Käynnistin vuoden 2026 romaanien lukemisen kevyehkösti. Valitsin sattumanvaraisesti arkeani viihdyttämään tuoreen dekkarin, joka on samalla historiallinen romaani. Tällainen kombo kyllä kiinnostaa minua historiallisten romaanien ystävänä.
Ruotsalainen Katarina Wennstam aloittaa mitä ilmeisemmin uuden sarjan romaanilla Kuolleet naiset eivät anna anteeksi (Gummerus 2026). Jännäri sijoituu tukholmalaiseen kortteliin 1800-luvun lopulla.
Miljöö on näppärästi valittu, sillä asuinalueella on ylhäisiä ja alhaisia. Romaani käynnistyy siitä, kun kuollut piika löydetään pihasta verinen sikiö hameensa alla. Asia jää vaivaamaan sikiönlähdettämisen uhrin löytänyttä Hilduria, joka on talon köyhän portinvartijan ompelijatytär. Hildur ystävystyy kaikkien odotusten vastaisesti neiti Fredrikan kanssa. Fredrika on muuttanut taloon setänsä perheeseen seuraneidiksi.
Romaani seuraa myös Edit-piikaa, joka on pahassa pulassa. Editin emäntä Olga on jäänyt leskeksi ja kärsii avioliittonsa seurauksista, mutta hänellä on myös salainen, luova toimi. Olgan poika Oscar aloittelee uraansa poliisivoimissa.
•
Romaani kieputtaa neljän erilaisen ja eritaustaisen naisen tilanteita ja tuo ne yhteen. Poliisia ei kiinnosta yhden piian kuolema, mutta Fredrikaa kiinnostaa, ja Hildur toimii hänen tietolähteenään. Fredrika saa myös Oscarin mukaan selvitystyöhön, ja pian myös Olga osallistuu. Editin tilanne kytkeytyy myös caseen.
Näin porvarisneiti Fredrika innostuu etsivän hommista ja varmistuu omista kyvyistään, vaikkei yhteiskunta vielä tunnista naisten taitoja. Romaanissa on aika paljon mustavalkoisia asetelmia, ja välillä saarnataan naisten asemasta, eivätkä yksityiskohtatiedot naishistoriasta kaikkineen sulaudu romaanikerronnaksi. Siitä huolimatta romaani on mukavaa luettavaa; joistain epäuskottavuuksista huolimatta aina on ollut ja tarvittu poikkeushenkilöitä muuttamaan kankeita yhteiskunnallisia rajoja ja odotuksia.
•
Olet ehkä seurannut Ylen näyttämää brittisarjaa neiti Scarletista, jolla on etsivätoimisto 1800-luvun lopun Lontoossa. Wennstam kehittelee kirjassaan siitä hieman ruotsalaista kirjaversiota. Vaikka edellä vähän marisin, viihdyin kuitenkin kirjan maailmassa ja odotan, miten kirjan henkilöiden elämä etenee.
•
Katarina Wennstam: Kuolleet naiset eivät anna anteeksi, suomentanut Christine Thorel, Gummerus 2026, 309 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tämä on kirja-arvio, ei mainos.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 