Avainsana-arkisto: Siri Kolu

Kirjoitusoppaita: Lumottu pikajuna & Kirjoita vuosi & Aiheiden kirja

Elämme merkillistä aikaa, jolloin kirjojen lukeminen ja ostaminen sekä lukutaito ovat vähenemässä mutta kirjoja julkaistaan entistä enemmän ja kirjoittaminen kiinnostaa. Säännöllisen tiheästi ilmestyy erilaisia kirjoitusoppaita harrastajille ja kirjoittamisesta kiinnostuneille, miksei myös ammattikirjoittajille.

Viime aikoina olen tutustunut kolmeen erilaiseen oppaaseen ja todennut ne antoisiksi. Siispä lyhyet esittelyt niistä. Eivät ehkä vinkkini ehdi pukinkonttiin, sillä näiden kirjojen osto onnistuu kenties kätevimmin verkkokaupasta, mutta kirjoista ei katoa inspiroivuus, vaikka niihin tutustuisi joulusesongin jälkeen.

Mervi Heikkilä & Anne Leinonen: Lumottu pikajuna. Kirjoita lyhyesti

Mervi Heikkilä ja Anne Leinonen ovat kirjoittaneet yhdessä useita kirjoittamisoppaita. Lumottu pikajuna (Haamu 2025) on suunnattu viidesluokkalaisista ylöspäin, ja kirjassa on otettu huomioon myös sanataiteen ohjaajat. Kuvitus on sarjakuvataiteilija Brocin käsialaa, hieman mangatyylistä ja mukavasti tekstiä elävöittävää. Taitto on miellyttävä, ja kokonaisuus kaikkineen havainnollinen ja helppokäyttöinen.

Opas keskittyy lyhyisiin tekstiin ja poikkeuksellisesti jopa vähän ottaa huomioon selkokirjallisuuden. Kirja konkretisoi sanamäärin, mitä lyhyet tekstit tarkoittavat, ja kirjalijat myös keksivät oman, maukkaan suomennoksen 500 sanan flash fiction -termille: viuhkale. 

Kirjassa teoria esitetään napakasti ja keskitytään harjoituksiin, joita on kolmea vaikeustasoa. Harjoituksia on paljon erilaisista kirjoittamisen näkökulmista, joten valinnanvaraa löytyy eri tilanteisiin. Itse ammatillisesti innostuin ja otan varmasti työssäni käyttöön.

Mervi Heikkilä & Anne Leinonen & kuvitus Broci: Lumottu pikajuna. Kirjoita lyhyesti. haamu 2025, 95 sivua. Sain kirjan kustantajalta. (Tämä on kirja-arviointi, ei mainos.)

Päivi Koivisto & Sinikka Vuola (toim.): Kirjoita vuosi. 12 matkaa kirjoittamisen taitoon

Päivi Koivisto ja Sinikka Vuola ovat toimittaneet kirjoittamisen kirjan 12 kuukaudelle, siksi nimi Kirjoita vuosi (Arthouse 2025). Jokainen kirjan 12 luvusta on eri kirjailijan kirjoittama, ja jokaisen kirjoittajan kulma on hieman erilainen kirjoitusprosessiin. Joka luku sisältää kirjoittajan pohdintaa, vinkkejä ja konkreettisia kirjoitusharjoituksia. Kirja ottaa myös huomioon eri genret.

Kirja sopii monenlaiselle kirjoittajalle, ammattilaiselle ja aloittelijalle. Toimittajat tiivistävät tarkoituksen: ”Tavoitteemme on ollut laatia matalan kynnyksen opas, joka rohkaisisi lukijaa kokeilemaan, syventämään ja monipuolistamaan kirjoittamisen taitojaan.” Hyvin tuo toteutuu, sillä kirjoitusharjoituksia riittää. Kirjoittamiseen ryhtyminen varmasti helpottuu kirjan avulla.

Kaikista 12 opastajasta ja jutusta tekisi mieli jotain mainita, mutta valikoin nyt vain kourallisen. Siri Kolun näkökulmajuttu konkretisoi hienosti kokeiluja, jotka auttavat näkökulmien valintaa. Anneli Kanto tarjoaa käytännöllisiä vinkkejä taustatyöhön, kun kirjoittaja tarvitsee tekstiinsä aitoa ajankuvaa. Tapani Bagge avaa jännityksen toimivia rakenneratkaisuja, joita sopii varioida. Kiinnostavaa on lukea Monica Fegerholmin kirjoitusprosessia, joka avaa hyvin myös hänen tuotantonsa kirjoittamistapaa. Erityisen ilahtunut olen Silvia Hosseinin luvusta esseestä, sillä lajien välissä likuva melko hähmäinen esseelaji saa Hosseinin kynästä valoa ja virettä. 

Mainio kirjakokonaisuus, jonka uskon maistuvan myös ylipäätään kirjallisuudesta kiinnostuneille. 

Päivi Koivisto & Sinikka Vuola (toim.): Kirjoita vuosi. 12 matkaa kirjoittamisen taitoon, Art House 2025, 312 sivua. Kirjoittajat: Pauliina Vanhatalo, Siri Kolu, Anneli Kanto, Sinikka Vuola, Anne Leinonen, Tapani Bagge, Marko Hautala, Matti Kangaskoski, Johanna Venho, Henriikka Tavi, Monica Feagerholm ja Silvia Hosseini. (Tämä on kirja-arviointi, ei mainos.)

Jani Saxell: Aiheiden kirja. Uusia näkökulmia, teemoja, tekniikoita luoville kirjoittajille

Jani Saxell lähestyy kirjoittamista aiheiden valinnasta vaan siitä, mistä ja mitä kirjoittaja kirjoittaa. Rakenne on tässä Aiheiden kirjassa (Art House 2025) innostava, sillä kirjan seitsemän lukua keskittyvät tiettyihin teemoihin: ikään liittyvät siirtymät, maagisuus ja kauhufantasiat kasvukertomuksissa, perhekuvaukset, antisankarit (myös tv-sarjoissa), työläiskuvaukset, aikalais- ja sukupolvikuvaukset sekä lopuksi alueellisuus. 

Saxellin kirja on tarkoitettu jo edistyneille kirjoittajille, esikoistaan tai toisinkoistaan työstäville. Kirjan käsittelytapa on monipuolinen ja lähestymistapa esseistinen. Saxell käsittelee kunkin luvun teemaan valittuja kirjoja, lisäksi muiden lukijoiden havaintoja niistä, myös kirjabloggaajien. Jokaisen luvun jälkeen tulee lista harjoituksia kirjoittajille.

Tästä lyhyestä esittely typistää kirjan, mutta sellaisen uhallakin tiivistän, että Aiheiden kirja sopii kirjojen analyysista kiinnostuneille: toisen lukijan havainnot voivat ruokkia omia tai innostaa kirjassa mainittujen teosten lukemiseen – tai omaan kirjoittamiseen. Kokonaisuus on sivistynyt. Minä luin sitä kesästä joulukuuhun luvun silloin tällöin mukavasti ruokkien lukunäkökulmiani.

Jani Saxell: Aiheiden kirja. Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille. Art House 2025, 268 sivua. Sain kirjan kustantajalta. (Tämä on kirja-arviointi, ei mainos.)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Asiaproosa, Kirjallisuus, Tietokirja

Oppi nyt vanha ja noori

Helteisessä Helsingissä elokuun alussa noin 250 äidinkielenopettajaa pohti lukemisen iloja ja lukemattomuuden murheita. Kaunokirjallisuuden lukemisen merkityksellisyyttä tämä joukko ei voi kyllin korostaa.

Lukumotivaatiota kohottava kokemus on ratkaiseva herättäjä kirjakuluttajaksi. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada lukukipinää. Jos sitä ei ole varhaislapsuudessa saanut, voi se syttyä nuorena, aikuisena tai vanhana. Siri Kolu ja Salla Simukka kertoivat innostavasti nuorten aikuisten kirjallisuudesta, lajista, joka on kirjastoluokitusten välissä mutta jossa ei todellisia lukijaikärajoja ole. Laji ei ole ikä- vaan mielentilakysymys.

Salla Simukka ja Siri Kolu Paasitornin foorumilla.

Salla Simukka ja Siri Kolu Paasitornin foorumilla.

Siri Kolu määritteli nuorten aikuisten kirjallisuuden etsivän ihmisen kirjallisuudeksi. Genreen loksahtavissa kirjoissa kohdataan vastuun ja vallan kysymyksiä sekä isoja elämänkysymyksiä. Monesti juonijännitettä synnyttävät jännitys, fantasia tai dystopia, mutta parhaimmillaan on kyse ihmisestä ratkaisujen risteymäkohdissa. Salla Simukka tähdensi sitä, miten muutos ja murros leimaavat nykyihmisen elämää. Siksi näitä asioita käsittelevä nuorten aikuisten kirjallisuus puhuttelee monenikäisiä lukijoita.

Salla Simukka

Salla Simukan Lumikki-trilogia on saanut lukijoita meillä ja muualla. Simukan Youtube-kirjatrailerit ovat lisäkimmoke kirjaan tarttumiseen.

Kolu ja Simukka kuuluvat itse genren kärkikirjailijoihin Suomessa. Simukan Lumikki-trilogia ja Kolun Pelko ihmisessä upottavat sisuksiinsa eri tekstikerroksia: Lumikissa otsikonmukaisesti on satutausta, Pelko ihmisessä -kontekstissa on West Side Story. Kotimaisista nuorten aikuisten kirjoista lemmikeikseen he mainitsivat esimerkiksi Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa ja Seita Vuorelan Karikon. Näissä on tekstien kerroksellisuutta.

Suomalainen tarjonta eroaa Kolun ja Simukan mielestä siten, että tekstit ovat kunnianhimoisempia kuin etenkin englanninkielisen lajitarjonnan. Kaunokirjallisuuden keinoja käytetään monipuolisesti, ei vain keskitytä juoneen. Pohjoismaisessa kirjallisuudessa on lisäksi sukupuoli-identiteettikysymyksiä käsittelevä suunta. Kaikkiaan voi sanoa, että lajityypillisesti nuorten aikuisten kirjallisuuden tapahtumataustana on yleensä ankara ympäristö, jota vasten nuori käsittelee mahdollisuuksiaan.

Innostunut kirjailijapari esitteli lyhyesti lisää suosikkikirjojaan. Helena Wariksen Vuori on kiehtova kuva tulevaisuuden maailmasta. Kirjassa on viitteitä Ragnarök-mytologiaan, se sitoo nykyajan ja taruston. Siclit-luonnehdinnankin saanut John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe kuvaa nuorten rakkaustarinaa ääritilanteessa. Opetukseen Kolu antoi näppärän vinkin, miten Greenin romaania voi  käyttää rinnan vaikka Saima Harmajan teosten tai päiväkirjojen kanssa.

Ruotsalaisesta kirjallisuudesta mainittiin Mats Strandbergin Piiri, joka on trilogian ensimmäinen osa. Se jatkaa ruotsalaista realistisen kirjallisuuden perinnettä, jossa on uskottavia henkilöitä ja todentuntuisia perhetilanteita, mutta ne yhdistetään fantasia-ainekseen. Päähenkilöt kohtaavat arkihaasteita – ja pelastavat maailman. Amerikkalaisista menestyskirjoista on hyvä esimerkki Hugh Howien Siilo, vetävä suljetun tilan draama. Kolu piti sitä modernina työläiskirjallisuutena: ”Sen lukeminen on katharttista. Se on puhtaaksi tislattua kirjallisuutta.”

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat pari. Opetuksen näkökulmasta tämä kytkös on aina muistettava. Netissä on paljon kirjojen fanisivuja, keskusteluja, vaihtoehtoisia loppuja, videoita jne. Opetuksessa kannattaa hyödyntää niitä: tulee näkyväksi, miten kirjallisuutta käsitellään yhteisöllisesti, jaetaan siitä ajatuksia, väitellään kiivaasti ja hehkutetaan hurahduksia juoneen ja henkilöhahmoihin.

Simukka ja Kolu uskovat yhä lukemiseen, vaikka lukutaitotutkimukset ovat olleet viime vuosina synkkiä. Simukka vannoo sykähdyttävien lukukokemuksien nimiin ja kannustaa niistä toitottamiseen kaikin mahdollisin kanavin. Simukka korosti, että tarvitsemme tarinoita Suomesta, sillä yhteiskunnan muutoksen tallentaminen nuorille on tärkeää. Ja vielä loppuhuipennus: kirjallisuudessa on kyse vapaudesta, ei rajoituksista. Kolun sanoin: ”On kyse siitä, mitä kaikkea voit olla lukijana. Mitä kaikkea voit olla ihmisenä.”

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus