Norjalainen Frode Grytten on kirjoittanut lohtukirjojen joukkoon romaanin Päivä jona Nils Vik kuoli (WSOY 2025). Lohtukirjoja minun makuuni kirjoittavat esimerkiksi Joel Haahtela ja Petri Tamminen. Tällaisen vähän hähmäisen määritteen täyttää kirja, jossa ihmiselo kuvataan kaikkine sävyineen lyhyesti, ytimekkäästi ja oivaltavasti.
Lohtukirjan tunnelma on usein melankolinen, samalla silti elämän puolelella, ja parhaimmillaan se välttää tosikkouden. Lukijalle syntyy muistijälkiä ja täysi tunne elämänmitan merkityksestä: ohimenevät hetket ovat tärkeitä kokijalleen.
•
Gryttenin romaanin uonipaljastus ei ole kenellekään, että päähenkilö vetelee viimeisiään, sillä kirjan nimi ei jätä siitä tulkinnanvaraa. Nils Vik lähtee laivoineen viimeisen kerran vuonolle ja jää sinne.
”Tänä viimeisenä päivänä hän vetää langan ajan läpi, seuraa aikaa taaksepäin, katsoo minne se hänet vie. Hän kulkee vakioreitin, tai vakioreitit, vihoviimeistä kertaa. Hän hahmottelee sen mitä on elämässä rakastanut, piirtää sen esiin, tekee sille kunniaa. Kuka muukaan sen tekisi?”
Nilsin työtä on ollut kuljettaa ihmisiä vuonon rannalta toiselle, joten hän on nähnyt elämän kaikki puolet syntymistä ja rakastumisista eroihin ja kuolemaan. Vaikka tarina on yhden vanhan miehen, se on myös kertomus kaikkineen elämänkaaresta sekä muuttuneesta yhteisöstä ja elämäntavasta.
•
Romaani Nils Vikistä on rakkausromaani elämästä. Rakkauden toinen puoli näkyy myös: huoli ja menettämisen pelko. Eikä menetyksiä voi elämässä välttää. Rakkauden lajeja on monta, muun muassa veljeys ja ystävyys.
Nilsin rakastuminen vaimoonsa ja pitkä kumppanuus ovat tärkeitä Nilsin elämänreitillä. Ehkä kirjan viisas vaimo voi vaikuttaa liian täydelliseltä, mutta elävästi hänet kuvataan ja myös särmikkääksi vuorovaikutukseltaan yksitotisen miehensä rinnalle.
Pitkän liiton tarinaan kuuluu kupruja. Minua koskettaa niiden kuvaus, samoin se, miten lapset kasvavat ja etääntyvät vanhemmista ja kotipaikasta. Sukupolvientakaiset tavat ja velvoitteet eivät enää ihmisiin vetoa, mutta valinnanvapauden kääntöpuolella näyttäytyvät sitoutumattomuus ja irrallisuus.
•
Gryttenin kerronnan ilmavuus miellyttää kovasti. Nykyhetken vuonomatkaan mahtuvat omalakisessa järjestyksessä monet menneen elämän merkittävät hetket ja välähdykset muistin sopukoista. Kielen selkeys ja ytimekkyys tekee lukemisesta helppoa vaan ei pinnallista. Ihailen myös sitä, että tunteellinen romaani ei paisuta kohtalonomaisuutta.
Kustantajatietojen mukaan Grytten ei ole kirjoittanut kymmeneen vuoteen romaania. Onneksi kirjoitti tauon jälkeen ja saimme viehättävän kirjan suomennoksen.
•
Frode Grytten: Päivä jona Nils Vik kuoli, suomentanut Sanna Manninen, WSOY 2025, 102 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 