Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Kansallisteatterin linjausten mukaan medialipun saajan tulisi ilmoittaa postauksen alussa, että juttu on mainos. (Medialippuja saavat myös muut median edustajat, mutta teatteriarvostelujen edessä ei ole mainosmerkintää.)
●
Maria Jotuni on yksi tärkeistä kotimaisen kirjallisuuden kehittäjistä. Iskevän lyhytproosan ja satiirisen komedian taitaja tunnetaan myös postuumista romaanista Huojuva talo, jota kirjailija kirjoitti 1920-luvulta lähtien ja jolla hän osallistui 1930-luvun puolivälissä romaanikilpailuun. Käsikirjoitus ei menestynyt, ja se jäi noin 20 vuodeksi kirjailijan kuoleman jälkeen odottamaan julkaisua. Ja kohuhan kirjan perhehelvettikuvauksesta nousi ilmestymisen jälkeen 1960-luvulla.
Kansallisteatterin esityksen katsojan ei tarvitse juuri tietää taustoja, sillä Jotuni-näytelmän käsikirjoittajat Anneli Kanto ja Heini Tola punovat näytelmän juonenkulkuun taitavasti elämäkertatietoja ja romaanin Huojuva talo tapahtumia: niin he kannattelevat katsojaa. Valta jää silti katsojalle päättää, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.
Ei savua ilman tulta saattaa olla johtopäätös, eli kirjailija Maria Jotunin ja kirjallisuudentutkija-kriitikko Viljo Tarkiaisen liitossa kaksi vahvaa ja taustansa rikkomaa palasta hinkkasi toisiaan vasten särmiään yhä terävämmiksi. Perheen kaksi poikaa taisi pitkälti siinä murentua.
Viivyn näissä alkumietteissäni pitkään, sillä olen Jotuniin paneutunut ja penkonut taustoja mukauttaessani selkokielelle Huojuvan talon (Laatusana 2024). Siksi näytelmän linjakkaat draamaratkaisut ihastuttivat minua.
●
Heini Tolan ohjauksessa yhdistyi tyylittely ja psykologinen henkilökuvaus. Näytelmän alussa syntyi paljon komiikkaa Jotunin ja Tarkiaisen erilaisuudesta häivyttämättä sitä, että Tarkiaisen omistushaluinen palvonta ja Jotunin rakkauden puute vievät kohti tuhoisaa yhteiseloa.
Toinen näytös lisäsi kierroksia ja toi mukanaan Huojuvan talon kirjoitusprosessin. Osuvasti tuli esille, että Tarkiaisen lupaama tutkija-kirjailija-liiton tuki horjui alusta asti, mutta Tarkiaisen ihailu vaimon tuotantoa kohtaan ei hävinnyt.
Näytelmä ei käsitellyt kumpaakaan pariskunnan osapuolta silkkihanskoin: nämä sivistyskodin ulkokuoren ylläpitäjät herättivät toisissaan pahimmat puolet esiin. Näytelmän huumori katosi väkivaltakierteen myötä, ja Tarkiainen muuttui koomisesta hahmosta narsistiseksi despootiksi. Eikä Jotuni ollut vain hyssyttelevä väistelijä Huojuvan talon Lean tapaan vaan mustasukkainen raivotar. Koreografisia ratkaisuja hyödynnettiin tehokkaasti tyylitellyissä väkivaltatilanteessa kuten myös suhteen alun lämmittelyssä.
●
Pariskunnan pojista ei yritetty tehdä näytelmässä pikkulapsia edes vauvoina: kodin sotaisa ilmapiiri ei sallinut lasten olla lapsia. Näytelmän Siiri-palvelija sopi hyvin tapahtumien sivustakatsojakertojaksi, joka jakoi yleisölle havaintojaan. Musiikki tuki tapahtumia, ja oiva ratkaisu oli se, että ääni- ja laulutaustat tulivat lavan reunasta, katsojien silmien ja korvien edestä. Niukka lavastus liikuteltavin huonekaluin sopi tunneautioon tunnelmaan.
Tasavahva näyttelijätyö loi perustan elämykselliselle esitykselle, joka osoitti, että myös professoriperheiden kulttuurikotien seinien sisällä voi tapahtua kauheita ja myös vahvat uranaiset, ammattiarvostaan varmat, ottavat osumaa.
Esitys eteni vakuuttavasti, ja hienosti toden ja kuvitellun rajoja tuotiin esille pitkin esitystä. Heijastetut valokuvat Jotunista ja Tarkiaisen perheestä toimivat harkitusti tehokeinoina. Puvustus ja habitusten luonti myötäilivät sisältöä. Ihastelin, miten näytelmän Jotunin hiuspehkon sekavuuden lisääntyminen vei osaltaan tapahtumia eteenpäin.
Sari Puumalainen on palavasieluinen, vaikuttava Jotuni: hänessä hehkui itsevarmuus, ja toisaalla häntä kärvensi epäluuloisuus ja hiersivät työn teon vaikeudet. Antti Pääkkönen kantoi kaikki Tarkiaisen puolet tyylittelytyylin sisäistäen. Koko työryhmä teki esityksestä sävykkään: raskas aihe perheen nyrjähtäneestä dynamiikasta ja väkivallasta asettui näyttämölle vaikuttavasti. Loppukuva säväytti – Jotunin jättiläisyys kaiken taustalla.
●
Kansallisteatteri: Jotuni, esitys 10.3.2023
Käsikirjoitus: Anneli Kanto ja Heini Tola
Ohjaus: Heini Tola
Lavalla: Anna Airola, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Sari Puumalainen, Antti Pääkkönen ja Salla Markkanen.
Lisätietoja Kansallisteatterin sivuilla.
Kiitos medialipusta Kansallisteatterille.
Tämä on arvio, ei mainos.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 