Tällä kertaa kirjoitan lyhyehkön postauksen, vaikka lukemani kirja on noin 500-sivuinen. Kohteena on japanilainen, vuolas kertomus haarajuonineen, Asako Yuzukin Voita (Gummerus 2026).
Juonesta tiivistetysti: toimittaja Rika kiinnostuu sarjamurhaajasyytetystä Kajista, joka vamppasi vanhempia miehiä ja hemmotteli heitä herkkuruualla. Rika haastattelee syytettyä, joka kietoo haastattelijan lumoverkkoonsa. Rikan muut elämänasiat alkavat hämärtyä – äiti, poikaystävä ja lapsettomana riutuva ystävä – kun hän pääsee Kajin innoittamana voin makuun ja kiloja alkaa kertyä ennen poikamaisen hoikkaan kroppaan.
•
Yuzukin kerronta on tarkkaa keskittyen ulkonäon ja kokkauksen yksityiskohtiin. Romaanin pinta koostuu hitaahkosta toiminnasta ja viipyilevistä havainnoista, ja sellainen saattaa hieman rasittaa. Se lienee tarkoitus, sillä kuorrutus koostuu siitä, mihin japanilainen ja monelta osin länsimainen patriarkaatti on yhteiskunnan – miehet ja naiset – kuorruttanut.
Pinnan ja kuorrutteen alla on ensinnäkin yksilötaso: Rikan syyllisyys lapsen koetusta isän kuolemasta. Sen väistely on muovannut hänen persoonaansa kuten myös se, millainen ulkokuoreen perustuva ihailtu prinssirooli hänellä oli tyttökoulussa. Minäkuvaa muovaavat ja muuttavat asiat kuplivat kaikkien kirjan keitosten alta.
Toinen puoli löytyy yhteiskunnasta, jossa nainen on vain ulkonäkönsä ja hyväksytty vain sellaisena, joka sopii kulttuurin (=miesten) määrittelyyn. Japanilaisessa kulttuurissa lihominen tarkoittaa ylipäätään hallinnan ja itsekurin menetystä – ulottuu ajattelutapa toki muihinkin kulttuureihin, etenkin kun selaa somea. Se, että kirja hekumoi voin makuvivahteilla, ruuanlaittorituaaleilla ja ruokaan liittyvällä himon, halun ja mielihyvän varianteilla, on vastaisku laihuusihanteille. Lisäksi seksi korvautuu makunautinnoilla, joskin kiireisen elämäntavan vuoksi tai muiden paineiden vuoksi ei seksi juuri kiinnosta.
•
Luulen ymmärtäväni feministisen kritiikin, jota kirja tarjoaa aimo annoksin. Maistuu minulle. Sen sijaan tarinoinnin pitkitys ja pääasioiden toisto vaikuttavat minuun lannistavasti, vaikka kirjan henkilöt keikautuskakun lailla yllättävät päälaelleen menevillä puolillaan. Siksipä valitsin kirjasta yhden satunnaisen naishenkilön repliikin, joka tiivistää romaanin pääsanoman:
”Luulen, että meihinkin kiinnitettiin niin paljon huomiota juuri siksi, että ihmiset ovat ykskantaan päättäneet naisten olevan olentoja, jotka vertaavat itseään toisiinsa. Mutta eikö se johdu vain siitä, että naisia yritetään laittaa järjestykseen miesten mittapuiden mukaan?”
•
Asako Yuzuki: Voita, suomentanut Kosti Vanninen, Gummerus 2026, 424 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tämä on kirja-arvio, ei mainos.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 