Päivittäinen arkisto: 29 tammikuun, 2026

Richard Osman: Mahdoton mammona

Välillä kirjallisuuden tehtävä on viihdyttää ja tarjota arkipako. Sellaisen tehtävän täyttää mainiosti Richard Osmanin sarja Torstain murhakerho. Uusin suomennettu osa Mahdoton mammona (Otava 2026) jatkaa maukkaasti rakennettua sarjaa.

Neljä senioria syttyy kerta toisensa jälkeen rikostappauksesta. Tällä kertaa porukan aivot, Elizabeth, saadaan apeudesta taas tositoimiin. Miehensä menettänyt (entinen) vakooja saa takaisin kipakoita ja tylyjä toimintatapojaan, kun hän ryhtyy selvittämään kadonneen bitcoin-miljonäärin tapausta. Joyce seuraa Elisabethia uskollisesti, ja psykologi Ibrahamin asiakas – joka on myös porukan ex-ammattiliittoaktiiivi-Ronin pahimpia vihollisia – liittyy mutkan kautta rikoskumppaneineen juonenkulkuun.

Osmanin jännärijuonen sytytyslanka kytee hitaahkosti mutta säkenöi vivahteikasta henkilökuvausta. Jokainen päähenkilö kyllä tukeutuu muutamaan ominaisuuteen, silti kuvaus ruokkii niitä niin, että kerronta maistuu herkulta. Huumori ripottaa tavan takaa tekstiin pikanttia maustetta. Komiikka syntyy nopeista tilannehuomioista ja sattuvasta sanailusta.

Mahdoton mammona tuo uuden pysyvänoloisen henkilön pääjoukkoon. Ydinporukkaa on neljän murhakerholaisen ohella Joycen tytär. Tämän kirja käynnistyy Joycelle merkityksellisellä juhlalla: tytär pääsee vihdoin naimisiin! Joyce saa sanoa nyt sanan vävy, ja tämä vävy sulautuu sopivasti porukkaan, vaikkakin hieman tunnustellen. 

Myös Ronin perhe tulee osaksi kirjaa, sillä sivujuoni keskittyy Ronin tyttären perheen tilanteeseen, ja pikkuvanha tyttärenpoika saa aika paljon tilaa. Näin henkilögalleria venyy noin yhdeksänvuotiaista ysikymppisiin.

Henkilöiden välinen välittäminen tuo kirjaan söpöstelyä: päähenkilöt ovat toisilleen lojaaleja, ja ilmapiiriin leviää lämpö: välittämiseen ei vaikuta henkilöiden tausta, asema tai ammatti. Huumori taittaa ylimakeutta, ja lämpö ulottuu lukijaan saakka.

Luulenpa, että tämä maailma kaipaa ystävällisyyttä ja välittämistä. Siksi nielen sujuvasti ja loppuun asti pureksimatta Osmanin sarjan unelmanomaisen, ylisukupolvisen yhteisön, joka jakaa hienotunteista ymmärrystä ja siirtyy suoraan toimintaan toistensa tueksi. Ja huomannet: jännärijuoni ei juuri lukukokemukseen vaikuta vaan kirjan muut ainekset.

Richard Osman: Mahdoton mammona, suomentanut Antti Saarilahti, Otava 2026, 255 sivua eKirjana.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus, Romaani