Kukoistavasti klassikkohaaste jatkuu toiselle vuosikymmenelle, ja tätä kierrosta emännöi Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja. Kunnianosoituksena jatkuvuudelle valitsin haastekirjan ihan sen nimen vuoksi, Uljas uusi maailma, kirjailijana Aldous Huxley (Tammi 2012/1944). Ja sattuipa somasti, että kolmihenkinen lukupiirini valitsi sen myös viime vuoden viimeisen kokoontumisen kirjaksi.
Uljas uusi maailma kuvaa tulevaisuutta vuoden 1932 sihdillä – silloin romaani ilmestyi. Se kertoo maailmavaltiosta yli 300 vuotta jälkeen Fordin. Ajatus Ford-autoinvaasion jälkeisestä tulevaisuudesta kutkuttaa ja hymyilyttää, ja kaivelin kirjasta ironian ja parodian hippusia. Vai luenko siitä sellaista kuin piru Raamatusta vuoden 2025 ja 2026 vinkkelistä?
Romaanin maailmassa ihmiset siitetään teknologian keinoin ja oloutetaan kastiinsa. Kärkenä häärää eliitti, alfat, ja alimmaisina raatavat aika aivottomina epsilonit. Sillä välillä olevilla on omat tehtävänsä. Romaanin utopiassa/dystopiassa eletään historiattomasti yhteisöllisesti, jaetaan hetkellisyys ja seksikumppanit. Nautintoa saadaan lisäksi eroottisista tuntoelokuvista ja matkoista, ja jos jokin hämmentää, napsitaan huumaavaa somaa.
•
Alun puuduttavan opastuksen jälkeen lukija saa muutaman henkilön välityksellä selville yhteiskuntarakenteen ja toimintatavat. Tasapainotilaa tulee sotkemaan villi, John, joka tietää vanhempansa ja osaa siteerata Shakespearen Othelloa toisin kuin fordilaiset. John toimii kristillisten moraalikäsitysten mukaan, eikä siitä(kään) hyvää seuraa. Eli olisiko sanomana, että kaikki ääripäät ovat vaaraksi.
Parasta romaanin antia tarjoavat kärjistykset. Esimerkiksi fordilaisuus muokkaa kauneuskäsityksiä. Ne vaikuttavat tosin nykysomen ulkonäköihanteilta, tavoitteina nuoruuden rypyttömyys ja kimmoisuus – pois ihomuutokset ja läskit, jotka puistattavat fordilaisia.
Eniten yllätyin romaanin seksuaalipainotteisuudesta. Aika paljon tilaa saa se, miten uuden maailman hyvään käytökseen kuuluu vapaa ja kumppaneita kierrättävä seksi. Se muun romaaniaineksen lisäksi osoittaa, miten kulttuurisidonnaista on, minkälaisiin tapoihin ja etiikkaan yhteiskunta olouttaa jäseniään.
•
Huxleyn romaanissa vanhentuneelta vaikuttaa teknologiaosasto, ja ajan tapaan ei vältetä esimerkiksi n-sanaa, ja muutenkin woke-osastolle piisaa purtavaa. Vuolas ilmaisutapa pitkittää tarinaa tarpeettomasti. Siihen uuvahdimme lukupiirissä, ja kolmihenkinen kirjallisuuskimppa (Johanna, Taru ja minä) päätyi samaan lopputulokseen: tarina pitkittyi ja menetti toisteisena kiinnostavuuttaan.
Löysimme joitain kiinnostavia nykyilmiöitä Huxleyn tulevaisuustuumailuista. Pohdimme aikalaisvastaanottoa ja 1930-luvun ilmapiiriä suhteessa romaanin sisältöön, eli aikanaan Uljas, uusi maailma varmaankin oli rohkea, vaikkei se enää sellaisena säväyttänyt. Klassikosta se kuitenkin käy, ja kiinnostava se on esimerkkinä, millaisena se 1930-luvulla kuvittelee tulevaisuuden.
•
Aldous Huxley: Uljas uusi maailma, suomentanut I. H. Orras, Tammi 2012 / 1944. Lainasin kirjastosta.
Katso Kulttuuri kukoistaa -Arjan koonti Klassikkohaaste 22 kirjasadosta!
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 