Kirjablogit ovat osallistuneet dekkariviikkoon. Kirsin kirjanurkka on sitä koonnut (käynnistyspostaus). Summaus: dekkarit kiinnostavat, myös kirjasomea.
Summaan oman viikkoni. Julkaisin jutut seuraavista kirjoista – toisista lyhyesti, toisesta sitä runsaammin:
Alice Feeney: Kivi, paperi, sakset
Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja
Robert Thorgood: Myrkkyjen kuningatar
Fred Vargas: Varjojen tallaajat
Bonusjuttu: Dept. Q
Netflix julkaisi toukokuussa sarjan, joka perustuu Jussi Adler-Olsenin dekkariin Vanki (Gummerus 2014). Sarjaa on kehuttu laajalti, ja liityn kehujiin.
Olen lukenut koko kymmenosaisen kirjasarjan ja tykästynyt päähenkilöihin. Siksi ennakolta myös tuumailin roolitusta: kuka voi toimia mörkkinä Carl Mørkina, riemastuttavana Assadina ja rajatilaisena Rosena, joka ilmestyi kirjasarjaan vasta toisessa osassa? Epäilin myös, miten Kööpenhamina voi muuttua Edinburgiksi.
Eipä tarvinnut kuin vartin katsoa ensimmäistä osaa Dept. Q:ta (Netflix 2025), kun olin vakuuttunut: tämä toimii. Koko sarjan nähtyäni totean, että Dept. Q on parasta tv-jännitysgenressä pitkästä aikaan. Sen takaa jäntevä käsikirjoitus ja roolitus. Vaikka Vanki-kirjan tapahtumia ja henkilögalleriaa oli jonkin verran muutettu, jäljelle oli jäänyt Adler-Olsenin kirjan rakenteen koukkuja. Ne nappasivat.
•
TV-sarjan ytimen nävertävät tai ravitsevat roolihenkilöt. Nyt ravitsevat. Vaikka kirjan Assad (Alexej Manvelov) on saanut uuden nimen Akram, hänen rauhaisa hahmonsa, rautaisuutensa ja salaperäisyytensä valloittavat. Sarjan Rose (Leah Byrne) on kirjasarjan Rosea epävarmempi ja lempeämpi mutta sopii hyvin kokonaisuuteen.
Sarjan Hardy (Jamie Sives) on selvinnyt kirjahahmoaan paremmin vammoistaan, mutta se sallittakoon. Rikoksen uhrin Merritin (Chloe Pirrie) särmäisyys ja sitkeys välittyy väkevästi. Kaikki sivuhenkilöt poliisilaitokselta ja Carlin kotoa esiintyvät muikeasti eivätkä jää muiden varjoon, ja erityismaininta castingin onnistuneisuudesta: henkilöiden nuorisoversiot ovat ulkoisesti häkellyttävän samanoloisia aikuisversioiden kanssa.
Entä Carl Mørk (Matthew Goode), sarjassa englantilainen kummallisuus skottipoliisissa? Ensimmäinen jakso meni puoleenväliin, ennen kuin tunnistin Downton Abbeyn komistuksen Henry Talbotin siirtyneen kartanoepookista rähjäiseksi riksoetsiväksi. Onnistunut muodonmuutos! Vakuutuin osa osalta: olemus, mirkoilmeet, käytös ja sanomisen tapa luovat elävän henkilön. Kirjan Mørk sai siten itselleen sopivan habituksen, hitusen sarkastisempana mutta uskottavana.
•
Vanki-kirjan tapahtumien kauheus ja sadistisuus eivät ainakaan vähentyneet sarjatuotannossa. Jännitys piti otteessaan, vaikka kirjan juoni on tuttu.
Inhimillisiä karmeuksia loiventaa henkilöiden kipakka sanailu, joka vastapainoilee rikoshirveyden kanssa. Dialogien pingisottelut etenevät herkullisina. Ehkä välillä voisi sävy vaihdella kiukuttelusta ja sivalluksista toisaalle, ja onneksi sarjan loppupuolella esimerkiksi Mørkin ja ottopojan kesken niin käykin.
Hieman minua huolestuttaa, että naureskelen ilkeyksille, joita hahmot suoltavat toisilleen, ja eniten kauhistun, kun Assadin (sori, en osaa käyttää hahmon sarjanimeä Akram) ripeä toiminta kääntyy väkivallaksi – ja suon sen hänelle. Siis poliisihenkilöt saavat puolelleen, vaikka ei pitäisi.
Jatkoa on nettitietojen perusteella luvassa. Ainakin materiaalia kirjasarjan kymmenestä osasta riittää.
•
Dept. Q,Netflix 2025.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 