Päivittäinen arkisto: 31 joulukuun, 2025

Vuosikatsaus 2025

On paketoinnin aika: tällaista(kin) vuoteeni mahtui. Jutussa mainituista kirjoista ja tapahtumista on blogijuttuja vuoden varrella – en linkannut niitä.

Vuoden kirjakulttuurihavainnot

Olen lukenut tänä vuonna kutakuinkin 150 kirjaa. Suuri osa on melko tuoreita romaaneja, ja olen käyttänyt paljon lukuaikapalvelua. Kannanko nyt ainakin kahta syntiä?

Yksi vuoden kirjakeskusteluista äityi, kun performatiivisuus yhdistettiin lukukuviin ja lukumääräulostuloihin. Minulle moite ei avautunut, sillä minun on vaikea nähdä mitään väärää siinä, että ihmiset näyttävät lukevansa. Ei edes se vesitä tarkoitusta, vakka kirjojen kera keekoileva henkilö olisi opuksia vain selaillut. Mikä minä olen arvottamaan kunkin lukijan syvällisyyden tasoa.

Näen työarjessani niin paljon kirjoihin ja lukemiseen liittyvää vaikeutta, välinpitämättömyyttä tai vihamielisyyttä, että kaikki kirjapositiivisuus on tervetullutta. Se myös lisää tulevaisuudenuskoa.

Ymmärrän ristiriitaiset tunteet suoratoistolukemiseen, sillä kirjailioiden tulonmuodostusta verkkokirjat eivät juuri lisää. Kirjabloggaajana ja muuna somettajana sallin verkkokirjojen lukemisen itselleni. Teen ilmaista kirjatyötä postauksissani ja maksan aimo summan lukuajasta, joten jatkan tällä linjalla.

Kustantajat eivät entiseen malliin jaa arvostelukappaleita, ja sopan sotki perusteellisesti Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), jonka mukaan postauksien alussa tulisi olla mainosvaroitus. Kirjoitan arvioita, en mainosta, ja tämän maininnan olen alkanut lisätä postauksieni loppuun.

Kirjakohokkaat

Vuosi vuodelta tulee vaikeammaksi laittaa lukukokemuksia järjestykseen. On paljon hienoja, miellyttäviä ja ihan kivoja lukukokemuksia. Mahtuu joukkoon välinpitämättömäksi jättäviäkin.

Finlandia-romaaniehdokkaat kasasin, ja monesta löysin kerronnallisesti ja teemallisesti kiinnostavaa. Joel Haahtela kirjoitti minulle kuin tilaustyön, Hiljaisuuden mestari, ja Petri Tamminen näytti romaanissa Sinua, sinua, miten omakohtainen ei ole vain pyörimistä oman navan ympärillä. Historiallisen romaanin voimaa osoitti Jenni Räinän Vaino. Käännösromaaneista Elizabeth Stroutin ja Axel Schulmanin uutuudet pitivät taas kutinsa. Novellistiikassa ihastuin Lena Anderssonin terävyyteen, kokoelma Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä.

Fantasiaan kallistuvasta kirjallisuudesta Emmi Itärannan Lumenlaulaja lumosi, ja tyylittevän omintakainen Mariia Niskavaaran Ester, teurastaja ällistytti. Biofiktiosta löytyi paljon hienoja kirjoja kuten Laura Lähteenmäen Marian kirja (Lönnrotin vaimosta) ja Suvi Ratisen Pakolainen (Aino Kallaksesta). Runoista Olli Sinivaaran ja Sanna Karlströmin kokoelmat puhuttelivat. Luin paljon myös dekkareita, mutta aika vähän tietokirjoja. 

Tänä vuonna minulla oli joitain laimeita lukujaksoja ja lukemattomuuttakin. Työni on poikkeuksellisen paljon sisältänyt kirjoittamista ja toimittamista, ja sivutyönäni kirjoitan kirjoja, joten kaipa se välillä jarruttaa muuta lukemista.

Lavalla

On ollut ilo haastatella Helsingin kirjastoissa kirjailijoita. Ns. kotipesäni on Kanneltalo, ja siellä olen haastatellut tänä vuonna esimerkiksi Kari HotakaistaSilvia Hosseinia ja Anna-Kaari Hakkarista; Malminkartanossa Mariia Niskakangasta ja Blogistania-palkintotilaisuudessa Pajtim Statovcia.

Turun kirjamessuilla pääsin haastateltavaksi kahden muun kirjailijan kanssa, kun Aino-Maria Savolainen haastatteli teemalla kirjasomesta kirjailijaksi. Helsingin kirjamessuilla vedin keskustelua teemalla kirjasome ja klassikot.

Sen sijaan Helsingin kirjamessut ei kelpuuttanut lavaohjelmaksi Suomen paras selkokirja -äänestyksen voittajia. Palkintojenjako tapahtui Selkokeskuksen osastolla: sain jaetun ensimmäisen sijan romaanillani Sormus, kärkipaikan jakoi kanssani Satu Leiskon Ihmisenhaltija-mukautus, ja seuraavaksi tuli Silja Vuorikurun tietokirja Titanic. (Linkissä lisää.)

Kirjailijan vuosi

Runsas oman tuotantoni vuosi selittyy sattumalla. Vuoden alussa ilmestyi novellikokoelmani Aamusta yöhön, mutta se olisi voinut ilmestyä jo 1—2 vuotta aiemmin. Sattumaa oli sekin, että siitä ilmestyi nopsaan vironnos Hommukust ööni: tallinnalaisesta painotalosta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin käännöstä.

Romaanini Vihreä on hyvä väri on ollut tuloillaan erilaisin versioina vuosia – viimeisin, viimeistelty ilmestyi syys-lokakuun taitteessa. Nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu romaanini kertoo urapäätöksistä, ystävyydestä ja ihastumisesta, myös rohkeudesta olla oma itsensä. Halusin hieman vastapainoa ongelma- ja lukiokeskeisiin nuortenkirjoihin.

Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi mukauttamaani kirjaa. Bazar tilasi mukautuksen John Boynen romaanista Poika raidallisessa pyjamassa (linkki). Laatusanalla jatkoin klassikkosarjaa, nyt oli Eino Leinon vuoro. Kirjassa Seikkailijatar ja muita tekstejä (linkki) on muutama lyhyt tarina symbolismikaudelta, pienoisromaani Seikkailijatar ja muutama runo selkoversioineen. Tästä kirjasta tein kustantajalle myös selkokielisen tehtäväpaketin.

Muuta mukavaa

Selkokirjallisuuden edistämiseksi perustin selkokirjailijakollegoiden kanssa uuden yhdistyksen, Selkokirjailijat ry – Lättlästa författare rf (linkki). Toivomme lisää selkokirjojen medianäkyvyyttä ja ajantasaista tietoisuutta, mistä selkokirjallisuudessa on kysymys.

Näin monta kiinnostavaa teatteriesitystä, esimerkiksi Red Nose Companyn tuotoksia, Musiikkiteatteri Kapsäkin kompakteja esityksiä ja Helsingin kaupunginteatterin Minna Rytisalon romaanidramatisointeja. Vihdoin pääsin poikani kera myös Taaborivuorelle Seitsemän veljeksen seuraan. Heli Laaksosen Ilonhilaaja teki mitä lupasi, ilostutti. Tässä vain muutama maininta vuoden kulttuurikokemuksista.

Parasta ovat olleet kohtaamiset. Kolmihenkinen kirjapiirini kokoontui heinäkuussa Vinhan kirjajuhlille ja majoittui kakkoskodissani Teiskossa. Tapasin erinäisissä kirjakekkereissä myös paljon ystäviä ja tuttuja, joiden seura parantaa elämääni. Kiitos siitä! Kiitos myös ystäville ja kollegoille yhteisistä kohtaamisista ja keskusteluista, myös teille kiitostelen, jotka osallistuitte julkkarintyyppiseen marraskuun tapaamiseen Kannelmäen kirjastossa!

Kotoilu

On minulla perhekin. Mies esilukee käsikirjoituksiani ja takaa minulle työrauhan hoitaen kotiasiat. Kuopuksen kanssa käymme syvällisiä kulttuurikeskusteluja, ja hänen puolisonsaa tukee. Esikoisen kanssa jaamme välillä elokuva-ajatuksia. Sohvi-kissa myötäilee silloin, kun haluaa, ja tulee iltaisin jalkoihini toimien nukkumattina.

Keväästä syksyyn sain ensimmäisen kerran seurata kasvun ihmettä kasvihuonneessani, joka sai nimekseen Haaveikkola, väännös kakkoskotini nimestä Haavikko. Vietin siellä rutkasti aikaa vain istuen ja ihmetellen. Ja lukien. Välillä kurkipari koikkelehti läheisellä pellolla, välillä sade ropisi katteeseen. Lapsuudenkotini vanhat ikkunat saivat uuden elämän ja minä elämänlaatua.

Toivotan valoa ja vehreyttä tulevalle vuodelle!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus