Sanna Karlströmin runokokoelma Maanpäällinen osa (Otava 2025) jakautuu kahtia: ”Maanpäällinen osa” ja ”Puutarha”. Katoavaisuuden, kuoleman ja jatkuvuuden tiiviit ilmaisut kasvavat runoissa laajoiksi mielleyhtymiksi elämän ja ihmisen osasta.
•
”Maanpäällinen osa” liikkuu läheisen kuoleman ajassa. Silloin aikaa ei mitata kellolla, päivillä tai vuosilla vaan ajat limittyvät. Aika saattaa pysähtyä konkreettisiin paikkoihin kuten sairaalavuoteelle tai ruumiskylmiöön; se kaappaa muistoja, joissa levysoittimen neula pysähtyy mutta levy pyörii.
Minuun vetoavat (muun lisäksi) lyhyet kaksisäkeistöiset runot, joissa kussakin säkeistössä on vain kaksi säettä. Tiiviys korostaa ja kohottaa. Lisäksi Karlsrtömin taito muuttaa arkisia esineitä ja paikkoja vertaus- ja mielikuviksi saa runoissa monta olomuotoa, esimerkiksi
”vaikka peitän korvat aina sama pauhu
simpukat ovat tallentuneet kämmenten sisään”
•
Kokoelman ”Puutarha”-osa hyödyntää lyriikassa usein käytettyä kasvien kasvun ja kuihtumisen kiertoa. Kasvukuvasto ei kulu käytössä, vaan sen elinvoima vakuuttaa. Puutarhaan mahtuu ilmaistavaa näkyville ja mullan alle:
”Yhdellä lapioniskulla väri virtaa mullan kalpeaan puutarhaan
ja toisella juurakot rasahtaen katkeavat”
”Lapioidessani kysyn maalta mistä sinä olet tullut”
”ja rastas, pieni radio, musta ovisimä
jota sivelin kipeään kohtaan”
Ristiriitoja, vastakohtia, viittauksia, metaforia, runon puhujan havaintoja, tunnelmia, ajatelmia, vertauksia – Karlströmin runokeinojen valikoiman runsaus kiteytyy ja kasvaa sanoja, lauseita suuremmiksi. Pisteet ovat silloin perustellusti melko tarpeettomia.
•
Kirjan kansi (suunnittelu Pirjo Puustinen) kuvittaa komeasti Maanpäällistä osaa elämää ylläpitävien keuhkojen ja juurien tyylitellyin kuvin. Sisältö kestää ja kenties myös tarvitsee usean lukukerran. Minulla kokelma on pysynyt huhtikuun pieluskirjana, johon iltaisin palaan. Vaikutun joka kerta, lisäksi kirjan loppupuolta nostattaa kasvun ihme, lohtu ja toivo.
Ja mikäpä olisi parempaa kuin lopettaa lukukokemuskatselmukseni Maanpäällisen osan aloitukseen, sillä se sopii lukemiseeni. Ja elämään.
”Jatkun kuin puutarha, syvälle maan sisään.
Tuuli lajittelee lehdet.”
•
Sanna Karlström: Maanpäällinen osa, Otava 2025, 52 sivua. Sain kirjan kustantajalta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 