Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2012

Barokkia Kantsussa

Kyllä on lähiöluksusta, että viiden minuutina kävelymatkan päässä voi käydä laadukkaassa konsertissa. Illalla Kanneltalossa esiintyi Suomen barokkiorkesterin kvartetti (Virtuoso fi FiBo). Ohjelmistossa oli mm. Corellia ja Vivaldia. Barokkimusiikki on niin lempeän soljuavaa, että sielu lepää. Soudin pehmeyttä ilmeisesti vielä korosti jousisoittimien luonnosuoliset kielet. Joskin pakkasilma kuivattaa niitä liikaan ja siksi vireen kanssa oli ongelmia. Joka tapauksessa välillä barokki rokkasi, ja muutama katsomon japanilainen hihkui aplodien aikana.

Sain fiilistellä muistellen viimekeväisen Venetsian matkan barokkitunnelmia. Ulkomusiikilliset tekijät myös veivät huomiotani. Sellot ovat niin kauniita, ja toisen sellistin valtavat kädet kävivät niin näppärästi. Cembalon soittaja oli aivan Katto-kassisen näköinen pullea pieni mies, mutta häkellyttävän hyväntahtoisen näköinen. Näin myös ensi kerran teorbin, luutun ja sitaran välimuodolta näyttävän kaksimetrisen kielisoittimen. Kun suljin silmäni, soundi kuulosti sähkökitaralta. Näin lähiössä tavallisena kylmänä tiistai-iltana!

1 kommentti

Kategoria(t): Musiikki

Vuoden 2011 TOP 10

Listaan omat kulttuurikohokohtani. Nythän on viimeistään sen aika; erilaisia listoja on lehdissä ja vuositunnustuspalkintoja jaellaan. Ilokseni huomaan, että sakeaan vuoteen (ja etenkin syksyyn) on mahtunut virkistäviä pilkahduksia, jotka ovat katkaiseet kaikenmoista murehtimista. Vaikka välillä tuntuu, että vuorotteluvapaa meni autolla ajeluun ja huoliasioiden hoitoon, olihan siinä muutakin. Ja kukkaro keveni kivasti matkojen, vuorotteluvapaan ym. myötä. Esittelemäni lista ei ihan ole paremmuusjärjestyksessä, mutta huippuhetkiluettelo kylläkin.

1. Venetsia

Olen otettu, että kiskaisin itseni kerran elämässä tuohon merkilliseen vesikaupunkiin. Verdi, Vivaldi  ja Belliini tuottivat koko kaupunkikuvan kera komeimmat kohotukset.

2.Kööpenhamina

Raikas reissu nuhjaantuneen syksyn päätteeksi virkisti. Kauniin kaupungin ohella Glyptoteekin Gauguin-näyttely oli piste iin päälle.

3. Kosto

Minulle vuoden elokuva oli tanskalainen Kosto: monitasoinen ja inhimillinen kuvaus, jossa ei ollut yksiselitteisiä ratkaisuja

4. Sunset Park

Onkohan sittenkin minulle vuoden kirja tämä Paul Austerin romaani. Olihan siinä mielenkiintoisia ihmiskohtalaoita. Luin muutakin  mielenkiintoista, joskin vähemmän kuin muina vuosina.

5. Litografia

Kaisu Sirvio esitteli pienelle työkaveriporukalle Helsingin kivipainossa litografiatekniikkaa. Painotapa ja taiteen tekeminen 15 miljoona vuotta vanhoilla merenpohjan kalkkikivillä teki vaikutuksen; miksei Kaisun työtkin, mutta ennen kaikkea Kuutti Lavosen ja Mitti Hintikan työt. Tällä tekniikalla saa aikaan niin monentyyppistä kuvaa. Yksi Hintikka tuli hankittua, ja myöhemmin kesällä Lavonen viehättävällä Billnäs-Fiskars -reissulla (sekatekniikka, ei litografia).

6. Von Herzen Brothers ja Rubik Huvilateltassa

Poika suostui 20-vuotislahjana lähtemään kanssani konserttiin, jossa bändit vetivät omat settinsä ja yhdessä Queenia. Innostunut tunnelma, oikea hyvän mielen konsertti!

7. Lissabon

Aurinkoa, valoa, eläväisyyttä ja kaikkea eteläeurooppalaisen kivaa toukokuussa!

8. Foo Fighters

Juhannussunnuntaina pääsin irrottautumaan huolistressistä hetkeksi iloittelevaan konserttiin. Selkä oli kyllä monen tunnin notkumisesta sökönä, mutta kokemus kannatti! No, oli Karita Mattilakin katsomisen/kuulemisen väärtti Turun linnan puistossa, elokuisessa illassa.

9 Tyrvään vanha kirkko

Kesäkuun alussa katsastettu OSmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen somistama kirkko jätti mieleen kunnioituksen: mahtava kulttuuriteko jatkaa keskiaikaista kirkkokoristeluperinnettä, mutta reilusti modernilla tavalla.

10 Tv-sarjat: brittiepookit ja tanskalaiskuvaukset

Vetelän vuoden arki-ihanuuksia ovat olleet sohvalla lojuen nautitut tv-tuotannot. Kahden kerroksen väkeä (uudet jaksot) ja Dowwnton Abbey ovat olleet hitusen saippuaisia ja yksioikoisia, mutta niin tyylikkäitä. Tanskalaisista etenkin Kyllä nolottaa -sarjan alkutuotantokaudet piristivät, samoin esimerkiksi huolellinen Henkivartijat-sarja. Täytyyhän tähän lisätä espanjalaista väriäkin: viime vuosien suosikkini Francon aika, nykyisin Farancon jälkeen, pitää pintansa edelleen!

Kiinnostuneena ja uteliaana käännän katseeni tulevan vuoden elämyksiin!

4 kommenttia

Kategoria(t): Sekalaista