Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva

Sotia käydään näinä aikoina monilla rintamilla, ja sotaa voi käydä monissa merkityksissä. Rintamalinjoja syntyy myös koteihin, joissa konfliktit kytevät ja leimahtavat helposti. Eikä ole luokkataistelu mihinkään hävinnyt vaikka ehkä muuttanut muotoaan.

Marjo Niemen romaanissa Pienen budjetin sotaelokuva (Teos 2025) sota melskaa ihmisen mielessä ja palaa takautumina romaanin lapsuudenkodissa. Nykyaikaromaani ammentaa pikkupaikkakunnan rakennemuutoksesta ja työläiskodin kasvuilmapiiristä. 

•

Toinen kertojahenkilöistä, sisko, palaa isän kuoleman jälkeen lapsuudenkotiinsa. Veli lymyilee jossain lähellä, omassa poterossaan. Paikkakunta on elänyt tehtaasta, joka on ajettu alas, ja tehdasrakennukset toimivat nyt armeijan harjoittelutiloina. Ympäristön elinvoiman kuihtuminen ympäröi kerrottua kaikessa.

Nurmen romaani ei ole millään muotoa yksioikoinen, joten ei tehdaspaikkakunnan kukoistusaika silkkaa auvoa ole merkinnyt. Perheen koti on toiminut juoppoisän taistelutantereena, ja aseina hän on käyttänyt nyrkkejä ja syvästi haavoittavia sanoja.

Sisko siis saapuu autioon kotiin pää pullistellen muistoja, havaintoja ja ennen kaikkea asemasodan kaltaista, odottavaa näköalattomuutta. Syrjäytynyt veli tarkkailee. Kohtaamisissa väreilee täysin ennakoimatonta. Ja jos romaanissa mainitaan ase, sitä ei tehdä turhaan.

•

Niemi hämmentää ainekset sakeaksi rokaksi. On todettava, ettei romaani tuo juuri uutta aihetasolla: rakennemuutosta, väkivaltaista alkoholistiperhettä ja luokkaretkiä on viime vuosina käsitelty melko paljon kaunokirjallisuudessa. Vaan eipä ole romaanin juju vain nämä tärkeät aiheet vaan ote niihin, ja se on kova, kuristava ja ravisteleva, myös hirtehinen.

Suuren vaikutuksen minuun tekee Niemen kielen elastisuus ja kumiseva rytmi, jossa on marssivan armeijan poljento. Hakkaava kielen kirmaisu vie mennessään, ja kahden kertojan näkökulmaerot ja rytminvaihdokset tukevat rakennetta, lisäävät  jännitettä. 

Lukijana kutakuinkin vikisen, kun minua viedään usein päättömistä tilanteista toiseen. Tiedän, että ei tässä hyvin käy mutta haluan katsoa kaiken loppuun. Lopuksi totean, että on se hurja romaani tinkimättömän omanlaisesti kerrottuna. 

•

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva, Teos 2025, 245 sivua. Bloggaajakaveri lainasi kirjan.