Enni Mustonen: Matriarkka

Enni Mustonen on kotimaisen historiasarjaviihteen matriarkka. Tänä keväänä on ilmestynyt ”vain” kolmeen osaan pakattu romaanikokonaisuus mäntsäläsäisestä kartanoelämästä 1700- ja 1800-luvun taitteessa. Päähenkilönä ja minäkertojana toimii Hedda Noora eli Hedvig Eleanora Lilliehöök af Fårdala, joka emännöi Frugårdia Viaporin linnoitusupseeri Adolf Gustaf Nordenskiöldin puolisona.

Romaanin henkilöt löytyvät historiankirjoista, ja Mustonen hyödyntää sujuvasti ajankohdan historiatietoja. Lisäksi hänellä on ollut käytössä perheen kirjeenvaihtoa. Siten romaania Matriarkka (Otava 2025) ja koko sarjaa Rouvaskartanon tarinoita voi kutsua biofiktioksi.

Tällä viikolla olen postaillut muustakin kevään naisbiofiktiosta: Laura Lähteenmäen Marian kirja Elias Lönnrotin puolisosta ja Milla Ollikaisen Mathilda Hvitträskin taiteilijakollektiivista, Eliel Saarisen puolisoista Mathilda Saarinen-Gezeliuksesta ja Loja Saarisesta. Nämä tämän viikon kolme romaania näyttävät naisten näkökulmaa historiankirjoista löytyvien miesten takaa.

Biofiktio on tullut melko suosituksi lajiksi kenties siksi, että romaanimuotoinen kurkistus privaattiin ruokkii uteliaisuutta: mitä lienee kulissien takana tapahtuneen ja liikkuneen ajatus- ja tunnepuolella. Kirjailija saa keksiä perustiedon rajoissa ja herättää edesmenneet eloon fiktiossa. Ja romaani on silti aina romaani: mahdollinen maailma.

•

Hedda Noora on romaanissa 50-vuotias, mikä 1800-luvun alussa oli jo kunnioitettava ikä. Hän emännöi edelleen tarmokkaasti ja kekseliäästi kartanoa, johon on juuri valmistunut uusi, komea päärakennus. Jälleen kerran Mustonen pureutuu naisten töihin ja kuvaa niitä elävästi.

Romaanissa eletään Suomen kohtalonhetkiä, sillä Ruotsi-Suomi käy sotaa Venäjän kanssa ja jää alakynteen. Myös kartano joutuu kokemaan venäläisen sotaväen invaasion tiluksilleen. Kiinnostavasti romaani kertoo, miten kivuliaaksi osoittautuu Ruotsille uskollisen upseeriperheen olo, kun kutakuinkin lennosta tulisi siirtyä Venäjän vallan alle.

•

Romaani ansiokkaasti tallentaa tilanteita, jossa kartanonrouva hoitaa talousasiat, yhteydet sukulaisiin sekä hoivaa ikääntyneet ja sairaat perheenjäsenet eli huolehtii suvun sosiaaliturvasta. Heddan linja pitää: hän on loppuun asti neuvokas. Sarjan ensimmäisessä osassa, romaanissa Kasvattityttär hän joutuu nuorena vastuuseen taloudenpidosta, Kartanonrouvassa hän synnytysten välissä hallinnoi tilaa miehen viipyessä upseerihommissa toisaalla, ja Matriarkka sulkee mahtinaisen elämäntarinan.

Ikääntyminen kuvataan taitavasti, ja ilahduttavasti sivulta lehahtaa lentoon vanhojen puolisoiden kiintymys ja silloin tällöin myös vireys makuukammarissa. Sen ohella vanhenemisen vaikutukset näkyvät ja tuntuvat ruumiin ja mielen väsymisessä. Lukija palkitaan siten, että romaanisarjan ensimmäisen osan lemmendilemma saadaan lopullisesti suljetuksi.

Nuori polvi nousee tapahtumakuvauksissa vanhempien rinnalle ja ohikin. Hedda Noora tutkailee jälkikasvuaan ja antaa tilaa nimikaimalleen, Hedda-tyttärelleen. Tehokas ja varma nuori nainen pätevöityy emännöintiin ilman puolisoa. Romaanista löytyy lisäksi särmää romantisoituun tarinaan Frugårdin naapurikartanon Ulrika Möllensvärdistä, johon tsaari Aleksanteri I iski silmänsä Suomi-vierailullaan. 

•

Rouvaskartanon tarinoiden kolmas osa taitaa olla sarjasta eniten minun makuuni. Kerronnallisesti se jatkaa vakaasti Mustosen linjaa, suoraa ja sujuvaa minäkerrontaa, jossa juonen kulku etenee mutkattomasti. Ehkä aikuisen naisen elämän ehtoo jostain syystä vetoaa minuun nyt enemmän kuin kuvaukset nuorten lemmenpulmista. Sarjan kolmannessa osassa elämän eri puolet saavat minäkertojan elämänkokemuksen myötä tilaa suomalaisen historian käännekohdassa.

•

Enni Mustonen: Matriarkka. Rouvaskartanon tarinoita III, Otava 2025, 248 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.