja uutisten päivinä. Helmille sentään koittivat hyvät viimeiset ajat.
•
Haastattelin Kari Hotakaista Kanneltalossa 7.4.2024. Hotakainen kertoi, miten äimistely Helmin päätymisestä K-kauppajakeluun kesti muutaman päivän ja aiheutti jokusia väärinkäsityksiä. Purettakoon pari erhepäätelmää: Helmiä saa kirjastosta, ja kirjastot hankkivat Helmiä niin kuin mitä tahansa kirjoja.
Helmin juoni kehkeytyi sattumista kuten Hotakainen kertoi kirjansa usein käynnistyneen. Uutisten ilmaisu huonokuntoisen vanhuksen löytymisestä hyväkuntoisena sai aikaan romaaniin vanhuspäähenkilön, joka eksyy. Myös oman äidin viimeisten aikojen muistivaikeudet vaikuttivat aihevalintaan.
Hotakainen näkee vanhukset ja muistisairaudet yksilöllisinä ja halusi kuvata niitä romaanihenkilöissään monisärmäisesti. Vanhoissa ihmisissä on sekin merkitys, että heissä näkee tulevaisuuden – eli vanhuus osuu kunkin kohdalle, jos elinpäiviä riittää.
•
Kirjailija kertoi teemojen elävän henkilöissään. Häntä kiinnostaa arjen teologia, ja siksi uskovaisen Ailin ja ei-hengellisen Helmin keskustelut tarjoavat kirjaan elämänasennekirjoa. Inhimillinen kohtaaminen kuuluu kirjan keskiöön, sillä kaikki saavat elämästä osumia. Tohdin ehdottaa kirjailijalle, että hänen romaaneistaan voi muodostaa ”ihmisen osa” -sarjan.
Hotakainen aloitti runoilijana, ja tietty tiiviys sekä virkkeiden napakkuus saattavat juontaa juurensa lyyrikkotaustasta. Etenkin Sirkka Turkan lyriikka on vaikuttanut Hotakaiseen kirjailijana. Säästeliään kerronnan taitajista Hotakainen mainitsi myös Petri Tammisen.
Hotakainen pohti sitä, että kirjailijan oman tyylin löytymisellä on monta puolta: tunnistettavuus mutta samalla myös maneerien vaara. Jälkimmäisten karsinnassa kirjan toimitusprosessi tulee tarpeeseen. Toimitusprosessin aikana kirja ylipäätään saa lopullisen muotonsa ja rakenteensa, sillä ensimmäisessä versiossa on vasta hiomiseen valmiit juonenkäänteet.
•
Uusi romaani on vähitellen tuloillaan, mutta tulevaa syksyä ajatellen näyttämölle on syntymässä kahden hengen komedia pieleen menevästä kirjailijahaastattelusta. Toivoa sopii, ettei Kanneltalon tilaisuus tarjonnut lisämateriaalia draamaan. Ainakin kirjailija oli mainiossa kerrontavireessä ja kuulijakunta keskittynyttä.
•
Kari Hotakainen: Helmi. Siltala (Pirkka) 2024, 294 sivua. Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 