Olli Jalosen romaanissa Puhdas viiruinen elämä (Otava 2026) pistää heti miettimään romaanin nimi: miten viiruinen voi olla puhdas? Jalosen romaanissa voi, sillä kaleidoskooppikerronta tarjoaa välähdyksiä erilaisista elämistä, joihin viiruja tuo maailmantapahtumat siinä kuin lähisuhteetkin. Romaani kuvaa puhtaasti silkkaa elämää.
Romaanin alkusanat opastaa kirjan kerrontaan: kirja on omistettu kirjailijan isovanhemmille, joille kirjailija kuvittelee tapahtumia, kokemuksia ja ajatuksia.
”Teksti tulee teokseksi uudelleenkirjoittamisen jokakertaisten valintojen kautta. Siksi päivät voisivat olla muitakin päiviä ja vuodet muitakin vuosia, mutta nyt on näin, koska tämä aika on mieleen syntynyt. Ja niin kuin aika voisi, voisivat ihmisetkin olla muita ihmisiä ja kuolemat muita kuolemia, mutta eivät ole, koska ovat tähän syntyneet kahdeksitoita minuksi ja muiksi heidän lähelleen.”
●
Romaanin tapahtumat alkavat Hämeenlinnassa Rinkelimäellä kesällä 1914 ja päättyvät 15 vuotta myöhemmin. Välissä vaikuttavat ensimmänen maailmansota ja kansalaissota sekä senjälkeiset poliittiset jännitteet. Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu käy myös vastaansanomattoman selväksi autenttisin lehtikirjoitussitaatein.
Kirjan ajanjaksoon kuuluu poliittinen ääriaika ja väkivalta. Se vaikuttaa kohtaloihin kovasti. Yleinen tilanne siirtyy romaanissa yksityiseksi: aatteet ja maailmantapahtumat muuttuvat lihaksi ja vereksi.
Koska kertojia on 12, tilanteet ja näkökulmat vaihtelevat. Jalonen ei nimeä kirjan lukuja tai osoita, kuka kertoo – ne lukija päättelee itse. Tapa ilmaista dialogit on lainattu draamateksteistä.
Jalosen tarkka kielentaju rytmittää kerrontaa ja dialogeja. Sanaharkinta vakuuttaa, samoin se, miten eri äänet välittyvät. Teksti kannattelee, ja se solmii luottamuksen itsensä ja lukijan välillä: löydän kyllä kertojat – kuka kukin on – ja toisaalta kertoja saa välillä jäädä hämärään kuten ihmisten ajatukset meiltä ovat: ”Minuja on ihmismaailma täynnä.”
●
Vääjäämättä käy niin, että 12 äänen joukosta nousee suosikkeja, joiden vuoroa odottaa – ja odotus palkitaan. Minuun vetoaa poikkeushenkilö Musu-Pekka, etenkin tämän kielitaiturin humanismi. Päähuomioni vie epäsäätyinen vetovoima, joka vallitsiee apteekkarin pojan Kallen ja työläis-Kertun välillä. Heissä yhdistyvät velvollisuudentunto ja rohkeus valita omanlainen elämä. Heidän suhteensa kuvaus on yksi lämpimimmistä ja lojaaleimmista pitkään aikaan. Sokeriseksi en sitä selittäisi vaan romaanin suolaksi.
Tukku kiinnostavia henkilöitä vilisee romaanisivuilla. Vaikka ajanjakson ankaruus ja aatekirjo puskee kirjasta ulos, romaani myös kertoo rajojen ylittämisestä, on sitten kyse lähimmäisen auttamisesta, ystävyydestä tai rakkaudesta. Taas on Olli Jalonen tehnyt sekä kerronnallisesti että sisällöllisesti moniulotteisen proosateoksen.
●
Olli Jalonen: Puhdas viiruinen elämä, Otava 2026, 318 sivua. Lainasin kirjastosta.
Tämä on kirja-arvio, ei mainos.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 