Ulla Vanhatalo on kirjoittanut alakoululaisille kertomuksen Luka (Pieni Karhu 2025). Luka saa päähänpistoja ja toimii ennen kuin hän ehtii ajatella. Hän on myös äkkipikainen. Vaan ei siinä kaikki: Luka on myös kiva ja auttavainen.
Vanhatalon lastenkirjan mukava ote pitää lukijan hyppysissä. Kirja kuvaa ADHD-lasta lämpimästi ja samalla sopivan särmikkäästi. Kirjaa voi lukea niin, että eläytyy Lukan touhuiluun ja tunnevaihteluihin tai nappaa huomioita, miten lapsen tarkkaavuusongelmat vaikuttavat muihin. Kirjassa näkyy aikuisten ongelmia, mutta siten, että ne kuuluvat sellaisina elämään.
•
Kirjan kielen napakkuus miellyttää. Lyhyet lauseet ja virkkeet nakuttavat vaan eivät töksähtele. Kohderyhmän kannalta kielen keinot on valittu huolellisesti ja oivaltavasti. Helppo selkokieli ei vie mitään pois tarinasta ja tunteista.
Ihastuttava on esimerkiksi kirjan kohta, jossa Luka on keppostellut koulussa. Lukan ajatusharhailu kerrotaan vain nopealla siirtymällä, jossa Luka ohittaa koulukeskustelut ja suuntaa tarkkaavuuden – oravaan. Mainiota on myös sanan ”potentiaali”-käyttö. Kaikkea ei tarvitse selittää, ei edes helpossa selkokirjassa.
•
Aiju Salmisen kuvitus tukee onnistuneesti kirjan tarinaa. Selkeät ja silti ilmeikkäät kuvat antavat lisätason. Lukan uni esimerkiksi erottuu kuvakeinoin päivätapahtumista.
Lukuviikko 2025 päättyy tähän, mutta lukeminen ei siihen lopu! Luka lukee Akkareita ja mummo (liikaa) kaikenlaisia kirjoja. Toivottavasti vanhemmat lukevat joka ”lukalle” ja ”annille” – ja toisilleen sekä itsekseen. Sekä itselliset omaksi iloksi. Ja mummot ja vaarit aikansa kuluksi. Jatketaan sellaista!
•
Ulla Vanhatalo: Luka, kuvat Aiju Salminen, Pieni Karhu 2025, 55 sivua. Sain kirjan kirjastosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 