Lyhyet romaanit kiinnostavat minua, sillä niissä usein tiivistyy tunnelma ja sanottava. Riko Saatsin kompakti romaani Yönistujat (Gummerus 2025) vastaa odotuksiani: henkilöiden ja yhteisön jännitteet sähköistyvät rajatussa ajassa, paikassa – ja sivumäärässä.
Yönistujat sijoittuu Nurmeksen takamaille sodanjälkeisen jälleenrakennuksen aikaan. Karjalalainen maanviljelijäperhe on jättänyt rajan taa viljavat maansa ja mantunsa ja yrittää sopeutua uuteen elämänpiiriin. Raja railona aukeaa luterilaiseen ja itämurteiseen valtaväestöön verrattuna, koska kirjan perheen kotikieli on karjala sekä uskonto että tavat ortodoksisia.
Romaanin kertojana toimii perheen äiti, Nasti. Hän seuraa miehensä ja poikiensa töitä ja mielentiloja. Päivän kulun muuttaa Tatjana-anopin kuolema. Romaani avaa etnografisen oven ortodoksisiin ruumiinvalvojaisiin. On erittäin tietoista tarjota lukijoille sisänäkymät, miten toimintatavat vainajan saattaminen hautajaisiin eroavat luterilaisista.
”Kiitin ihmisiä, jotka olivat valvoneet mummun vierellä. Laskin haudalle aseteltujen lautojen päälle pienen Suistamolta mukaan pakatun lautasen, jolle pudotin kämmenellisen kolikoita.
Sit ottakkua nyt hauvankaivajat, ruuhen luadijat, pezijät, yövalvojat palkkua, sit ottakkua – ken midä ottanou, sanoin.”
•
Romaani on ensinnäkin sanomaromaani. Monin esimerkein se osoittaa, miten ennakkoluulot erilaisuudesta ajaa evakot ahtaalle. Vaikka evakkojen asuttaminen näyttäytyy historiankirjoissa menestystarinalta, yksilökokemukset ovat karuja. Vieraan vieroksunta on ollut avointa ja julmaa. Silloin ja nyt.
Toisekseen romaani kertoo paineesta mukautua ja muuttua hyväksynnän saamiseksi:
Sodan myrsky lennätti tilojen peruskivet kauas järven taakse ohjusten laukaisualustoiksi. Oli paras hyväksyä muutos ja yllätykset. Varautua pahimpaan, jos ylipäänsä meinasi pysyä järjissään. Kun Lasarin suu uusi hampaita, sanoin pojallekin, että lujemmilla hampailla hän voisi isompana elää myös hammasta purren.
Sopeutuminen oli asioiden tarkoituksen kysymistä ja uuden omaksumista.
Kylänväen vanhoja tapoja oli tyhmää yksin ylläpitää.
Vanha kieli oli hyödytön, jos sitä ei voinut käyttää kodin seinien ulkopuolella.
Romaanin äidin hätävalheet kirpaisevat, koska niiden takana on vain ja ainoastaan tasoittaa lastensa tietä valtakulttuuriin. Romaanin loppuhuipennus hautajaiskonflikteineen korostaa äidin valintoja.
Kolmanneksi näkemys tämän- ja tuonpuoleisen rajan häilyvyydestä istuu romaanin maailmaan. Perheen herkkä ja hauras Lasari-poika näkee näkyjä. Äiti-Nasti ymmärtää pojan erikoislaadun mutta pelkää, miten maailman murjomaksi lapsi voi joutua.
•
Kuten jo viittasin Yönistujien valtti on kompaktius. Rajattu kuvaus fokusoi elämisen ehtoihin ja tarjoaa eläytymisen aineksia. Kulttuuri-identiteetin merkitys korostuu, ja sitä myötäilee romaanin karjalankieliset osuudet. Finlandia-palkintoehdokkuuden syiksi ounastelen etenkin yhteiskunnallisia teemoja yksilön näkökulmasta, sillä siinä kaunokirjallisuuden voima piilee.
•
Riko Saatsi: Yönistujat, Gummerus 2025, 82 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tämä on kirja-arvio, ei mainos.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 