Päivittäinen arkisto: 8 elokuun, 2025

Hanna Weselius: Pronominit

Hanna Weseliuksen romaanista Pronominit (WSOY) voisin napata sitaatteja sieltä täältä. Romaanin kieli on täsmällistä ja harkittua ja taustalta kuultaa hiottu ajattelu. Sisällön runsaus voisi aiheuttaa ähkyn, mutta niin ei käy – kiitos oivaltavan rakenteen.

Aloitinpa abstraktisti, ehkä syynä on kunnioitusta herättänyt kaunokirjallinen elämys. Juonipinnan kiteytän niin, että moniäänisessä romaanissa lentokoneen matkustajat ajattelevat omiaan ja juttelevat niitä näitä seuralaisilleen. Stuertti yhdistää matkustajat tilanteisiin ja toisiinsa.

Kollektiivinen kokemus syntyy suljetussa tilassa, kenelläkään ei ole nimeä, on vain lentokoneen paikkanumero (kiitos kirjalle lentokoneen pohjapiirustuksesta!). Jotkut matkustajat tuntevat toisensa, monet eivät. Joidenkin istuimien päällä on pressu – miksi? Ja sitten yllätys: yksi kirjan henkilö saa nimen, Pyry. 

Lentokoneen matkan määränpäätä eikä syytä matkustaa selvitetä. Annetaanpa romaanitekstin itsensä kertoa:

Oikein iso metafora, esimerkiksi lentokoneen kokoinen, voi etäännyttää niin kauas varsinaisesta aiheesta, että aivojen tilalle jysähtää kivi. Voi voi voi voi.”

Pronominit ei päästä lukijaa helpolla. Esimerkiksi varsinainen aihe saattaa kenties vaihdella lukijasta toiseen, sillä romaanihenkilöiden ajatuksista löytyy monia aihelmia. Kerronan vihjeet vievät kyllä ilmastokatastrofiin: toistuva motiivi on salaperäinen uusi sienilaji, on myös kummallisia kuolemia ja katoamisia sekä sairautta. Dystooppinen tunnelma lentokoneessa – ilmassa, ei-missään ja samalla koko maailmassa – voimistuu kirjan osasta toiseen.

Romaani haastaa, ja se on kerronnaltaan kovin itsetietoinen. Siinä pohditaan tarinointia ja kertojan merkitystä sekä kerrontaa tyyliin ”kertomus on rakennelma eikä maailma”

Mitä enemmän ajattelee, sitä mutkikkaammaksi ajatus käy. Mitä jako todellisuuteen ja kertomuksiin, heihin ja meihin tarkoittaa?”

Pronominien käyttöä romaani pyörittelee monimerkityksellisesti niin, että todentuu monin tavoin, kuinka kielellä välitetään merkityksiä.

Sinä olet samassa mahdollisuuksien avaruudessa kuin minä, sinut voisi vaihtaa minuun, samat asiat voisivat tapahtua meille molemmille.”

Ilmastomuutoksen peruuttamattomuus tapahtuu meille kaikille, ja sitä romaani pakottaa ajattelemaan kuten myös sitä, miten kohtaamme muita ihmisiä – koska samat asiat voivat tapahtua, on sitten minä, sinä, hän, me, te tai he – tai ne.

Hanna Weselius: Pronominit, WSOY 2025, 377 sivua. Sain kirjan kaverilta.

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani