Vuosikymmeniä tv-uutisankkuri Arvi Lind toivotti hyvää iltaa, olivatpa uutiset hyviä tai huonoja. Laman vyöryessa 1990-luvulla ne olivat lähinnä huonoja: talous romahti, työttömyys kasvoi, säästötoimen kiristyivät. Silloin ei tosiasiaa koristeltu sanalla ”sopeutus”.
Uutiset välittävät isoa kuvaa, mutta Milla van Plato vie yksilötasolle romaanissaan Hyvää iltaa (WSOY 2023) – ja sehän tehoaa. Päähenkilön Maijan lapsuus lamaantuu vanhempien eroon, isästä vieraantumiseen ja yksin pärjäämiseen äidin ollessa velkakierteessä ja kaiken aikaa töissä. Koulussa opettajat ovat pakkolomalla ja oppimateriaaleja kierrätetään tehtävävastauksineen.
Maijan lapsuuteen merkitystä antaa paras ystävä Emilia ja yhteinen fanituksen kohde bändi Roxette. Aina välillä kodin ja elämän autius iskee Maijaan niin, että hän soittaa vaiteliaita puheluja entiselle naapurinrouvalle Ailille. Siitä syntyy pelastusrengas kummallekin: lapsena Maijalle, vanhana Ailille, sillä yhteys säilyy Maijan aikuisuuteen ja Ailin muistisairauteen saakka.
•
Romaanissa vuorottelevat 1990-luku ja nykyhetki. Maija on opiskellut kätilöksi, tekee säästöjen kurittamassa terveydenhuollossa pitkää, pienipalkkaista vuorotyötä vailla toivoa vakituisesta virasta. Ja tästä kehkeytyy romaanin merkityksellisin puoli. Romaani kertoo yhteiskunnastamme perustasta, henkilöstä, joka kasvoi laman lapsena, jatkoi elintärkeään mutta pienipalkkaiseen hoitotyöhön, jonka toimintamahdollisuuksia ja työntekijöiden jaksamista kaventavat jatkuvat, poliittisiin päätöksiin perustuvat tehostamistoimet.
Romaani pystyy näyttämään lama-säästö-Suomen yksiövaikutukset. Tätä on välillä jopa kuristavaa lukea, kun samalla kuulen uutisia uuden hallituksen ohjelmasta, sen säästö-, työ- ja sote-linjauksista.
•
Ihan kaikki ei ole sulanut kaunokirjallisuudeksi, sillä jonkin verran kerronnassa on tiedonvälitykseltä maistuvia yksityiskohtia. Yhtä kaikki: Maijan henkilö on kiinnostavasti kuvattu. Koulunkäynti, ystävyys, yksinäisyys ja kaikki sälä lapsuudesta aikuisuuteen kivistävät. Ympäristön merkitys välittyy hienosti kuten yleistykset Espoosta espoolaiselle, joka ei täytä mielikuvia westendiläisyydestä. Kaikesta seuraa Maijaa aikuisuuteen tietty kiinnittymättömyys, ja se tavoitetaan tekstissä hyvin.
Maijan heijastuspintoina näkyvät lapsuusystävät Emilia ja Kirsikka, joiden kehitys äärilaidoilla kuvittavat eriarvoisuutta, sitä, josta tutkimukset kertovat sosio-ekonomisesta taustasta. Erityisen kiinnostava henkilö on aikuis-vanhusystävä-Aili, kansankynttilä, jolla on kokemuksen kartuttamaa tietoa ja tunnetta sekä halua vaikuttaa. Aili yhä vain jatkaa mielipidekirjoitusten rustaamista presidentti Koivistolle.
•
Hyvää iltaa loksahtaa realistiseen perinteeseen, sen modernin kansankuvauksen linjaan. Se näyttää ja herättelee. Nurjia seurauksia ei pehmitellä, ei paisutella, eikä tulevaisuuden toiveita revitellä. Saan ehkä loppupuolella kuitenkin toivon kulmasta kiinni.
Kuuntelin kirjan. Koska olen ytimiltäni lukija, epäilen aina, että joitain tasoja tippuu kuuntelussa pois. Joka tapauksessa arvostan Hyvää iltaa –romaanin tarttumista laman seurannaisvaikutuksiin. Suosittelen kirjaa uusille ministereille ja kaikille, joita kiinnostavat talouspolitiikan seuraamukset tavalliselle kansalle. Eli kaikille.
•
Milla von Plato: Hyvää iltaa, WSOY 2023, äänikirjana 5 tuntia 26 minuuttia, lukijana Anni Kajos. Kuuntelin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 